KUKKO.
Kun kukko läiskytti siipiänsä,
Niin lentävänsä se luuli:
Se huomas aidalle pääsevänsä,
Kun sattui myötäinen tuuli.
Nyt kukko laukesi laulajaksi
Ja taiteheksi sen keksi,
Niin kukon laulua ihanaksi
Sai kana kiittäneheksi.
Jo kukon äänikin halkes aivan
Ja sortui surkean lailla,
Mut kanan kiitokset maksoi vaivan —
Hän niit' ei viel' ole vailla.
Se oikein totta on tämä taulu:
On taideastetta monta,
Mut kanan mielestä kukon laulu
On suurta, vertaamatonta.
5/3