IX KOHTAUS.
Hanna. Olavi.
OLAVI (Astuu sisälle, vaivoin hilliten kiihoitustaan. Hän puhuu alussa kuivasti ja katkonaisesti).
Iltaa.
HANNA
Iltaa. Palasit aikaisemmin kuin lähtiessä olit päättänyt.
OLAVI
Sähkösanoma toimistosta kutsui minut kaupunkiin. Minun täytyy itse huomenna hoitaa asioita raastuvassa.
(Tuskallinen vaitiolo. Olavi luo katseen pöydälle ja
samppanjalaseihin).
Sinulla on ollut pienet vaatimattomat kemut.
HANNA (Kylmästi).
Onko sinulla mitään sitä vastaan?
OLAVI
Ei suinkaan. (Kiihtyen). Olisin ainoastaan sinulta odottanut sitä hienotunteisuutta, että olisit valinnut toisen kohtauspaikan rakastajasi kanssa.
HANNA
Rakastajani?
OLAVI
Teeskentely on turha. Näinhän eteisessä Severin palttoon, jonka vuorissa koreilivat hänen nimikirjaimensa.
HANNA
No, olkaamme siis aivan suoria. Severi on todella ollut vieraani tänä iltana.
OLAVI
Toistan sen vielä kerran; kohtauspaikkanne valinta osoittaa suurta epähienoutta. Ilmeisesti tahdotte, että palvelijatar toitottaa koko maailmalle luvattoman suhteenne!
HANNA
Miina on iltamassa.
OLAVI
Teillä on siis ollut ihanteellisen mukavaa kuherrella yhdessä tänä iltana. Mutta jos nyt edes olisitte olleet salissa tai ruokahuoneessa, mutta täällä… makuuhuoneessa…
HANNA
Täällä ei ole tapahtunut mitään, mikä olisi loukannut tämän, mielestäsi pyhän paikan arvokkaisuutta.
OLAVI
Sinä luulet kai, että olen lapsi. Olenhan jo jonkun aikaa aavistanut, että teillä on suhde, sinulla ja Severillä. Ja tunnen tarpeeksi Severin intohimoisen luonteen…
HANNA
Sinä luulet tietäneesi paljon asioita, etkä ole niistä tähän päivään asti mitään hiiskunut.
OLAVI
Onko sellaisista hauska puhua! Ja sinun luonteesi, järkähtämätön itsenäisyytesi ja vapaudenvaatimuksesi…
HANNA
Jos yhä kiihoitat mieltäsi, on parempi, että puhumme näistä asioista toiste, kun olet rauhoittunut.
OLAVI
Minun pitäisi olla rauhallinen, punnita sanani kultavaa'alla, kun tulen kotia ja näen silmieni edessä vaimoni vereksen aviorikoksen.
HANNA
Aviorikoksen!
OLAVI
Niin juuri! Uskoisiko sitä lapsikaan, että sellainen mies kuin Severi, on tässä istunut ja ihaillut sinua platonisesti kuin seinällä riippuvaa vanhan mestarin madonnaa. Minun pitäisi vielä asettaa sanani hienotunteisesti, kun minulla olisi oikeus osoittaa ovea…
HANNA
Raakuus on piirre, jota ensi kerran sinussa huomaan. Mutta tiedä, ettei uhka minuun mitään vaikuta.
(Nousee, ojentaa ryhtinsä ja nojaa jäykkänä sohvan laitaan).
OLAVI
Sinä olet järkähtämättömän tyyni ja varma, sentähden, että tiedät tuoneesi omaisuuden pesään. Niin, niin, älä silti luule, että minä aion mullistaa maailmaa tämän asian vuoksi. Ota omaisuutesi ja Severisi, ja menkää, menkää, onnea matkalle.
HANNA
Entä jos menisinkin, ja jättäisin sinut ylevään tuomari-oikeutesi ja viattomuutesi tietoisuuteen.
(Korostaa erityisesti sanaa: viattomuutesi).
OLAVI (Säpsähtäen ja hieman epäröiden).
Teillä naisilla on merkillinen käsitys miehen kunniantunnosta ja rajaton vaatimus hänen kärsivällisyyteensä nähden.
HANNA
Varsinkin, kun miehellä, luomakunnan herralla itsellä, on rajaton vapaus järjestää eroottinen elämänsä niin monipuoliseksi kuin suinkin.
OLAVI
Aiotko ottaa esille nuo vanhat teoriat? Aiotko viskata minulle kasvoihin Björnsonin "hansikkaan". Sen varalta voin huomauttaa, että se jo on liian kulunut, paljaasta käyttämisestä.
HANNA
Kulunut sentähden, että teillä miehillä on mukavaa sitä sellaiseksi nähdä.
OLAVI
Naisen asema perheessä ja yhteiskunnassa on toinen.
HANNA
Toinen sentähden, että se teille on mukavampaa.
OLAVI
Nainen turmeltuu, jos hän laajentaa eroottisia suhteitaan.
HANNA
Minä en puhu teoriioista. Sinä olet ne ottanut esille. Minä puhun tosiseikoista.
OLAVI (Säpsähtäen).
Mitä sillä tarkoitat.
HANNA
Minä tarkoitan, että teoriioistasi huolimatta sinulle sopisi vähemmän tuomitseva äänenpaino.
OLAVI
En sinua ymmärrä. Käytät puheessasi arvoituksia.
HANNA
No hyvä. Luopukaamme arvoituksista, ja puhukaamme selvää kieltä. Minä tiedän, että metsästysretkesi oli pelkkä veruke.
OLAVI
Sinäkin näyt siis tietävän hyvin paljon. Mutta ovatko lähteesi kahvikekkeri-juoruja luotettavammat?
HANNA
Jos haluat, saatan mainita sinulle koko joukon yksityiskohtia, jotka täysin todistavat tietojeni luotettavaisuuden.
OLAVI
No, anna kuulua.
HANNA
Se on minulle vastenmielistä. Mainitsen vaan, ettet sinä ole ollut millään metsästysretkellä, vaan että olet viettänyt tämän ajan Riihimäellä, ja että hyvin tiedän, kenen naisen seurassa siellä olit. Mutta tietäisin kertoa aikaisemmistakin huviretkistäsi saman naisen seurassa, naamiohuveista, kohtauksista ulkoravintolain yksityishuoneissa.
OLAVI (Kalpenee. Epävarmana).
Sinulla on oivallisia urkkijoita.
HANNA
Ei ainakaan minun palkkaamiani, vaan sellaisia, jotka vapaaehtoisen innon johtamina ovat tuoneet uutisensa perille.
OLAVI
Mitkä epäilemättä ovat olleet sinulle hyvin tervetulleet ja mitkä ovat rohkaisseet sinua puolestasi ja tavallasi huvittelemaan.
HANNA
… mitkä ovat rohkaisseet minua luomaan pois valheennaamarit meidän molempien kasvoilta.
OLAVI (Muuttaen äänensävyä hiljaisemmaksi).
Ja mitä luulet loistavan esiin näiltä paljastetuilta kasvoilta?
HANNA
Niissä näkyvät jäljet ohiliitäneen totuuden hengettären siipien hiipauksesta.
OLAVI
Ne jäljet ovat rumat.
HANNA
Ne ovat poistaneet teeskentelyn ja katkeruuden verhon.
OLAVI
Mutta ne ovat kipeinä syöpyneet lihaan ja vereen.
(Peittää otsan kädellään).
HANNA (Lähestyy häntä ja laskee molemmat kätensä hänen hiuksilleen).
Ystävä hyvä. Enimmin olen aina pelännyt tuottaa sinulle mielipahaa. Ja nyt olen kuitenkin sinua syvästi pahoittanut.
OLAVI
Sinä olet aina hyvä ja hieno. Minä päinvastoin olen ollut tyly ja raaka. Tunnen sisälläni haikeata häpeää. Voitko koskaan unhoittaa äskeiset kovat sanani?
HANNA
Ne ovat jo unhoitetut.
(Vaitiolo. Poistaa kätensä Olavin pään päältä).
OLAVI (Luo häneen arat katseensa).
Miten luulet meidän molempien astuvan tulevaisuutta kohti.
HANNA
Nöyrinä ja samalla rohkeina. Rajoittamalla vaatimuksiamme ehdottoman omistuksen ja onnen suhteen, valmiina kantamaan alastoman totuuden tuottamaa painoa. Sinä olet ollut paras ystäväni. Sinä tulet tukemaan meitä molempia nyt kun katsomme kohtaloa suoraan silmiin. Sillä nyt me ymmärrämme…
OLAVI
Koetan edelleen olla paras ystäväsi. Sinä olet sentään muita parempi ja kauniimpi. Ja yhdessäolomme on tästälähin aluksi oleva alistuvaa odotusta, kohtalon tutkimista, kiintymyksemme vahvuuden koettelemista.
HANNA
Kohtalo on kiintymystämme kovasti koetellut. Mutta sitä, mikä siinä syvintä on, se ei vielä ole kyennyt kukistamaan.
OLAVI
Kiitos, Hanna! Minä lähden tuonne työhuoneeni puolelle. Hyvää yötä!
(Suutelee häntä otsalle).
HANNA
Hyvää yötä, Olavi!
OLAVI (Poistuu kiireisesti oikealle).