YLEENE YHTÄLÄÄNE KELLONRUKKOO.
Oottako kuulla jotta kaikkia ne hallitusherrat kans joutesnansa keksii?
Kun nyt pannahan pakolla ihmiset koko maas rukkaamahan kehuansa!
Oikee yleene ja yhtäläänen kellojen rukkaus!
Siinä se ny oli! M’oomma täs maas koittanu eristyä ja kehittyä kaikilla aloolla aiva ensiluakkaaseksi sivistys- ja eristys-maaksi. Ja sitte äkätähänkin yhtenä kaunihina päivänä, jotta m’oomma jääny muista ihmisistä kakskymmentä minuuttia jälkhen!
— Eikö s’oo kauhiaa?
Ja sitä varte pitää ny koko Suamen kansan rukata keiluansa.
Ja se on määrätty tehtäväksi keski-yällä Sitä varte, jottei muut sivistyskansat saisi tiätää tästä kansallisesta häpiästä.
Vappuaamuna 1921 me suamalaaset sitte heräämmä aivan muina miähinä.
Kattomma vain laiskasti kellua ja sanomma jotta:
— Näyttää olovan pian 10.
Eikä muut sivistyskansat tiärä mitää jotta me niitä jutkahutimma mennyt yänäl!
Näin sitä ny on hallitus meinannu ja neuvonnu tekemhän.
Mutta luulettako, jotta tähän niin vain piippu suus jokahinen suastuu?
Hui hai! Ei täs niin vain ruveta rukkaalemhan ja viisaria vääntämhän.
Menöö pian fiäteri poikki.
Ja mitä siit’on oikiastansa hyvää? — Ei muuta kun vaivaasta vahinkua ja sotkuja. Kaikki menöö sekaasinsa.
Kun ihmiset tuloo asemalle, niin juna on menny! Ja siitä tuloo synninteko väkisinki. Aivan niinku papillekki ku se lyää vasaralla sormeilen. Siin’ei auta muu ku manaamine.
Ja kuinkas siinä käyrähän kun flikan ja poijan on ollu puhet rookata toisensa Vappuna klo 6 prunnin tyänä?
Kun flikka tuloo sen rukatun kellon mukahan ja poika nourattaa vanhaa aikaa? Siitä tuloo silloo itku ja erokirjat.
Ja kuinkas mun, Jaakoon, käyrähän kun m’oon tähänkin asti aina ollu 20 minuuttia muista jäliis?
Minä protesteeraan! Enkä rukkaa kellua vaikka taittuus. Ja varootan muitakin ihmisiä, jottei pirä ruveta siihe konstihi, vaikka hallitusherrat käskööki.
Jos me ny vain nöyrästi rupiamma rukkaalemhan kellua, niin hetken perästä sanothan jotta:
— S’oli erehrys! Se pitikin olla 20 minuuttia takapcri.
Ja taas Saarahan vääntää takaasippäin ja siinä ainakin katkee fiäteri.
Ja sitte taas ethenpäi ja taappäi ja ethenpäi ja taappäi jottei Suamen kansa lopuuksi saa tehrä muuta ku istuu silmä kovana takkakivellä plakkarikello kouras, hiota, ähkyä, puhkua ja kysellä jotta:
— Kuinkas päi ny väännethän?
Ja kun kellon rukkoo täs maas on saatu sille kantille, jotta kukaa ei tiärä, onko yä vai päivä, niin silloon hoksathan, jotta vuares pitääki olla oikiastansa 10 kuukautta ja kuukaures vain 10 päivää. Ja sitte muutethan keskiviikko maanantaiksi ja pyhästä tehrähän perjantai. Ja s’oon sitte vasta se oikia tähtiaika normaalikellon mukhan.
Mutta kuulkaas, kuinkas käyrähän sen vaasalaasen kellokauppiahan, joka lehris ihnoottaa jotta sen kellot käyyvät auringon kans yhres?
Siinä taitaaki pitää rukata aurinkua.