HRA PLUMPÄRI HARJOOTTELOO POTKUPALLUA.
Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on nukkunu kovasti huanosti mennyt yänä?
Se hra Plumpäri kun on kans joutunu yhthe niistä potkusakiista, jokka pian joutuuvat vastatuste.
Hra Plumpäri rupes heti harjoottelhon.
Kotia mennes konttuurista se katteli vain alhappäi karulle ja kun näki pikkuusen kiven, niin heti tälläs jalkansa ja potkaasi. Ja saikin välistä kivenpalan lentämhän kaks kolme kertaa, ennenkö se poukahti hevooskarulle.
Yhtä kivenpalaa sen onnisti kuljettaa kaks kadunkulmaa ja vai kerran, ku se koitti vasimellaki jalaalla potkaasta, sen luiskahtiki jalka ja pyllähti lstumhan. Mutta kyllä s’oli nopiaa pystys, kattoo ympärillensä, jos kukaa näki, ja hymyyli levjasti.
Mutta harmitti se sitä se pyllähtämine niin, jotta otti ja potkaasi kiven oikee kauas hevooskarulle ja tuumas, jottei hän enää viittikkää karulla potkia.
Mutta vähää ennen kotoporttia oli karulla niin kaunis ympyrkääne kivennyppylä, jotta s’ei saattanukkaa olla, ku vähä kaarratti ja taas vasimella jalaalla, jota se pitää huanompana, tärähytti. Hra Plumpäri lenti ku kapu noukallensa ja pualipohja irti!
S’ei ollukkaa irtanaane kivi, s’oli maas kiinni.
Sattuu justhin siinä tulohon torille tuttuja frouvia, jokka kovasti rupesivat pyrskyttämhän, mutta hra Plumpäri loukkaantunehena sähisi itteksensä jotta:
— Ku pirethän tuallaasia kiviä, jotta ihmiset katkoo koipensa, eikä poliisikkaa katto perhän.
Ja meni klynkäte kotia. Näytti frouvallekki kenkää, joka irvisteli ku lohikärmes ja seliitti jotta:
— Kun mä tulin tuas portilla, niin siin’oli pystys kivi, johka tarttuu jalka, jotta kaaruun — —
— No kuinka sä ny niin — — rupes frouva imehtelhön.
— Kunka sä ny! Onko se mun vikani! — jahkuu hra Plumpäri. — Särjet säki kaffikuppia — —
Ja kyllä se frouva sitte uskoo, jotta se vahink’ oli.
Söivät sitte ja ku kaffia joivat, niin hra Plumpäri ilmootti frouvallensa jotta:
— Mä meen kans meirän puulaakin potkupallojoukkoho pelaamaha —
— Herrinjee jos sä katkaaset sääres, kun s’oot tuallaane mahapauroo — — — kiljaasi frouva ja säikähti n’otta aiva käret vapaji.
— Ei auta — sanoo hra Plumpäri.
Illalla rupes hra Plumpäri treenamaha sääriänsä oikee niinku urheelijat pruukaa.
Se kyykisteli, seisoo ja hyppii yhrellä jalaalla ja juaksi pöyrän ympäri ainaki puali tiimaa.
Sitte tehtihi trasupallo ja frouva rupes kamarin ovelle porttivahriksi.
Hra Plumpäri lykkäs pöyrän nurkkahan ja lavittat porstuahan ja alkas sitte »triplaamahan», niinku se sanoo.
Se kiärti ja kaarti trasupallua keskellä laattiaa, hyppii ja poukkooli sen ympärillä jotta vatta lelluu ja aina välihin pikkuuse potkaasiki. Se kuljetti sitä ympärinsä, eikä näyttäny meinaavankaa kamarin ovesta sisälle.
Viimmee frouva kyllästyy seisomhan hamhet levjällä kamarin kynnyksellä ja sanoo jotta:
— Orota ny mä hajen lavittan — —
Mutta silloo rupes kans hra Plumpäri »hyäkkäämhän», ja viimmee potkaasi trasupallon niin vinkiää porttivahtia vathan, jotta se lenti isthallensa kamarin laattialle.
Eikä frouva poraannu yhtää vaikka kipiää ottikin. Se hairas vain nopiaa trasupallon käthensä, pani kamarin kynnykselle, potkaasi pallon peräseinähä ja rupes änkkäämhä jotta:
— S’ei ollu maali, ei ikinä! Ku pallo oli mun sylis, eikä ottanu maalia!
Pari kertaa sai Plumpäri viälä sisälle, mutta kerraasti lenti lamppuhu, jotta klasiki vai pirstiöömehe! Ja toisen kerran sai frouva niin poskehe, jotta maronkineulat nutturasta piraji.
Kun Plumpäri kolmannen kerran sai sitte läpitte, niin se huuti ja hurras nii jumalattomasti, jotta frouva suuttuu, rupes itkemhän ja sanoo jotta:
— Min’en enää ookkaa porttivahtina. Tuu sä koittaa seisomhan, niin minä potkin.
Mutta hra Plumpäri pani vasthan. Sanoo jotta:
— Ethän sä mee pelaamhan, eikä sun tartte harjootella hyökkäämhän ku mun.
Eikä ruvennu porttivahriksi!
Silloo frouva kans suuttuu, hairas trasupallon, juaksi köökkihi ja paiskas — laskisankoohi!
Eiväkkä sinä iltana sanonehet enää sanaakaa toisillensa; istua mokottivat vain. Mutta menivät kumminki samaha sänkyhy maata. Ja sitä niiren ei olsi pitäny tehrä.
Hra Plumpäri ku näki unta, jotta s’oli justhin kentällä, pallua tuarahan suaraa päi ja hra Plumpäri tormaa vasthan, potkaasoo ja puskoo samalla miästä, jotta — — frouva putos sängystä.