YHTEISNUOTTA.
Oli kartanon herralla kauhea,
Suur hurtta; se monta söi lammasta
Ja haavotti viel' useamman.
Kylä siit' oli rauhaton, tuskainen
Ja valitteli kartanon herrallen.
Mut hurtta söi viel' useamman.
"Sido hillitön hurttasi kahleisiin!"
Niin kansan joukosta huudettiin.
Mut herra se ääneti loikoi. —
"Puri koirasi eilen jo lapsia!
Tapa villitty!" — "Miks'ette paimenna!"
Huus herra ja selkäänsä oikoi.
Kylän paimenet juoksivat metsiä,
Sielt' etsien suuhunsa, säkkiinsä,
Ja kartanon paimen ei huoli.
Vaan syrjässä väijyvä metsämies
Hän pyssynsä luodissa keinon ties:
Hän ampui — niin koirapa kuoli.
Kylä riemuitsi, mutta ei äännellyt;
Vaan kartanon herra on hurja nyt —
Hän loikomasohvansa jätti!
Hän ympäri maata on huudellut:
"Jalon koirani tappoivat kirotut!" —
Ja kansaa hän ruunulle sätti.
Oli ääneti kansa ja kuulosti,
Se joukkoja yhdisti, hommasi,
Ei kiistaten riidellyt suotta.
Jos herrakin haalasi joukkojaan,
Niin kansalla valmis on puolestaan
Suursuuntainen yhteisnuotta.
21/11