LXI LUKU.
Riemullinen oli rva Bennetin äidinsydämelle se päivä, jolloin hän pääsi eroon molemmista ansiokkaimmista tyttäristään. Voi arvata, miten ihastuneena hän sen jälkeen vieraili rva Bingleyn luona ja puheli rva Darcyn mahtavuudesta.
Hra Bennet kaipasi kipeästi toista tytärtään; ja tämä ikävä karkoitti hänet kotoaan matkoille paljon useammin kuin hänen tapanaan oli ennen ollut. Hänen suurimpana ilonaan oli tulla tupsahtaa Pemberleyhin, kun siellä vähimmin tiedettiin häntä odottaa.
Hra Bingley ja Jane asuivat Netherfieldissä vain vuosikauden. Niin läheinen naapuruus Longbournin ja Merytonin kanssa ei ollut oikein mieluisa edellisen säveälle luonteenlaadulle eikä jälkimmäisen hellälle sydämelle. Bingleyn sisarten entinen rakkain mielitoive tuli toteutetuksi — hän osti erään tilan Derbyshirestä, niin että Janella ja Elizabethilla oli vain kolmisenkymmenen mailin matka ajettavana päästäkseen lisäämään toistensa onnea.
Wickhamin parilta Elizabeth sai vastaanottaa seuraavan Lydian kirjoittaman onnittelukirjeen:
"Rakas Lizzy. — Toivotan sinulle onnea. Jos rakastat herra Darcya puoleksikaan niin paljon kuin minä rakastan herttaista Wickhamiani, niin sinun täytyy todellakin olla hyvin onnellinen. Hyvin hauskaa oli kuulla, että sinusta on tullut niin rikas; jollei sinulla ole rahoillesi muita reikiä, niin voithan muistaa meitä. Minä olen varma, että Wickhamia suuresti miellyttäisi tuomarinvirka; enkä luule muutenkaan, että me jaksamme tulla toimeen ilman vierasta apua. Kuulustele, ole kiltti, jostakin paikkaa, josta olisi tuloja pari-kolmesataa puntaa vuodessa; mutta älä kuitenkaan mainitse tästä herra Darcylle, jollei se ole sinulle mieluista. — Sinun j.n.e."
Sattui käymään niin, ettei esitys ollut Elizabethille lainkaan mieluinen; ja vastineessaan hän koetti mahdollisimman lievässä muodossa tehdä ainaiseksi lopun tämänlaisista toiveista. Mutta mitä muuta apua hänen vallassaan oli antaa, lähemmin sanoen säästämällä omista käyttövaroistaan, sitä hän ahkerasti lähetteli sisarelleen. Hänelle oli aina ollut selvää, että Wickhamin tulot eivät mitenkään riittäisi ylläpitämään kahden niin tuhlaavaisen ihmisen elämää; ja että aina kun he muuttivat majapaikkaa, sai joko hän tai Jane varmasti odottaa heidän maksamattomia laskujaan suoritettavikseen.
Vaikka Darcy ei koskaan suostunut vastaanottamaan lankoaan vieraaksi Pemberleyhin, auttoi hän kuitenkin Elizabethin mieliksi häntä eteenpäin ammatissaan. Lydia sen sijaan toisinaan vieraili heillä, sillä aikaa kuin hänen miehensä hoiteli terveyttään Lontoossa tai Bathin kylpylässä; ja Bingleyn perheessä molemmatkin puolisot olivat niin ahkeria ja pitkäaikaisia vieraita, että yksin Bingleynkin rajaton suopeus joutui lähelle räjähtämiskohtaa ja hän rohkaisihe mainitsemaan vaimolleen, että pian hän antaisi vierailleen viittauksen matkaan laittautumisesta.
Pemberley oli nyt vakituisesti Georgianan koti; ja kälyjen välille muodostui sellainen sisaruussuhde, jota Darcy oli toivonutkin. Nuoresta ujosta tytöstä Elizabeth oli maailman ihmeellisin nainen, vaikka hän alussa säikähtyi siitä vilkkaasta, hänen mielestään miltei uhittelevan leikillisestä sävystä, millä tämä kohteli hänen veljeään, jota kohtaan hän itse tunsi miltei pelokasta kunnioitusta. Hänen nuori sielunsa sai nyt herätteitä, jotka muuten tuskin koskaan olisivat langenneet hänen tielleen. Elizabethin esimerkistä ja opetuksista hän tuli käsittämään, että vaimolla on mieheensä nähden paljon suurempia vapauksia kuin mitä veli sallii kymmentä vuotta nuoremman sisarensa milloinkaan osoittaa häntä kohtaan.
Lady Catherine sydäntyi tietysti suuresti sisarenpoikansa hänen mielestään tuiki järjettömästä naimiskaupasta; ja vastatessaan Darcyn kirjeeseen hän luontaisella suorasukaisuudellaan ilmaisi mielipahansa niin jyrkässä muodossa, että kaikki kanssakäyminen molempien perheiden välillä tyrehtyi joksikin aikaa. Mutta aikaa myöten Darcy vaimonsa kehoituksesta suostui unohtamaan tätinsä sotaisan sävyn ja pyrki rakentamaan jälleen sovintoa hänen kanssaan; ja jonkun aikaa vikuroituaan täti antoikin perään, joko todellisesta kiintymyksestä sisarenpoikaansa tahi pelkästä uteliaisuudesta päästä näkemään, kuinka tämän halpasäätyinen vaimo kykeni käyttäytymään ison herraskartanon emäntänä. Hän suostui todella käymään tervehtimässä heitä, välittämättä yhtään Pemberleyn ylväitä metsiä kohdanneesta häväistyksestä.
Viiteselitykset:
[1] Punta = 25 Suomen kultamarkkaa vuodessa.
[2] Hallinnollinen piirikunta (county, shire) Englannissa, vastaava jokseenkin Suomen maakuntaa, jonka ylimpänä hallitusmiehenä on tilanomistajain valitsema lordiluutnantti.
[3] Englannissa mies vasta viisikolmatta vuotta täytettyään tulee lailliseen ikään ja hallitsee itse omaisuuttaan.
[4] Ritari, Knight, on alin Suur-Britannian aatelisarvoista, ei perinnöllinen. Se ilmaistaan Sir-sanalla ristimänimen edessä, ja ritarin vaimoa sanotaan Ladyksi. — Mayor = pormestari. Englannin kaupungeissa vuodeksi kerrallaan valittu porvariston luottamusmies.
[5] Mile engl. peninkulma = 1,61 km.
[6] St. James Palace, Lontoon vanhin kuninkaanlinna. Nykyisin kuningas Lontoossa oleskellessaan pitää hoviaan Buckingham Palacessa.
[7] Englannin armeijan muodostivat ennen maailmansotaa säännölliset (värvätyt) joukot ja apujoukot. Jälkimmäisiä oli kahta lajia: miliisi, johon miehiä otettiin jonkinlaisella asevelvollisuudella, ja "yeomanry", jossa pikkutilalliset ja maanvuokraajat suorittivat vapaaehtoista ratsupalvelusta.
[8] Aikaisemmin oli Englannin armeijalla punaiset takit.
[9] Englannissa mainitaan siskoparvesta ainoastaan vanhinta "neiti N:ksi"; nuoremmista käytetään samalla ristimänimeä, esim. "neiti Katie N.".
[10] Lontoon juutalaiskortteli, josta Helsingin vanha 'narinkka' aikoinaan antoi heikon käsityksen.
[11] Ennen vanhaan kirjoitettiin sulkakynillä.
[12] Vanha skottilainen ja irlantilainen kansantanssi, rytmiltään hyvin vilkas.
[13] Englannissa ovat omistus- ja perimyssuhteet koko lailla erilaiset kuin muualla maailmassa — jätteinä normannilaisajalta ja Vilhelm Valloittajan "Domesdaybookin" määräyksistä. Peritty kiinteä omaisuus siirtyy vanhimman sukuhaaran miespuolisille jälkeläisille; aatelisarvo ja sitä seuraava maatila samoin vanhimmalle pojalle tai poikien puutteessa suvun seuraavaan vanhimpaan sivuhaaraan. Nuoremmat pojat sekä tyttäret pääsevät perimään ainoastaan isän itsensä hankkimaa (ei perittyä) varallisuutta.
[14] "Honourable" ja "right honourable" ovat engl. arvonimiä, joita juhlallisemmassa kielessä käytetään paroonien ja sitä korkeampien aatelismiehien poikain ja tyttärien nimen edellä. — Tässä se osoittaa lesken olevan lordin tyttären, koska miesvainajansa baronetinarvo ei häntä siihen oikeuttaisi.
[15] Englannin suurilla tilanomistajilla on papinnimittämisoikeus tiluksiinsa kuuluvissa seurakunnissa; he myöskin suorittavat pääosan papin palkasta.
[16] Englannin ylhäisön nuoret naiset saavat "viimeisen voitelunsa" seuraelämään astuessaan, kun heidät esitellään kuninkaallisessa hovissa hallitsijalleen.
[17] Englannin kankeassa seuraelämässä on tällainen teko mukamas törkeä rikos hyviä tapoja vastaan. Esittelemisen tulee aina tapahtua jonkin yhteisen tuttavan toimesta. Muuten voivat toisilleen tuntemattomat henkilöt tavata toisensa vaikka kuinka monissa seuroissa joutumatta koskaan vaihtamaan sanaakaan keskenään.
[18] The Lakes, runollisen kaunis järvialue luoteis-Englannissa, Cumberlandin, Westmorelandin ja Lancashiren vuoristojen välillä.
[19] Aikaisemmin Englannissa lainoppia ei paljonkaan opiskeltu yliopistossa, vaan seuraamalla käytännöllisesti lakimiesten toimia lakivirastoissa ja heidän yksityiskonttoreissaan Lontoon kuuluisassa Templessä eli lakimiesten korttelissa.
[20] Oxford, Englannin vanha kuuluisa yliopistokaupunki; Blenheim, Marlboroughin herttuain komea maahovi; Warwick ja Kenilworth, kauniita historiallisia linnanraunioita; Birmingham, suuri metalliteollisuuskaupunki.
[21] Englannissa maa kuuluu enimmästä päästä suurille tilanomistajille, jotka kartanoidensa ympärille aitaavat huvi- ja metsästyspuistoiksi laajat alat hyvin hoidettua metsämaata. Varsinainen maanviljelijäsääty on enimmäkseen tilanomistajain vuokramiehinä.
[22] Kun Englannin avioliittolakeja oli kiristetty entistä ankarammiksi 17-sataluvun puolivälissä, tuli siellä tavaksi, että naimahaluiset, joilta puuttui vanhempain tai holhoojain lupa, karkasivat rajan yli Skotlantiin, missä naimatemput olivat yksinkertaisemmat — rauhantuomari voi parin paikalle haalitun todistajan läsnäollessa julistaa avioliittoehdokkaat yhteenliitetyiksi. Tällainen avioliitto oli pätevä myöskin Englannissa. Varsinkin tuli tuollaisena "avioliittotoimistona" kuuluisaksi Gretna Greenin pikku kauppala aivan rajan takana, missä kuuluisa "Gretna Greenin seppä" (oikeastaan tupakkikauppias) vuosittain "takoi yhteen" parisataa tällaista piileskelevää paria. Tätä menoa kesti kokonaisen vuosisadan, kunnes erikoisella parlamentinpäätöksellä siitä viimein tehtiin loppu 1856.
[23] Englannin armeijassa olivat upseeripaikat aikaisemmin kauppatavaraa, sillä upseerinvaltakirjasta oli maksettava arvon mukaan vaihtelevia summia.
[24] Vaikka Englannissa "Gretna Greenin retket" lopulta kiellettiinkin, oli siellä naimisiinmeno edelleenkin helpompi kuin missään muualla. Kun tahdottiin pitää kiirettä ja välttää kuulutusten ottoa, tarvitsi ainoastaan mennä Lontoon "Doctor's Commons" nimiseen lakivirastoon ja lunastaa pienestä maksusta Lontoon piispan valmiiksi allekirjoittama naimalupakirja. Onkin sanottu, että jokainen "housuja kantava englantilainen" pääsi tätä tietä naimisiin. Selvää on, että tätä keinoa on paljon väärinkäytetty: kaksinnaimisia, alaikäisten avioliittoja ja muita luvattomia vihkimyksiä on "piispan lupakirjan" nojalla toimitettu.