FÄLLYT TORNIS.
Oottako kuullu sitä fälly-retuuttia Laihialta?
S’oon salaperääne ja kamala asia. Ja häpiä koko Laihian seurakunnalle kun tukithan vanhoolla fällyrauskoolla yhren taloon henkireikä.
Kuuluusas Jakkulankyläs se tapahtuu Tapaninpäivää vasthan yällä.
Isäntä ja emäntä ovat jo siihe ikähä tullehet, jottei ne seurahuanehilla hyppäjä, kun menöövät Tapaninpäivänäki oikiaha aikaha maata.
Mutta yhren aikaha yällä huamaatti emäntä siihe ku niin kovasti kropaa ja krahaaa. Oli ku kummajaaset olis kraapinu ympäri talua ja menny katolle.
Emäntä veti fällyt korvihi ja aiva otti hengen kiinni, tiätää sen ny — — —
Sitte se rupes pökkimhä isäntää kupehesen jotta:
— Kule kule —
Isäntä heitti heti kuarssaamisen siihe ja kysyy jotta:
— Mitäh, mitäh?
— Ku kropaa — — —
— Jaa-ah! — sanoo isäntä, hyppäs pysthyn ja hairas puntarin korkoosen päästä.
Ja aina vaa kropaji.
Viimmeen isäntä meni uuniklasista luuraamaha ja näki ku miäs tuli tikkahia alha katolta.
— Kyllä minä kummajaaselle näytän! — kiljaasi isäntä ja tryyköötti pakaasillansa pihalle.
Samas kerkes kummajaanenki maaha ja lähti pyhkääsöhön niiku valkia olis ollu hännän alla ja taisi totta viä pian aikaa ollakki! Ainaki se prätäji, vaikkei liaskaa noussu.
Isäntä peräs pakaasilla ja avoon jaloon. Mutta kiinni ei saanu, kun oli niin liukasta, jotta pakkas kaatuulemhan.
Isäntä tuli tupahan takaasi ja kyllä emäntä pelkäs ja vapaji. Ei saatu unta enää koko yänä.
Neljän aikana emäntä sitte nousi ylhä ja teki valkian takkahan pannun ala. Veti pellin auki ja voi kauhia, ku kaikki savu tryyköötti tupahan.
— Tuu ny kattomhan — sanoo emäntä isännälle.
— Verä pelli auki! —
— No mutta s’oon auki! —
— No mikä peijakas! — kiljaasi isäntä, haki korennan porstuasta ja koitti sillä, niin auki s’oli. Mutta savu vain tuli sisälle.
Ja siinä funteerattihin ja siunattihin. Ja emäntä sanoo jo jotta:
— Noituutta täm’on, näkööhän sen ny!
Mutta isäntä lähti pihalle ja meni katolle kattomhan. Huuti tornista tupahan jotta:
— Horou!
Ja sitte kattoo reikhän, niin s’oli aiva tukus, niin tukus jotta aiva tukus.
Silloo isäntä haki tarhalta pitkän karahkan ja rupes tornia krassaamha.
Ja kello oli jo pian kuus.
Emäntä sihtas takkakiveltä tornihi ja sitte juaksi pihalle isännälle huuthon jotta:
— Siälä tornis on jotaki!
Isäntä tuli heti tupahan ja luuras kans tornin piippuhu. Otti sitte pirunkouran, pisti tornihin ja jo tarttuu. Ja sitte se veti, jotta poro tomaji.
Niin takan pesähän putos fäll yt! Oikee lamphannahkaaset fällyt!
Ja ny ne imehtelöö jotta kenenkä fällyt ne oikee on?
Sen kyllä näköö, jotta n’oon jonkin laihialaasen kun n’oon keritty ja karvat kaikki pois plokattu, mutta kenenkä?