OPPIVELVOLLISUUS KAKARAMÄELLÄ.
Oottako kuullu mitä Klumpun Kustaa sanoo siitä oppivelvollisuuslaista, jota nyt parhallansa koitethan panna käynthin?
Mä rookasin sen Kustaan eileen, kun s’oli kaupungis käymäs, ja kyselin samalla jotta:
— Kuinkas te ny rupiatta saamhan kaikki kakarat kouluhu siälä teirän kylällä?
— Siinäpä se onki hyvä miäs asia, joka panoo pian kaikki kunnanmiähet hulluuksi. Mäkin jouruun syksyllä kansakoulun johtokuntahan ja sittemmisin ei oo ruaka lystänny. Nyt on menny kohta seittemän viikkua yhres hyppöös ja rähinäs niiren kaiken mailman kakaraan kans, josta pitääs lukua pitää, jotta kauranleikkooki on vasta pualimoos ja pakkaa jo varisemhan peltohon.
— Taitaapa siinä ollakki paljo hommaa. —
— Hulluksi siinä tuloo ja hullu s’oon se lakiki. Herraan höpinöötä koko homma. Mistä ne rahat tuloo, jotta joka torpan viärehen kansakoulu asua, laittaa frii ruaat ja verhat ja kirjat, pläkkipotut ja pannat kaiken maailman kersoolle? Ja opettajat palkata ja sitte lehmän vallit laittaa ja pärinämaat tonkia.
— No ei suinkaan niitä lapsia ny niin kauhiasti oo — koitin mä sanua.
— Minäpähän tuan tiärän kun oon koittanu räknätä. Siinä meirän kylän larvas on yks loukko, jota sanothan Kakaramäjen loukoksi. Mee sinne kattomhan, niin näjet. Aivan niitä kiahuu. Kolme päivää m’oon siälä koittanu niitä räknätä ja sortteerata oikee talikon kans, mutteihän niitä saa lujetuksi, kun niit’on kun Vikkiläs kissiä ja enempiki. Ja lisää tuloo aina vai.
— Hoo-oh, soo-oh — — —
— Joo-oh! Sillä loukolla tarvitaas oikee erityystä kialtolakia, kun kakaroot’on n’otta nokkuu. Yhreski huushollis kysyyn jotta:
— Paljonko näitä kersoja teill’ oikee on?
Niin akka tuumas jotta:
— Kissit tiätää, eip’ oon tullu lasketuksi, mutt’ei siin’oo tuas trusas viälä pualiakaan.
— Onko ne sitte teirän kaikki, kysyyn mä —
— Kyllä niist’on ainaki toiset pualet Iisakin — tuumas akka.
— Mä pirin sitte siälä Kakaramäjellä menhellä viikolla yleesen kokouksen, ja seliitin, jotta ny pitää kaikki kakarat pestä, räknätä ja viärä kouluhun — seliitti Kustaa.
— No sinne ne onki parhultaasia täs jaloosta pyärimästä, kun ei oo enää meilläkää tilaa mökis, mihkä astoos eli istuus — ihasteli ykski akka.
— Ja siäläkös alkoo eri meteli niiren kersaan kans! Hikipääs juoksivat äireet penskojensa peräs pitkin mäkiä ja tukasta pitään kokosivat tuphan ja tuvan oven pönkäsivät, n’otta aiva klasit pullisteli. Sitte alkoo yleene kakaraan pesu, ja sitä kesti kolme päivää. Kun mä sitte menin taas kattomhan Kakaramäjelle, niin siäl’oli kersoja kuivamas kaikki vasikkahaan airakki täynnä niinku pellavaasknippuja.
— Mutta kaikkia kakaroota n’ei oo saanu kiinnikkään, kun n’oon karaannu mettähän — puheli Kustaa. — Ja niitä on ny sitte oikee kylän voimalla jahrattu ja ettitty Tervanevaa ja Homeskorpia myäri. Menöövät ku jänikset ku nährähän ja yääsehe aikahan kulkoovat varaastamas ja repimäs kaikki turnissimaat. Ovat kiinniottajille huurellehet, jottei ne ikänä tuu kouluhun. Niit’on koitettu pauloollakin pyyrystää, muttei ne pysynehet niiskää. Veivät peijakkahat paulakki joukosnansa ja ovat kuulemma ruvennehet pyyrystämhän lintuja. Elävät ku Jukolan veljekset ja huuteloovat kylääsille, jottei niil’oo ikänä ollu nii hauska olla kun ny.
— Mutta sitte päätti kansakoulun johtokunta laittaa ketunrautoja mettähän ja niist’onki ollu apua. Toistakymmentä on jo saatu kiinni ja viäty kouluhu. —
— Kyllä tästä ny tuli taloonpoijille traffi — huakaasi Kustaa. — Kun kaikki kakarat viärähän kouluhun ja isäntään ja emäntää pitää vooron perästä itte kulkia paimenes, eik’oo kuka pärinöötä kaivaas eikä lamphanriskuja äireelle hakis.
— Jaa-ah — sanoo Kustaa. Ja ku se laki on sitte sellaane, jotta niitä kakaroota pitää viälä oikee kuljettaa tullen mennen niinku meijeriflaskuja.
— No siinähän vasta tyä on — huakaasin mäki.
— Sanos muuta! — jahkaasi Kustaa. Oikee hevoosella pitää kuljettaa. Ja niin jumalattoman suuria kakarakuarmia tulooki, jotta oikee köyttää pitää. Se lastenkuljetus meirän kylällä on pitäny järjestää niinku meijärikyytit. Vooron perhän ajethan joka taloosta. Kun akat aamuusin pesöövät meijärikannut, niin samalla verellä viruttaavat kouluhun viätävät kersakki, sitoovat knippuhu ja pikkukärryyllä lykkäävät kujansuuhu, josta kuski sitte nakkaa kärryylle.