PARIISIN KAHVILASSA.
Tyttö kaunis istuu
Tiskin takana,
Viehkeästi kiehtoo,
Hurmaa pakana.
Sinne silmät tähtää
Nuorten herrojen,
Luota olven, viinin,
Kahvitassien.
Punehdu ei neiti:
Posken hipiä
On kuin alabaster
Hieno, hempeä.
Kelle hymyn heittää,
Kelle silmän luo,
Jokainen voi ottaa
Omaksensa nuo.
Kuinka monta yötä
Lie hän hymyillyt,
Kun noin huulten puna
Pois on hälvennyt.
Mut on kauneus kaikki
Yleistavaraa,
Joll' on mieli auki,
Nauttii, nauttikaa!
Tuota nähden juopi
Lasin mielellään,
Käy tääll' useammin,
Lähtee myöhempään.
Kahvila on hetken,
Hetken hauskutus.
Kauemminko kestäis
Tuon tytön rakkaus?