AJATELMIA.
Millainen käsityksemme ihmisestä, senmukaiset ihanteemme.
* * * * *
Raamattu on verrattava metsään, jossa on kaiken kokoisia puita, jotta jokainen siellä tapaa oman korkeutensa. Raamatussakin on jokaiselle ihmisen kehitysasteelle elämää herättävä syntysanansa. Senvuoksi tästä uskontojen kirjasta mitä erilaisimmat uskonlahkot löytävät kulmakivensä ja rakennusaineensa.
1893.
* * * * *
Aasia on nainen, Eurooppa mies. Aasia on pyrkinyt yksilöisyyttä ihmisessä hävittämään, Eurooppa sitä kehittämään. Tulevaisuus on näyttävä, että nämät kaksi toistansa täydentävät.
* * * * *
Aasian kansat ovat luoneet ajatusten ja unien uskontoja, joita temppelien hämärissä ja viikunapuitten varjoissa toteutetaan. Tekojen uskonnot syntyvät ja kehittyvät länsimaissa. Niitä toteutetaan käytöllisen elämän suuressa temppelissä. Sitä varten kansojen on itsenäistytettävä uskontojen kehittäminen raamattujen kaavoista niinkuin ne kirjallisuutensa ovat antiikkisen kirjallisuuden kaavoista itsenäistyttäneet. Meidän pitää elävän veden lähteinä oppia elämään meistä itsestämme puhjenneita uskontoja.
1890.
* * * * *
Uskonto on ihanteitten kaaos, maailman soinnuttaminen ihmisessä. Mutta niinkuin maailma ja ihminen ovat alituisen kehityksen alaiset, niin pitää uskontojenkin, tarkoitustansa vastataksensa, oleman.
* * * * *
Olot ovat se tehdas, jossa elämä meistä itsellensä tarvekaluja valmistaa, hyviä tai huonoja, sen mukaan kuin raaka-aine sallii ja olot tarkoitustansa vastaavat.
5/12 1898.
* * * * *
Kipeät käsnät ja luonteenvammat — kummatkin kasvavat ahtaissa ja pimeissä oloissa.
28/10 1899.
* * * * *
Epävapaat olot ja materialismi kehittävät erityisiä kätyriluonteita, joita ei mitkään periaatteet sido. He vaihtavat periaatteita yhtä usein kuin isäntääkin.
25/8 1896.
* * * * *
Napoleon ensimäinen ei suotta syntynyt villissä ja verisessä
Korsikassa. Väkevät omistavat muita väkevämmin myös kansansa varjot.
Yleinen maaperä on viljeltävä.
1899.
* * * * *
Lääkärit huomaavat ilmiöitä, mutta sairaat, jotka tuntevat syitä, ovat maailman parhaita parannussaarnaajia — oppikaamme heitä!
27/10 1899.
RAUHAA.
He huutavat: rauhaa, rauhaa,
Yhä heikkoa, köyhää sortaakseen,
Mut sorretun rinnassa pauhaa
Vihanmyrsky, pyrkien valloilleen.
Miss' oikeus, rakkaus valtias on,
Viha sammuu, sota on tarpeeton.
21/5 1899.
KITUVA RAKKAUS-ELÄMÄ.
Ihmiset kärsivät ääretöntä rakkauden puutetta ja siksi he palelluttavat toisiansa ja tutisevat itse vilussa. Toisilla oli lämmintä jakaa, mutta muodot ja perintöluulot ovat punonneet heidät itsekkäisyyden ahtaasen kuoreen, joka heitä itseänsäkin kivistää. Toisten rakkaus-elämän kehittymistä ehkäisee heidän oma, katkera kurjuutensa. Joukon kehitys on vasta alempien aistinautintojen ja karkeampien intohimojen asteella. Ihanteet ovat tekoja korkeammalla, mutta tavat ja sovinnaisuus sitovat meitä kuin lasta reikätuoli, eivätkä päästä siveellistä tarmoa kasvamaan alaikäisyydestänsä itsenäiseksi toiminnaksi. Tarvitaan voimakkaita sysäyksiä edistyäksemme myöskin sisällisesti, ja onneksi elämä niitäkin hankkii.
1898.
KAIKKI KÄRSII.
Maapallon kanssa kärsit, ihminen,
Ja sairastat kuin se; et kuollaksesi
Enempi taikka vähempi kuin se,
Vaan kriisien tai vaihdoksien tähden,
Edistyäkses uusiin taivalluksiin,
Elämän ehdoiss' uusiss', oivemmissa,
Kuin avaruuden muutkin maailmat.
Järistys, myrsky, hallat, myrkkytuulet
Maapallon sairautta ilmaisevat.
Elävät kaikki voivat sairastua,
Kaloista lintuihin ja linnuista
Itikkaluomuksihin pienimpiin.
Ja tammista ja palmuist' ylhäisistä
Loiskasvihin ja sieniin alhaisiin.
Iästä huolimatta kaikki, kaikki
Kitua, sairastua, kuolla voivat;
Vapaako yksin olis ihminen
Surusta, taudista ja kuolemasta?
Hän kehityksestäkin vapaa ois
Ja seurasta niin voisi jäädä pois.
* * * * *
Me kukin edustamme ja ilmaisemme ainoastaan eräitä ihmisluonteen puolia ja ainoastaan omaa kehitysastettamme.
* * * * *
Useimmat ihmiset eivät voi punnita asioita muuten kuin oman itsensä mukaan. Mutta kun heidän yksityiskokemuksensa on riittämätön ja luonteensa kokoonpano useinkin harvasäkeinen, niin näkökohdatkin ovat harvat ja näköala ahdas.
* * * * *
Ihmiset olisivat viisaampia kuin he ovat, jos he olisivat toisilleen myötätuntoisempia kuin he ovat, s.o. jos he toisiaan rakastaisivat. Sillä myötätuntoisuus ihmisiä kohtaan avaa meille heidän kokemuksensa ja varjelee meitä yksipuolisuudesta, johon pelkkä oma kokemus johtaa.
1899.
KAIKKI PYRKII.
Kaikki kukkaseensa pyrkii,
Hedelmään ja — kuolemaan:
Vesi kukkii kastehelmen,
Kukkii pilvet taivaasen;
Hedelmä on sadevihma,
Kuolema jääkukkaset.
Kivi kukkii kuohuessaan
Kuuman laavan, nostaessaan
Suuret vuoret huippupäät.
Nyt ne hedelminä näät.
Mutta niiden otsapäillä
Loistaa jäinen kuolema.
Maakin kukkii keväimissään,
Kesissään se hedelmöi.
Talvikseen se uinuu, nukkuu,
Kunnes taisteluunsa hukkuu,
Jähmettyy ja kuolee pois —
Näyttää niinkuin kuollut ois.
Ruusu, perho, leivo, peura
Keväimissään kukkivat,
Kesissään ne hedelmöivät,
Syksyissänsä kuolevat —
Elelläkseen uusin muodoin.
Lumivuori, talvi, jää
Kuoleman on kukkia,
Lepohetken muotoja.
Mutta kuolemankin alla
Sykkii sydän, telmii työ,
Ilmenee, kun hetki lyö.
Genève 20/9 1898.
* * * * *
Ihmiset pyrkivät omiksi papeiksensa: jokainen tahtoo tuntea totuuden omassa rinnassaan.
* * * * *
Kansat pyrkivät kuninkaallisiksi kansoiksi: jokainen kansalainen tahtoo kantaa kuningaskruunua, jonka nimi on ihmisyys.
25/2 1898
KOKO TOTUUS.
Monesti suurta, kaunista rakennusta silmäellessäni on minut tehnyt tyytymättömäksi se tunne, etten koskaan samalla kertaa voi sitä kokonaan nähdä. Mutta ympäri, ulkoa ja sisältä, kaikki tarkasteltuani, jääpi mieleeni kuitenkin kuva kokonaisuudesta: se on ehjän, taiteellisen kokonaisuuden tyydytys.
Koko totuus on koko elämä ja maailma pienineen, suurineen, sisältä ja ulkoa. Jos omistaisimme kuvan koko maailmasta, niin käsittäisimme koko totuuden, olisimme valmiita. Mutta kuka äärellinen koskaan on täysin tajunnut äärettömyyden, ollut valmis?
Halumme loppumattomuuteen tarvitsee äärettömyyttä. Mutta onnemme ei ole tulos täydellisyydestä, koko totuudesta, vaan siitä, että omistamme ehjän aiheen kokonaisuuteen.
Monaco 22/3 1899.
* * * * *
Aistillinen maailma on lähtenyt samoista käsistä kuin sekin, jota sanomme yliaistilliseksi. Se on portaina ja välittäjänä niille nautinnoille, jotka rikastuttavat elämätä. Kun alempien nautintoasteitten yli olemme kehittyneet, puhkeaa meissä uusia, sisäisiä ja ulkoaistia, jotka tekevät korkeammat nautinnot mahdollisiksi.
ALKOHOOLI.
Ihmisten tarmoa tuskin mikään on enemmän lamauttanut kuin alkohooli. Se on suurin taantumisen liittolainen ja edistyksen vihollinen. Hetkeksi se mieltä virkistää ja sivistyksen alkuasteilla se hermoja aatteelliselle työlle herkistää, mutta myöhemmin se kaiken hermotarmon löyhentää ja henkiset avut, kuin helmet Kleopatran juomaan, liuentaa.
Ei kukaan niin vähän pysty vakaumustensa puolesta taistelemaan kuin juomari, sillä hänen tarmonsa on siihen yhtä heikko kuin tahtonsa. Hänellä ei ole voimaa seurata auktoriteettia eikä omaa vakaumustansa, siksi lyyhistyy hän kokoon molempien edessä; heikkona vaipuu hän milloin minkin tuulten ja sysäysten kätyriksi. Puolue- ja sotakuria alkohooli helpottaa, vähentäen omaa neuvokkaisuutta ja itsenäistä toimintakykyä. Kaikki ylevämmät intohimot se tappaa ja alempiakin se pystyy ainoastaan lyhyen aikaa ärsyttämään, kunnes se lopulta yksin — hävitettyjen voimien raunioilla riemuitsee. Voittaako alkohooli, niin voittaa eläimellisyys.
Genève 1898.
* * * * *
Nautinnon intohimo on petollisin, työn intohimo voitollisin.
* * * * *
Tarkastakaa elämää, niin huomaatte, että kohtuus ja säästäväisyys tukevat siveellisiä voimia ja ovat kestävään vaikutukseen kohoavien sukujen ominaisuuksia.
17/9 1899.
* * * * *
Ota rajoitettu osa äärettömyyttä ja ihannoi se lämpimällä sielullasi aistin huomattavaan muotoon, kuitenkin säilyttäen siinä ikävöimisen äärettömyyteen, niin (tämän tehtyäsi) olet taiteilija.
1898.
* * * * *
Taide ei ole luonnon matkimista, sillä onhan luonto semmoisenaan jo olemassa, vaan taide on luonnon jatkamista ja kehittämistä ihmishengessä; se on uuden luomista luonnon ja ihmisyyden pohjalta.
29/7 1898.
* * * * *
Taide vastaa sitä paremmin tarkoitustansa mitä ylevämpiä tunteita, mitä korkeamman asteen intohimoja se meissä herättää ja kehittää. Toisin sanoen, mitä ylevämmät vaikuttimet taiteilijan työtä ovat johtaneet.
1898.
* * * * *
Eivät kaikki kaksikätiset pystykävijät ihmisiä ole, vaikka siltä näyttävät.
* * * * *
Kirjailijoilla ja taiteilijoilla olisi paljon tekemistä ihmisen luomisessa.
* * * * *
Miksi laulella, soitella, maalaella ja veistellä — ainoastaanko huviksi? — jollemme työssämme ihmisty ja vaikuta ihmistyttävästi niihin eläimiin, joita ihmisiksi sanotaan?
SUPATUSTA.
On runoutta, joka lavertelee kuin lapsi ja herättää meissä epämääräisiä tunnelmia milloin minkin värisiä. Se on verrattava karjankellojen kalinaan salolla, paimenten huiluihin ja hoilotuksiin, tuulen tohinaan, laineen lipinään ja myrskyn sanattomaan sohinaan. Sen yliasteita kuvaa käen kukunta ja rastaan raksutus kaikuvin, sointuvin kielin. Ei se mitään selvää sano, ei ajatuksia anna, mutta kuulijat se tunnelmiin erivärisiin tuutii, kunkin eri kehityskannan, luonteen ja mielentilan mukaan. Se on lapsimielen supatusta lapsille — ajatusta odotellessa.
* * * * *
Jokainen kehitys-askel sielussa edellyttää muutoksia ja kehitysprosessia ruumiissa, etenkin aivoissa. Siksi ruumiin kehityksen pysähdyttyä täytyy sielunkin kehityksen hivenittäin pysähtyä ja rapistuminen alkaa, jolloin sielu valmistuu epäedullisista olosuhteistaan vapautumaan. Lohdullista on, että usein myöhemmälläkin iällä sielun tarmokas toiminta ruumista mukanansa kehittää.
1899.
ORAS.
On lapset oras meidän syksyssämme,
Siit' uusi vilja haudallemme nousee,
Jos vuoden laatu, ajan vaiheet sallii
Ja jos sit' emme jalkoihimme tallo,
Vaan suosimme ja suojelemme sitä,
Ei villiten, vaan viljellen sen tainta,
Niin aikanaan se uuden sadon antaa.
* * * * *
Näen lapsen nukkuvan — siinä maa täynnä mahdollisuuksia odottaa liikuttajaa, herättäjää, siementäjää, tuotteliaaksi tullaksensa; villikasvia ja rikkaruohoja tai viljaa ja hyviä hedelmiä kantaaksensa.
22/3 1899.
* * * * *
Jos tahdomme olla lasten kasvattajia, niin antakaamme lastenkin meitä kasvattaa.
* * * * *
Me tarvitsemme itsenäisiä luonteita, jotka jaksavat kannattaa vapautta — köynnöskasveille ei vapaus sovi.
9/5 1899.
* * * * *
Jos me olisimme yhtä itsenäisiä kuin me olemme itsepäisiä, niin harvemmin löisimme päämme seinään ja harvemmin meitä nenästä vedettäisiin.
30/10 1899.
* * * * *
Perustuksiltaan tutisee se sivistys, joka, kansasta välittämättä, erittyy omia höyheniänsä ihailemaan. Meidän tulevaisuuden-uskomme perustukoon kaiken kansan kohoamiseen!
* * * * *
Täysi sivistystä ei ole vielä koskaan mitattu. Mutta sivistyviä ovat ihmiset, jotka tuntevat omia sekä ympäristönsä puutteita ja taistelevat niitä korjataksensa; sivistyneitä ne, jotka ovat voittaneet omat vikansa.
* * * * *
Kullakin yksilöllä luonteensa mukaan on määrätyt lait, joista sen toiminta ja kehitys ei pääse poikkeamaan.
16/12 1898.
* * * * *
Korkea tahto — korkea moraali.
* * * * *
Mikään suuri aate ei jää yhden miehen varaan eikä keksijänsä sitä koskaan ennätä perille saakka viedä.
* * * * *
Ruskea arapialainen kansallispuvussaan istui Monacon kahvilassa kaupiten kotimaansa rihkamia. Villit piirteet kuvastuivat hänen kasvoissaan, sillä mikään ulkosilaus tai sievistely ei lieventänyt niitä. Epäluuloisesti tarkasteli hän kaikkia, jotka hänet huomasivat. Mieleeni johtui syytös arapialaisten kavaluudesta. Raaka, julma, kavala. Mutta samalla ajattelin Euroopan suurkansojen politiikkaa: hienostunut ja kavala, sivistyksestään ylpeä ja itsetietoinen, mutta sittenkin julma. Kumpi on enemmän vastuunalainen häijyydestään?
22/3 1899.
* * * * *
Kavaluus valtioviisaudessa ja valtiouskonnot sen kannattajina: — ei kumma, että kansojen oikeudentunto niin hitaasti kehittyy.
* * * * *
Pelkkä vallanperiaate on ihmisyyttä loukkaava, siis väärä. Ainoastaan oikeudenvaltikka on oikeutettu: — se palvelee ihmisyyttä.
26/10 1899.
* * * * *
Ranskalainen vapaus on mielitekojen eikä periaatteitten vapautta. Heitä ei johda periaatteet muuta kuin satunnaisesti: silloin kuin ne osuvat yhteen heidän mielitekojensa ja intohimojensa kanssa. Niinkuin kaikkiakin romaanilaiskansoja, niin varsinkin kuohuvia ranskalaisia viskelevät vaihtelevien intohimojen aallot — siitä heidän politiikkansakin huikentelevaisuus ja epävarmuus. Periaatteellista politiikkaa harjoittavat etupäässä germaanilaiset sivistyskansat — vaikkei senvuoksi vähemmän itsekästä.
28/2 1899.
* * * * *
Itämaitten laiton mielivalta tuopi sekasortoa ja pimeyttä — sitä se on tehnyt Aasiassa; länsimaitten lainmukainen vapaus kehittää järjestystä ja valkeutta — sitä se on tehnyt Euroopassa ja Amerikassa.
Pitääkö meidän aasialaisiksi muuttua?
1899.
* * * * *
Ainoastaan vapaus voipi ta'ata oikeuden ja totuuden voiton: siksi kaikki pimeyden vallat vapautta vainoovat. —
1899.
* * * * *
Kohteliaisuus, huomaavaisuus, myötätuntoisuus — joko sisäisen sivistyksen taikka ulkonaisen tottumuksen tuotteita — sulostuttavat elämätä ja lieventävät sen okia ja särmiä. Meillä on useinkin sisällys, mutta laiminlyömme harjoituksilla kehittää elämässä käypiä muotoja. Me olemme silloin verrattavat semmoisiin taiteilijaluonteihin, jotka eivät kykene luomaan aatteillensa aistimin huomattavia kuvia.
1898.
* * * * *
Kaikkialla missä elämä on voimassaan, siellä on liikkumista, kasvamista. Sillä elämisen tarkoitus on kasvava eläminen. Meidän asiamme on tehdä sen muodot niin yleviksi ja kauniiksi kuin voimme.
Helsinki 27/10 1899.