RISUMUMMO.
Risutaakkani alla nyt horjun,
Ei ainoat' auttajaa;
Vilukuoloa tuskin torjun,
Jopa nälkäkin ahdistaa.
Oli ennen auttelijoita—
Oli poskeni ruskoiset—,
Silloin ei tarvinnut noita
Käsivarteni valkoiset.
Nyt:—ryppyinen vaimo rukka,
Vene aaltojen murtama,
Sydän särkynyt, harmaa tukka
Ja autio maailma.
Berlin 8/9