PÄIVÄNPOIKA.
Kuusvuotiselle Eljakselle.
Tunnetko sinä, Eljas poika,
Millainen on Päivänpoika? —
Uljas, rohkea ja nuori,
Sen on linna kultavuori.
Sieltä matkahan se lähti,
Saattajana aamutähti,
Lakkaamatta tehden työtä,
Hävittää se mustaa yötä;
Silmät säihkyvät kuin palo,
Muoto muuten puhdas, jalo.
Kevät-aamusin se varhain
Pyrki ulos maailmaan,
Kaikki tahtoi kääntää parhain,
Kylvi maita kukkimaan.
Yön se syyti syrjällensä,
Tähdet siellä kiiluvat,
Rakkaudella sydämensä
Tahtoi voittaa maailmat.
Mihin käänsi silmiään,
Sinne lahjoi lämmintään,
Siellä elämätä kyti,
Tuhansien suonet syti,
Povet paisui, jäistä suli,
Valo väikkyi, leimui tuli.
Köyhät, pienet, suuret suki
Päivänpoika puhtoisiksi,
Uusin vaattehin ne puki
Kirkkahiksi, juhliviksi.
Kaikille sen paiste riitti,
Sitä vanhat, nuoret kiitti.
Kuolleetkin se haudoistaan
Nosti valkeuden työhön,
Lähetteli valtojaan
Pohjolankin pitkään yöhön.
Suomen tahtoi kruunata
Niinkuin lapsi maammonsa:
Näkemähän voittoisata
Lapsiensa kunniata.
Nyt sinä tunnet, Eljas poika,
Millainen on Päivänpoika.
Kasva Päivänpojan parveen,
Soita sitten voitonsarveen!
1/6