METSÄMIEHEN ILTALAULU
Ma hiivin, hanan viritän, käyn riistan etsintään, kun silmissäin sun lempeän, sun rakkaan kuvas nään.
Kai käynet kotilaaksojes
nyt tietä rauhaisaa.
Mun kuvani sun mielehes,
ah, eikö koskaan saa,
mun, joka maita kiertelen nyt lailla tuomitun, käyn itähän, käyn läntehen, kun täytyi luotas sun?
Mun ympäröi, kun muistan sun, kuin välke kuutamon, niin tyyni rauha täyttää mun ja olo outo on.