V KOHTAUS.
Hanna. Severi.
(Severi on noin 26:n vuotias kaunis, reipas mies, jonka kasvot punoittavat terveydestä, jonka ilmeet ovat iloiset ja liikkeet voimakkaat).
HANNA
Tiedätkö, Nanni, tuo hupakko, oli äsken täällä, ja hänellä näytti olevan niin suuri halu jäädä tänne illaksi, että minun melkein täytyi olla epäkohtelias.
SEVERI
Näin Miinan tulevan ulos keittiönportaista ja kiireissään poistuvan, ja siitä päätin, että olit yksin.
(Huomaa teepöydän).
Kas, kuinka kodikasta, saamme juoda teetä täällä sinun huoneessasi.
HANNA
Olethan joskus maininnut, että olisi hauskaa istua kahdenkesken minun huoneessani, ja kun nyt tarjoutui tämä tilaisuus… Sitäpaitsi on minusta varmempaa, että vietämme iltamme tässä huoneessa, jonka ikkuna on pihalle päin.
SEVERI (Katselee ympärilleen).
Tämä on siis sinun työhuoneesi, täällä on sinun kätesi kaikki järjestänyt, ja tuossa on kirjoituspöytäsi…
(Ottaa innoissaan ruusumaljakon ja vetää sieraimiinsa
ruusujen tuoksua).
Ne ovat hurmaavia!
HANNA
Olen ottanut ne sinulle. Ja sinun lautasesi edessä niiden tulee tuoksua.
(Asettaa ne toiselle puolelle pöytää, Severin lautasen eteen.
Ottaa yhden ruusuista ja pistää Severin napinläpeen).
SEVERI
Kiitos. Olenpa häpeissäni, etten ole hoksannut tuoda sinulle kukkia.
Sellainen moukka minä olen.
HANNA
Kukista huolehtiminen mielestäni sopii parhaiten naisille. Ja tiedätkö, pidän juuri niin paljon sinun teeskentelemättömyydestäsi, luonnollisuudestasi.
SEVERI
Minä taas käsitän, että pidät minusta moukkamaisuudestani huolimatta. Ensi aikoina suorastaan olin ujo sinun seurassasi, joka olet matkustellut niin paljon ja tunnet kaikki hienot tavat. Mistä olisin minä niitä saanut yksinkertaisessa maalaiskodissani.
HANNA
Sieltä, maalaiskodistasi, sydänmailta olet juuri tuonut mukaasi sen luonnonraikkauden, jota miehekkäisyytesi rinnalla enimmin ihailen.
SEVERI
Kun kuulen sinun noin kauniisti puhuvan, sinun, jonka asetan korkealle yläpuolelle itseäni ja kaikkia muita, tahtoisin nöyränä langeta tuohon eteesi polvilleni.
HANNA (Lyöden asian leikiksi).
Mutta me käymme vallan liian juhlallisiksi ja pateettisiksi. Ja tässä puhellessamme unhoitan vallan, että olen kutsunut sinut teelle, ja että teevesi kiehuu yli laitojen. Jos suot anteeksi, käyn noutamassa sitä.
SEVERI
Enkö minä saa tulla auttamaan?
HANNA
Kiitos. Se on tarpeetonta. Silmänräpäyksessä se on tehty.
(Poistuu vasemmalle).