VII KOHTAUS.
Hanna. Severi.
HANNA (Palaa tuoden mukanaan kaksi teekannua, jotka asettaa pöydälle).
Nyt on meillä kaikki, mitä tarvitsemme. Tee hyvin ja istu ja pidä hyvänäsi, mitä näin vähäisin valmistuksin on aikaansaatu.
SEVERI
Valmistukset näyttävät olevan emännän arvoisia. Eihän puutu edes kuningasten juomaa.
HANNA (Kaataessaan teetä laseihin, ja ojentaen toisen niistä
Severille).
Millä muulla juomalla voisimmekaan vihkiä tätä kaihottua, rakasta hetkeä.
SEVERI
Tähän hetkeen liittyy toinenkin merkitys — vaikka en oikeastaan tiedä, kannattaako siitä nyt puhua.
HANNA
Teet minut uteliaaksi. Luonnollisesti tahdon sen tietää.
SEVERI
No, kun otin asian puheeksi, niin olkoon menneeksi. Tänään valmistui lääketieteen kandidaattini.
HANNA
Kuinka olen iloinen! Onnea nyt vaan, onhan se suurta tyydytystä tuottava saavutus. Ja kuinka salaperäinen olet ollut koko tämän ajan. Et sanaakaan ole hiiskunut asiasta. Olen kuitenkin kaikesta huomannut, että olet ollut ahkerassa työssä.
SEVERI
Mitäpä tuosta olisi kannattanut puhua, ennenkuin tiesi varmasti, miten onnistuisi. Ja hyvä on, että se nyt on ohi. — Alutta puhukaamme ennemmin sinusta. En tahdo udella, mutta harrastuksesta tahtoisin tietää, miten kirjalliset työsi sujuvat, ja mitkä ajatukset sinua paraikaa innostavat.
HANNA
Sinulle kerron niistä kernaasti. Sehän vaan aina hermostuttaa, kun jotenkin välinpitämättömät ihmiset utelevat, mitä juuri kirjoitan, mikä kirjan nimi tulee olemaan, j.n.e. — Minun ajatusmaailmaani ja taidetyöhöni on tullut täydellinen murroskohta.
SEVERI
Sitä olen jo jonkun aikaa luullut huomaavani.
HANNA
Olen kyllästynyt kirjoittamaan sovinnaistyylisiä nykyaikaisia romaaneja, olen herttaisesti väsynyt kuvaamaan moderneja ihmisiä, jotka eivät itse itseään ymmärrä ja joita ei kukaan muukaan ymmärrä.
SEVERI
Ja sellaisia kuitenkin pidetään pikantteina, ne hivelevät yleisön makua.
HANNA
Yhä voimakkaammin valtaa minua tarve draaman muodossa yrittää ilmaisua niille taidetunteille, jotka kuohuvat sisälläni.
SEVERI
Ja kuitenkin usein olet maininnut kammoksuvasi meillä käytännössä olevaa raskasta teatterikoneistoa ja vallitsevaa vanhettunutta tyyliä.
HANNA
Tämä kammo on minussa tätä nykyä vahvempi kuin koskaan ennen. Mutta minä tavoittelen kirjailemisellani etupäässä sisäistä vapautumusta, voimakkaiden, taidenäkemyksen kohottamien tunteiden purkautumista, riippumatta siitä, näkeekö tuotteeni nykyaikana tai joskus tulevaisuudessa rampin valoa vai ei.
SEVERI
Yhtä en kaikessa tässä ymmärrä. Eihän nykyään tekeillä oleva kirjasi ole näytelmänmuotoinen.
HANNA
Ei olekaan. Se on mieteperäistä laatua, sen nimi tulee olemaan:
"Etsintä ja odotus."
SEVERI
Entä draamasi?
HANNA
Sitä varten kokoan paraikaa sisäistä elämääni. Haen sitä maailmankatsomuksen eheyttä, hyvän ja kauniin alalla sitä korkeimpien arvojen selvenemistä, jonka taiteellinen esitys tarjoisi uutta ja arvokkaampaa voimanponnistusta, kuin mitä tähän asti yhä olemme käyttäneet erotiikan käsittelyyn.
SEVERI
Huomaan, että olet rikkonut välisi entisiin taideihanteihisi, ja että haet uusia.
HANNA
Täytyyhän meidän ainakin taiteen alalla joskus pyrkiä vapautumaan erotiikan pauloista, jotka hellittämättä kietovat tunnemaailmamme ja koko olemuksemme.
(He ovat lopettaneet teenjuontinsa).
Mutta tässä filosofeeratessamme, unhoitan kokonaan emännän velvollisuudet. Saanko kaataa lisää teetä?
SEVERI
Kiitos, ei enää.
HANNA
Sitten siirrymme sohvalle. Mutta sitä ennen sytytämme valkean uuniin.
Se on kodikkaampaa.
SEVERI
Anna minun tehdä se. Tahdon olla hyödyllinen edes johonkin.
HANNA
No, jos tahdot olla niin hyvä. Siinä on jo valmiina puut ja sytykkeet.
Ei muuta kuin virittää tulen.
SEVERI (Polvistuu uunin eteen, raapaisee tulta tikulla ja sytyttää tuohen).
HANNA (Seisoen vieressä seuraa sytyttämistä).
Näkee, että olet tottunut valkean virittäjä. Toiset eivät saa puita syttymään millään keinoin.
SEVERI
Taitoko tässä on sytyttää, kun on kuivat puut ja hyvät sytykkeet. Kas noin.
(Hän on virittänyt pesän, kääntyy Hannan puoleen, joka on vallan lähellä, luo häneen ihastuneen katseen, tarttuu häneen molempiin käsiinsä ja painaa niille hehkuvia suudelmia).
Sinä olet tänään taas niin hurmaavan kaunis, Hanna!
HANNA
Severi, rakas Severi, nouse jo, ja olkaamme järkeviä.
SEVERI (Vähitellen nousten, kietoen kätensä Hannan vyötäisille ja tahtoen häntä suudella).
Järkeviä tänään, tänä iltana, tänä yönä joka on kokonaan meidän.
Hulluja meidän päinvastoin täytyy olla, hulluja ilosta ja onnesta!
HANNA (Irtaantuu lempeästi Severin käsivarsista).
Unhoitamme kokonaan juhlajuoman. Saanko vaivata sinua avaamaan pullon.
Sinä sen tietysti teet paljoa taitavammin kuin minä.
SEVERI
Hyvin kernaasti.
(Ryhtyy aukaisemaan sampanjapulloa).
HANNA (Siirtää sohvan eteen alkoovista pienen pöydän. ja asettaa sille kaksi lasia).
SEVERI (On tällävälin avannut samppanjapullon ja tuo sen sohvapöydälle).
Kas kuinka se kuohuu!
HANNA (Ottaa pullon, kaataa laseihin samppanjaa, ojentaa toisen lasin
Severille ja kohottaa itse toista).
Nyt juon sinut sydämellisesti tervetulleeksi ja samalla suorittamasi tutkinnon ja uuden arvosi maljan. Eläös!
(He kilistävät lasejaan).
SEVERI
Jos olisin puhuja, jos minulla olisi sana niin vallassani, kuin sinulla, pitäisin nyt sinun kunniaksesi hehkuvan puheen. Mutta enhän minä vaivanen saa sanotuksi, mitä syvimmällä sisässäni tunnen. Mutta sinä tiedät, että sinua jumaloin, ja sinun kunniaksesi tyhjennän tämän maljan.
(Juo maljan pohjaan).
HANNA (Kaataa uutta samppanjaa hänen lasiinsa. Viittaa Severiä istuutumaan sohvalle. Molemmat istuutuvat vieretysten).
Kas kuinka valkea leimuaa kodikkaasti.
SEVERI
Herttaisempaa hetkeä en ole elämässäni kokenut. Ajatella, että me olemme näin kahdenkesken, ilman että kukaan meistä tietää, ilman, että kukaan pääsee häiritsemään pyhäkköämme.
HANNA
Ja kuinka harvat ovat tällaiset elämän kohdat.
(Molemmat vaikenevat hetken, ikäänkuin ajaen takaa jotain ajatusta, jota ei kumpikaan tahdo lausua. Hanna katkaisee viimein vaitiolon).
Mutta minäpä yhä vaan laiminlyön velvollisuuksiani. Sinä tietysti tahdot lasin ääressä polttaa. Minä lähden etsimään sinulle tupakkaa.
SEVERI
Ei, älä huoli vaivautua. Minä poltan kernaimmiten omia tupakoitani. Jos sallit, sytytän sikaarin.
HANNA
Kernaasti.
SEVERI (Sytyttäessään sikaarin ja puhaltaessaan siitä sauhuja).
Mutta eikö tämä vaan häiritse sinua? Etkö kärsi tupakan savusta?
HANNA
En toki. Alussa minä siitä todella kärsin, sillä Olavi on niin kovin vahva polttaja. Mutta viidessä vuodessa jo tottuu jos johonkin.
SEVERI (Säpsähtää ilmeisesti Olavia mainittaessa ja lähestyy Hannaa).
Kuule, Hanna, puhummehan tänä iltana kaikki, mikä meillä molemmilla on sydämellä. Ehkä emme tällaista iltaa aivan pian taas voi saada.
HANNA
Miksi emme puhuisi! Mutta unhoitammehan täydelleen lasimme!
(Kohottavat lasejaan ja juovat).
SEVERI
Yhdestä sinua moitin tänä iltana. Sinä olet hieman jäykkä ja liian arvokas.
HANNA (Leikillisesti).
Olenko todella! Mutta hyvänenaika, täytyyhän minun koettaa ylläpitää jonkunlaista emännänarvokkaisuutta, johon kuitenkin näytän olevan tuiki kykenemätön, ehtimiseen kun unhoitan tehtäväni.
SEVERI
Et saa lyödä asiaa leikiksi, Hanna. Se on vakava, minulle äärettömän vakava, kuuletko!
HANNA
Saatan hyvin ymmärtää, mitä sinä tarkoitat. Mutta en soisi, että pilaisimme tätä yhdessäoloamme liian vakavilla ja raskailla puheilla. Sillä ovathan meidän välimme niin selvät, rakastammehan toisiamme, johan sen olemme toisillemme monasti tunnustaneet.
SEVERI
Ja kuitenkin on olemassa seikka, joka alati himmentää ja kalvaa rakkauttamme. Se, että elät toisen miehen rinnalla, jolla on kaikki oikeudet sinuun.
(Nousee ja rupeaa levottomana kävelemään huoneessa).
HANN
Siitäkin olemme jo puhuneet. On varmaa, että jos sinut olisin tuntenut ennen Olavia, en olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin. Mutta yhdessäeloni aikana hänen kanssaan, olen oppinut häntä syvästi kunnioittamaan, ja minun täytyy tunnustaa, että tunnen häneen vahvaa kiintymystä rakkaana omaisena, ja etten tahtoisi millään hänen mieltänsä pahoittaa.
SEVERI (Melkein ärtyisenä).
Se on olentosi suuri kahtaallisuus ja ristiriita. Ja se saattaa minut vallan raivoihini. Onko hän koskaan voinut lahjoittaa sinulle sitä suurta, maailmaa unhoittavaa intohimoa, jota palava taiteilijasielusi epäilemättä tarvitsee?
HANNA
Sellaista suurta intohimoa en häneltä koskaan ole odottanut. Mutta sensijaan on hän antanut minulle vankan kodin tunteen, tasaista ystävyyttä, parasta tukea ja — luonteensa mukaista intohimoakin.
SEVERI
Merkillistä. Käsittämätöntä, niin, miksen sanoisi suoraan, minusta sietämätöntä. Minulla on suurempi oikeus sinuun, minulla, joka sinua jumaloin, jolle sinun katseesi ja pienimmät liikkeesi ovat ääretöntä hekkumaa ja minulla on yksinomainen oikeus sinuun, kuuletko?
HANNA (Nousten).
Miksi puhut yksinomaisista ja ehdottomista oikeuksista! Miksi uskot rakkauden elinaikaisuuteen! Harhaluuloja, jonka meihin poloisiin ovat istuttaneet elämän sovinnaisuudet. Eikö olisi oikeampaa tunnustaa tunnerakenteemme haurautta, joka ei kestä elinaikaista yhteen esineeseen kohdistuvaa ihailua. Eikö olisi todellisempaa tunnustaa, että yksitoikkoinen elämämme pakoittaa tunteemme erilaista kauneutta hakemaan ja eri tavoin haltioitumaan?
SEVERI
Minä en voi tuntea sellaista haurautta, minun rakkauteni sinuun on niin täysi, niin eheä, voimakas, niin maailmaa murtava…
HANNA
Se on eheä ja voimakas nykyhetkellä, ja varsinkin silloin, kun esteitä ilmenee. Se heikkenisi kenties täydellisen omistusoikeuden rauhallisesta varmuudesta.
SEVERI
Sinä paljastat minulle sielusi arvoituksellisuuden. Kuinka ylpeä olen ollut, kun olen täysin saanut omistaa intohimosi. Ja kun nyt kuulen sinun noin puhuvan, tiedän, että olen omistanut sinut ainoastaan puoleksi. Minun kuumista suudelmistani olet sinä palannut tänne. Hän on saanut sinua ihailla mielin määrin, hän on saanut päivin ja öin hengittää samaa ilmaa kuin sinä, tuntea lämpimän valtasuonesi tykytystä. Mutta minä riistän sinut häneltä, minä sen vannon, kuuletko.
HANNA (Hieman pelästyen ja katsoen häneen levottomana).
Rauhoitu toki, rakas Severi, sinä olet niin raju…
SEVERI (Rientää hänen luokseen, vetää hänet istumaan sohvalle, suutelee kiihkeästi hänen huuliaan, silmiään ja hiuksiaan).
Minä tahdon valloittaa sinut täydellisesti itselleni.
HANNA (Puoleksi hurmaantuneena, puoleksi vastustaen).
Sinä hourit, Severi, sinä olet liian raju.
(Säpsähtää äkkiä, irroittautuu Severin käsivarsista ja näyttää tarkasti kuuntelevan jotakin).
SEVERI (Ihmetellen).
Mikä sinun on? Mitä sinä kuuntelet.
HANNA
Luulin kuulevani jotain kolinaa eteisestä.
(Molemmat kuuntelevat).
SEVERI
Vannaan erehdyit. Se oli kadulla tai jossakin naapurihuoneistossa.
HANNA
Minusta tuntui vallan, kuin olisi eteisen ovi käynyt. Ja nyt kuuluu aivan kuin hiljaisia askeleita salista.
(Menee oikealle ovelle kuuntelemaan).
SEVERI
Sehän on vallan mahdotonta. Eihän tässä huoneustossa voi olla ketään muita, kuin me kaksi.
HANNA
Mutta jos Miina olisi sairastunut iltamassaan ja palannut aikaisemmin.
SEVERI
Eikö olisi parasta sulkea kyökin puolelle johtava ovi, niin että ei sieltäpäin tule mitään yllätystä.
HANNA
Olet oikeassa. Menen sulkemaan sen.
(Poistuu vasemmalle. Palaa hetken kuluttua kalpeana).
Eteisessä on Olavin pyssy, päällystakki ja matkalaukku. Hän on siis palannut.
SEVERI
Rauhoitu. Olen melkein iloinen siitä, että hän on tullut. Nyt tahdon seisoa kasvot kasvoja vastaan hänen kanssaan ja täydelleen selvittää meidän välimme.
HANNA
Se ei saa tapahtua. Hän on muuten tasainen ja hiljainen, mutta jouduttuaan rajun mielenliikutuksen valtoihin, hän ei voi hillitä itseään. Kuule, sinun täytyy poistua, Severi.
SEVERI
Minä en häntä pelkää. Minulla on voimaa torjua kenen hyökkäykset tahansa.
HANNA
Juuri sentähden, että sinäkin olet niin vahva, ja lisäksi nyt niin kiihoittunut, te ette saa toisianne kohdata. Ehkä joskus toiste, kun molemmat olette rauhoittuneet.
SEVERI
Se olisi suorastaan raukkamaista jättää sinut nyt hänen vihanpurkauksensa alaiseksi. Minun täytyy jäädä sinua puolustamaan.
HANNA
Älä ole huolissasi minusta. Ei minua uhkaa mikään vaara. Minä rukoilen sinua poistumaan, Severi, jos minua rakastat.
SEVERI
Sinun tähtesi sen teen, mutta ainoastaan sentähden, että sinä sitä haluat.
(Suutelee Hannan käsiä ja rientää pois vasemmalle).