VIITESELITYKSET:
[1] [Washington.
[2] Narraganset, paikka Rhode Islandissa, jonka hevoset olivat tulleet suosituiksi reippaina ja samalla varmoina naisten ratsuina.
[3] Mississipin. Metsästäjä viittaa intiaanien otaksuttuun aasialaiseen alkuperään.
[4] New Yorkin valkoihoiset nimittivät intiaanien kyliä "linnoiksi", ne eivät suinkaan olisi tätä nimeä ansainneet.
[5] Mingo oli delavarinkielinen nimitys New Yorkin siirtokunnan luoteiskolkan viidennelle liittoutuneelle intiaaniheimolle (mohoklt, oneidat, senekat, hajugat ja onondagot). Myöhemmin liittyi heihin kuudes heimo tuskarorat. Nimi muuttui sen mukaan Kuuden kansan liitoksi. Etelästä, Mississippin takaa tulleiden heimojen, edellisten vihollisten, yhteisenä nimenä oli intiaanikielellä Lenni Lennape, Miesten Miehet — näiden haaraumaa olivat m.m. mohikaanit — vaikka he myöhemmin omaksuivat englantilaisen Delawaren mukaan ristitystä joesta, jonka varsilla he asuivat, yhteiseksi heimonimekseen delavarit. Makvat oli hollantilaisten antama nimitys Viiden kansan liitolle. Ranskalaiset olivat ensi tapaamisestaan lähtien nimittäneet tämän liiton jäseniä irokeeseiksi.
[6] "La Longue Carabine".
[7] Quebec.
[8] Tässä tarkoitetaan Ballstonin terveyslähdettä, joka on nykyään toinen Amerikan kahdesta huomattavimmasta kylpypaikasta.
[9] [Paroni Dieskau, Ranskan palvelukseen antautunut saksalainen.
[10] Skotlantilainen Ohdakkeen l. Pyhän Antin tähdistö.
[11] Ei kukaan minua rankaisematta ärsytä.
[12] Huroniheimot, joita oli Kanadassa aikaisemmin varsin lukuisasti, sanoivat itseään ahondateiksi, mistä englantilaiset väänsivät muodon wyandot. Ranskalaiset olivat näille heimoille antaneet nimen huronit ranskalaisesta sanasta la hure, joka merkitsee erinäisten villieläinten, etenkin metsäkarjun jäykkänä törröttävää harjaspäätä ja jota wyandotien pystykäs, mahtava hiustupsu muistutti.
Voitolliset irokeesit olivat edellisellä vuosisadalla tappaneet huronit melkein sukupuuttoon. Mutta jäljellejääneet heimot olivat läheisessä liitossa ranskalaisten kanssa, ja etenkin kaksi kunnostautui Montcalmin ylempänä kuvatulla sotaretkellä.
[13] Pyhä Tammany.
End of Project Gutenberg's Viimeinen mohikaani, by James Fenimore Cooper