SELITYKSIÄ.
XXIX Julkaisija lukijalle ja Kapteeni Gulliverin serkulleen Sympsonille kirjoittama kirje. »Serkku Sympsonin» huomautusten piti tietenkin tehostaa kertomuksen uskottavuutta. Siinä mainitut poistot lienevät tavallaan rohkaisseet teoksen ensimmäistä julkaisijaa Mottea tekstin vapaaseen käsittelemiseen. »Gulliverin kirje» ilmestyi vasta Faulknerin julkaisemassa painoksessa v. 1735, vaikka se on allekirjoitettu 1727.
XXIX Dampier. William Dampier (1652—1715), englantilainen merenkävijä ja kuuluisain matkakertomusten (m.m. New Voyage Round the World, v. 1697) tekijä. On huomautettu, että Gulliverin retkien tyylillisessä muovauksessa on ilmeisesti pidetty silmällä D:n teoksia.
XXXI Kuningatar Anna-vainaja. Mainittu kohta oli »Matkassa Houyhnhnmein maahan», kuudennessa luvussa. Kts. alempaa selitystä siv. 420.
XXXIII Smithfield. Lontoon Cityssä sijaitseva tori, jolla aikoinaan toimitettiin mestauksia; myöhemmin eläinmarkkinain paikka.
XXXIII Seitsemän kuukauden aika. »Gulliverin kirje on allekirjoitettu huhtikuun 2:na 1727, teoksen ensimmäinen painos oli ilmestynyt lokakuun lopussa 1726, joten aikaa oli sillävälin kulunut vain yli viisi kuukautta. Swiftin elämäkerran kirjoittaja Sir Henry Craik (Life of Swift, v. 1882) arvelee, ettei Swift olisi voinut niin erehtyä, jos tämä »kirje» olisi todella kirjoitettu jo 1727. Sopii ehkä kumminkin kysyä, välittikö Swift tässä enempää kuin muuallakaan ajanmääräysten erinomaisesta täsmällisyydestä.
XXXV Brobdingnag-Brobdingrac. Tämä korjaus on tietenkin pelkkää leikittelyä, mutta siitä huolimatta on joku selittäjä ihmetellyt, kuinka tuo »virhe» Swiftin nimenomaisesta huomautuksesta huolimatta on säilynyt Retkien painoksissa meidän päiviimme saakka!
1 Lilliput. Professori Henry Morleyn selityksen mukaan nimi on kokoonpantu sanoista lilli, joka Swiftin »little languagessa» merkitsee = little (pieni), ja put, joka Swiftin ajalla oli yleinen solvaussana, samoinkuin espanjankielen puta ja italian puitavia (portto) vielä nyt. Kts. myös myöhemmin (s. 241) esiintyvää nimeä Laputa.
5 Van Diemenin maa. Sillä nimellä mainittiin Swiftin ajan kartoissa Uuden Hollannin (Australia) luoteisosaa. Mainittu leveysaste ei kumminkaan sitä vastaa. Swift sijoitti hyvässä tarkoituksessa tarinaansa todellisiakin maantieteellisiä nimiä kuin siteeksi.
7 Yritin nousta. Philostratos, kreikkalainen sofisti Rooman keisarivallan ajoilta, kertoo teoksessaan »Eikónes» (Kuvia) (II, 847) samaan tapaan kääpiökansan hyökkäyksestä Heraklesta vastaan.
7 kuusituumaisen ihmishahmon. Lilliputin ja sen asukkaitten mitat vastaavat mittakaavaa tuuma = jalka. Brobdingnagin (s. 115) mittakaava on: jalka = tuuma. Kuten lukija huomaa, on Swift yksityiskohdissa varsin huolellisesti kokenut sovelluttaa pienennys- ja suurennusasteikkoansa.
23 Hänen Majesteettiansa, jota nyt käyn kuvailemaan. Lilliputin keisarissa on havaittu Englannin ensimmäisen Hannoverin-sukuisen kuninkaan Yrjö I:n (1714—1727) piirteitä, kuitenkin vain hyviä, sellaisia kuin oikeamielisyys, lempeys, rohkeus, koruttomuus, säästäväisyys. Molempain hallitsijain erilaisuutta, mitä tulee ulkonaiseen ja sisäiseen ryhtiin, näyttää Swift tahallaan tehostaneen.
25 lingua francaa. Lingua franca (»frankinkieli») on Välimeren pohjukassa sijaitsevien (Levantin) maiden romaanisen sekakielen nimi.
30 Minä käänsin asiakirjan… Stuartit olivat menettäneet Englannin kruunun Jaakko II:n väistyttyä Oranian Wilhelmin tieltä, mutta »jakobiitit» jatkoivat yrityksiään kukistuneen hallitsijasuvun hyväksi Wilhelmin, Annan ja Yrjö I:nkin hallitessa. Kuningatar Annan aikana oli Stuarteja suosiva tory-puolue, johon m.m. kuului vaikutusvaltaisena jäsenenä Swiftin ystävä lordi Bolingbroke, päässyt ratkaisevasti vaikuttamaan politiikkaan. Yrjö I hajoitti tory-ministeristön ja asetti sen sijaan whig-puolueen jäsenistä kokoonpannun, jonka päämiehenä oli Robert Walpole. Viimeksimainittu asetti salaisen komitean pitämään silmällä jakobiittien toimintaa Englannissa ja Ranskassa, minne Bolingbroke oli paennut. Bolingbroke oli toiminut erikoisen tarmokkaasti v. 1712 tehdyn Utrechtin sopimuksen hyväksi, ja tutkimuskomitea sai erikoiseksi tehtäväkseen ottaa selkoa niistä salaisista neuvotteluista, jotka olivat sopimuksen solmimiseen johtaneet. — Swiftin otaksutaan tarkastuskertomuksessaan ivailevan Walpolen komitean toimintaa.
35 minä en sitä huomannut, koska katseeni oli kiinteästi tähdätty Hänen Majesteettiinsa. Whigit olivat ryhtyneet melkein mielettömän perusteellisiin toimenpiteisiin jakobiittisen vehkeilyn varalta. Swiftin otaksutaan yllä mainituilla sanoillaan tahtoneen ilmaista, että whigien syyttämät henkilöt olivat niin lojaalisia (»tähtäsivät katseensa niin kiinteästi Hänen Majesteettiinsa»), etteivät osanneet edes varoa heitä uhkaavia vaaroja.
39 Flimnap saa heittää kipakkaa… Satiirin kärki kohdistuu Yrjö I:n hoviin ja hallitukseen. Flimnap on Sir Robert Walpole, jota Swift sydämestään vihasi.
40 Flimnap olisi… auttamattomasti taittanut niskansa… Koskee Walpolen eroa v. 1717. »Hallitsijan tyyny» on todennäköisesti eräs Yrjö I:n rakastajattarista, Kendalin herttuatar, jonka toimesta Walpole pääsi jälleen virkaansa hänen seuraajansa Stanhopen kuoltua v. 1721.
40 kolme hienoa… silkkilankaa. Tarkoittavat samanvärisiä Englannin korkeimpia kunniamerkkejä, Garter- (»housunauha»), Bath- ja Thistle ritarikunnan nauhoja.
54 Hänen Keisarillinen Majesteettinsa. Kuningatar Anna.
55 tramecksan ja slamecksan. Korkea- ja matalakirkolliset tai whigit ja toryt.
56 Perintöruhtinaan. Walesin prinssin, myöhemmän Yrjö II:n, joka piti juonittelusta ja suosi kummankin puolueen tyytymättömiä. Swiftille kirjoitti hänen tuttavansa Arbuthnot nähneensä Walesin prinssin lukemassa Gulliveria, juuri sitä kohtaa, missä puhuttiin mahtavasta perintöruhtinaasta, mikä oli lukijaa ilmeisesti huvittanut.
56 Blefuscun saarelta. Blefuscu = Ranska.
57 murtamaan munansa suipommasta päästä. Tylppöpäät ja suippopäät: katoliset ja protestantit. Sormensa leikkaaja oli Henrik VIII, hänen isänsä Edward VI.
57 eräs keisari menetti henkensä ja eräs toinen kruununsa. Kaarle I ja Jaakko II.
63 ja vedin varsin helposti viisikymmentä vihollisen suurinta sotalaivaa jäljessäni. Professori De Morgan on osoittanut Swiftin tässä arvanneen Gulliverin voimat hiukan liian suuriksi. Swift, sanoo hän, »otaksuu miehen, joka on vedessä kaulaa myöten, voivan vetää köydellä massaa, joka vastaisi 60/1728 hänen aikansa linjalaivasta. Tai toisin sanoen: ne 30,000 miestä, jotka hyppäsivät laivoistaan, vastasivat kooltaan ja painoltaan hiukan enempää kuin 17 meidän kokoistamme miestä. Voisiko mies, joka kahlaa vedessä kaulaansa myöten, vetää [»varsin helposti»] venhettä, jossa istuu sangen väljästi 17 miestä? Luultavasti ei, ja vielä vähemmin olisi Gulliver kyennyt vetämään jäljessään aluksia.» Todistelu on kieltämättä vakuuttava, mutta hyvin luultavalta tuntuu, että Swift — joka tosin yleensäkin ja varmaan liiaksi halveksi kaikkea tekstikritiikkiä — olisi katsonut tällaiset tutkistelut Lagadon Suuren Akademian ohjelmaan kuuluviksi.
63 sellaisen kauhun ja epätoivon huudon… Bolingbroken johtama tory-ministeristö oli Utrechtin sopimukseen johtavissa neuvotteluissaan erikoisesti pyrkinyt turvaamaan Englannin ylivaltaa merellä. Blefuscun laivaston valtaaminen saattaa merkitä mainittua pyrkimystä, ja blefusculaisten »kauhun ja epätoivon huuto» on luonnollisesti se huuto, joka kuului Ranskanmaasta, kun vaadittiin hävitettäviksi Dünkirchenin varustuksia ja luovutettaviksi eräitä siirtomaita.
64 hän, Lilliputin keisari, tulisi koko maailman hallitsijaksi. Kuuluisan sotapäällikön lordi Marlboroughin kannattajat pitivät Ranskan alusmaaksi muuttamista täysin mahdollisena.
67 Flimnap ja Bolgolam olivat selittäneet… uskottomuuden merkiksi. Samoin oli Walpole syyttänyt Bolingbrokea petollisista keskusteluista Ranskan ministerien kanssa Utrechtin rauhanneuvottelujen aikana.
70 Minä tyhjensin… Tässä Swiftillä nähtävästi on ollut esikuvana Rabelais, jonka Gargantua (I kirjan 17. luku) tervehtii parisilaisia sellaisella mahdottomalla tavalla.
70 oli vielä uhannut kostaakin. Swift oli joutunut kuningatar Annan kaikkein korkeimpaan epäsuosioon varsinkin aikaisemmin julkaisemansa eri kirkkokuntia ivailevan »Tynnyritarinan» vuoksi siinä määrin, ettei kuningatar tahtonut suostua häntä ylentämään kirkollisella virkauralla.
77 nykyjään hallitsevan Keisarin isoisän. Jaakko I:n aikana oli kunniamerkkien ja arvonimien jakaminen kasvanut uskomattomaan määrään. Tämä hallitsija myös perusti baronet-säädyn, Englannin gentryn (sivistyneitten ja varakkaitten aatelismiesten, suurtilallisten, lakimiesten, upseerien, pappien ja oppineiden) ylimmän luokan, lisätäkseen kruunun rahastoa.
86 puolustaa erään erinomaisen naisen mainetta. On otaksuttu Swiftin tässä viittailevan Bolingbroken ja madame Tencinin tai itsensä ja rouva Mashamin välisiin suhteisiin, mutta asiaan luonnostaan sisältyvä juhlallinen panos koomillisuutta riittänee täysin selitykseksi.
90 Teidän tulee tietää… Tarkoitetaan Walpolen salaista komiteaa, jonka piti »tutkia viimeksitapahtunutta rauhansolmimista ja kuningatar-vainajan ministeristön hoitoa». Seuraavat syytösartiklat ivailevat sitä kannetta; joka nostettiin Bolingbrokea y.m. vastaan.
94 Hän myönsi, että rikoksenne olivat suuret… Muutamat whig-puolueen jäsenet ehdottelivat, ettei entisiä tory-ministereitä syytettäisi maanpetoksesta, joka vaatisi kuolemanrangaistusta, vaan pahoista väärinkäytöksistä, jolloin he menettäisivät vain omaisuutensa ja kansalaisoikeutensa.
101 olisin iloiten… alistunut niin lievään rangaistukseen. Tässäkin viittaus Bolingbrokea, Oxfordia ja Atterburyä vastaan nostettuun syytteeseen. Niiden syiden, joilla Gulliverin pakoa Blefuscuun puolustetaan, arvellaan samalla puolustelevan Bolingbroken pakenemista Ranskaan. Toisaalta on huomautettu, ettei Swift, vaikka olikin Bolingbroken ystävä, suinkaan saattanut otaksua hänen merkitsevän Englannille, mitä Gulliver merkitsi lilliputilaisille. Kun sitäpaitsi Bolingbroke oli saanut luvan palata Englantiin jo ennenkuin Swift oli tätä kirjoittanut, ei Swiftillä oikeastaan ollut syytä palauttaa mieliin Bolingbroke-jättiläisen pakenemista peukaloisten maasta. Ravenscroft Dennis huomauttaa tässä yhteydessä sangen järkevästi, ettei tarun ja toden vastaavaisuutta saa kehitellä liian pitkälle. Swiftin mielessä on kieltämättä voinut olla sytykkeenä Bolingbroken pako.
108 hän itse ja useimmat hänen ministerinsä olivat erittäin iloiset päätöksestäni. Ranskan hallitus oli kovin huolissaan Bolingbroken ja muiden pakolaisten vehkeilyn vuoksi.
118 Havaittuamme, että tuuli alkoi kiihtyä… Tämä kappale on »Gulliverin serkulta» (kts. alkulausetta »Julkaisija lukijalle») jäänyt epähuomiossa poistamatta! Swift tahtoi ivailla matkakuvausten sepittäjien tapaa käyttää ylen runsaasti merisanastoa. Koko kappale kuuluu otetun melkein sananmukaisesti eräästä v. 1669 ilmestyneestä merenkulkuoppaasta.
148 Sansonin Kartasto. Sanson, ranskalainen kartografi (1600—1667), julkaisi useita karttateoksia, jotka Hubert Jaillot myöhemmin (1692) keräsi yhteen (Atlas nouveau).
149 Kuningatarta ja hänen hovinaisiaan huvittamaan. Kuningattaren mallina otaksutaan olleen Walesin prinsessan. Kuningas ei kumminkaan ole prinssin, myöhemmän Yrjö II:n kaltainen.
150 suunnilleen sadan moidorin paksuinen. Moidori: portugalilainen kultaraha (= £ 1. 7 s.).
155 että olin vain relplum scalcath… Cyrano de Bergerac kertoo »Koomillisessa historiassaan» joutuneensa samanlaisen arvioinnin esineeksi. On huomautettu muistakin Cyranon ja Gulliverin tarinain yhtymäkohdista, esim. siitä, että kumpaakin sankaria näytettiin rahasta.
167 Siitä syystä heidän tulisi korjata karttateoksensa… Saman teorian Swift esittää myöhemminkin (s. 314). Hänen aikansa maantieteentutkijain keskuudessa oli erimielisyyttä siitä, oliko Japani maantieteellisessä yhteydessä Amerikan kanssa vai ei.
173 eikä suinkaan vastaa (jos oikein muistan) Salisburyn tapulin korkeutta. Swift muistaa oikein, sillä Salisburyn tapuli olisi Brobdingnagin mittakaavan mukaan 5000 jalan korkuinen.
187 Se otti minut oikealle käsivarrelleen… Joku selittäjä on arvellut Swiftin saaneen aiheen tähän apinajuttuun vanhasta tarinasta, jossa kerrottiin, kuinka apina kerran pelasti Kildaren jalon suvun jatkajan.
203 Hän tiedusteli… mistä ottaisimme varoja velkojemme suorittamiseksi. Valtiovelka oli siihen aikaan sangen uusi ilmiö ja herätti ihmisten mielissä levottomuutta.
203 Erikoisesti hän joutui ihmeisiinsä… Vakinainen sotaväki oli sekin mieliäkuohuttava seikka Yrjö I:n hallitusaikana, ja whig-puolue menetti kansansuosiota sekä tässä että valtiovelka-asiassa osoittamainsa taipumusten vuoksi.
208 Dionysios Halikarnassolainen. Liviuksen (59 e.Kr. — 17 j.Kr.) aikalainen; hän selitti teoksessaan »Archaeologia» tahtovansa osoittaa Rooman todellista suuruutta, jonka kreikkalaiset historioitsijat olivat jättäneet huomiotta. Dionysion teoksen käännös oli julkaistu Oxfordissa v. 1704.
244 Fort St. Georgeen. Madrasiin.
247 hollantilainen syyti suustaan kaikki… kiroukset ja solvaukset… Englantilaisissa matkakertomuksissa oli yleisesti valitettu hollantilaisten julmuutta.
254 isäntä on aina mietteisiinsä vaipunut siinä määrin, että on vaarassa… Tässä, kuten koko kolmannen matkan kuvauksessa, Swift ivailee aikansa matemaatikkoja ja muiden tieteiden edustajia, joita sydämestään halveksi. Suuri Isaac Newton oli hänen erikoinen silmätikkunsa, koska oli uskaltanut eräässä vaihtorahojen metallipitoisuutta koskevassa kysymyksessä (n.s. Woodin puolipennyt) asettua Swiftiä ärsyttävälle kannalle.
256 Palvelijat veistivät leivän keiloiksi, lieriöiksi, suunnnikkaiksi… Professori De Morgan sanoo, että Swiftillä oli aivan liian vähän pätevää tietoainesta matemaattisten tieteitten tehokasta ivailua varten, ja huomauttaa varsin myrkyllisesti, että matemaatikot olisivat päivällistä nautittaessa ottaneet keilat ja lieriöt ja jättäneet Swiftille suunnikkaat, pintakuviot, joilla ei ole vähintäkään vahvuutta. — Toisaalta on tietenkin matemaatikon varottava arvostelemasta Swiftin satiiria vain yksityiskohdissa sattuneitten virheitten nojalla, ottamatta huomioon sen humaanisia valtalinjoja.
258 Laputa merkitsee quasi lap outed… Tässä ivaillaan filologeja, joiden joukosta tri Bentley oli joutunut Swiftin erikoisen huomion esineeksi. Ottaessaan ratkaisevalla tavalla osaa kiistaan antiikkisen ja uudenaikaisen kirjallisuuden eduista Swift oli itsekin käynyt taisteluun julkaisemalla juuri Bentleyn kumoamiseksi satiirinsa »Kirjojen sota».
258 oli tullut laskelmissaan merkinneeksi väärän numeron. Tässäkin Swift hipaisee Newtonia, jonka eräässä teoksessa oli auringon ja maan välimatkaa osoittavaan lukuun painovirheen vuoksi pujahtanut jokin ylimääräinen numero.
279 etteivät kuningas ja hänen molemmat vanhemmat poikansa saa poistua saaresta. Yrjö I kävi varsin usein Hannoverissa.
283 Kaduilla liikkuva väki kulki nopeasti… Swiftin mielessä lienee ollut kuvia Lontoossa v. 1720 vallinneen keinottelukuumeen päiviltä. Silloin syntyneisiin lukuisiin keinotteleviin yhtiöihin viittaillaan tässä ja seuraavassa luvussa.
291 Ensimmäinen kohtaamani mies… Kuvaillessaan Lagadon Akademian professorien toimia Swift on jokseenkin tarkoin noudattanut Rabelais’lta saatua esikuvaa (»Kuningatar Päähänpiston» hovilaiset, V kirjan 22. luku).
294 Hän huomautti vielä, että hämähäkkejä käytettäessä… Eräs kekseliäs ranskalainen herra Bon oli tehnyt sellaisia kokeita ja todella valmistanut hämähäkin-silkistä sukkia ja käsineitä. Hänen asiasta sepittämänsä kirjallinen esitys ilmestyi v. 1710. Pope viittaa siihen koomillisen The Dunciad-eepoksensa säkeessä:
»Or draw to silk Arachne’s subtile line» (Tai kehrätä silkiksi Arakhnen
[Hämähäkin] hieno säie).
296 Koira kuoli paikalla… Mainitut toimenpiteet viittaavat tohtori Woodwardin oksennusteoriaan, jonka perustuksena olevissa kokeissa oli käytetty välineinä koiria.
298 hän huomasi minun… katselevan puutelinettä… Walter Scott arveli Swiftin tässä ivailevan sitä »suurta taidetta», jonka perusti Raymundus Lullus (Opera, v. 1598). Tarkoituksena oli yksinkertaisia käsitteitä mekaanisesti yhdistelemällä päästä uusiin totuuksiin ja »yleistieteeseen». Yleisimmät käsitteet ja yleisimmät olioitten määreet merkittiin seitsemään päälletysten sijoitettuun samakeskeiseen kehään, ja kehiä kiertämällä saatiin syntymään mitä erilaisimpia käsiteyhdistelmiä.
310 Eräs toinen professori näytti minulle suurta paperia… Seuraavassa tehdään naurunalaiseksi Parlamentissa toimitettua tutkimusta Rochesterin piispan Atterburyn jutussa (v. 1722). Atterburyä syytettiin valtiopetoksesta, ja tärkeimpänä todistusainehistona olivat salamerkein kirjoitetut kirjeet, joita oli onnistuttu sieppaamaan. Atterbury oli epäilemättä ollut kirjevaihdossa kruununtavoittelijan kanssa, mutta kun ei mitään suoranaista todistetta ollut tai ei voitu esittää, olivat hänen puoluelaisensa kovin kuohuksissaan siitä, että hänet kumminkin karkoitettiin. Swift ja Pope pitivät yhä häntä viattomana.
311 Tribnian kuningaskunnassa, jota maan asukkaat mainitsevat nimellä Langden… Nimet Tribnia ja Langden on muodostettu 'anagrammaattisesti’, muuttamalla kirjainten järjestystä nimissä Britain ja England.
312 rampa koira vallananastajaa… Atterburyn jutussa näytteli tärkeää osaa piispan rampa koira. Swift on kirjoittanut asiasta runonkin nimeltä »Siitä kauheasta Salaliitosta, jonka sai ilmi Harlequin, Rochesterin piispan ranskalainen halli.»
318 Hänen Korkeutensa näet kehoitti minua kutsumaan keitä henkilöitä ikänä halusin… Seuraavaan on nähtävästi saatu aihe Rabelais’lta (II kirjan 30. luvusta, Epistemon-episodista), joka vuorostaan oli lukenut Lukianosta (»Vainajain keskusteluja»).
319 Hannibalin, joka vakuutti, ettei hänellä ollut etikan tippaa leirissään. Viittaus tarinaan, jonka mukaan Hannibal särki kallioita ensin kuumentamalla ja sitten valelemalla niitä etikalla (Livius XXI kirja, 37. luku).
322 Minä esittelin Didymon ja Eustathion… Didymos oli kuuluisa alexandrialainen grammatikko, joka keisari Augustuksen ajalla eläen kirjoitti erinäisiä Homerosta käsitteleviä kriitillisiä ja selittäviä teoksia. Niistä on joitakin otteita säilynyt. Eustathios, Tessalonikan arkkipiispa, kirjoitti v. 1200 paikkeilla hänkin kommentaareja Homeron lauluihin.
322 kun Scotusta ja Ramusta hänelle esitellessäni kerroin… Duns Scotus, (n. 1266—1308) »keskiajan teräväjärkisin ajattelija» (doctor subtilis), kirjoitti m.m. laajoja selityksiä Aristoteleen teoksiin. — Petrus Ramus (Pierre de la Ramée), synt. 1515, saanut surmansa (kalvinistina) Pärttylinyönä 1572, puolusti jo 21-vuotiaana julkisesti väittämää, että kaikki, mitä Aristoteles oli kirjoittanut, oli pätemätöntä.
322 Gassendi (1592—1655), etevin Descartesin (1596— 1650) vastustajista Ranskassa. Hänkin julkaisi jo nuorella iällä hyökkäyksen Aristotelesta vastaan ja esitti myöhemmin epikurolaista luonnonfilosofiaa (atomioppia) Descartesin »korpuskulaari- ja pyörreopin» vastapainoksi.
322 Hän ennusti samaa kohtaloa vetovoiman teorialle… Jälleen Sir Isaac Newtoniin kohdistuva sivallus.
326 eräs amiraali kertoi lyöneensä ihan vahingossa vihollisen… Tarkoittanee amiraali William Russellia ja La Hoguen meritaistelua (v. 1692) Ranskan ja Englannin laivaston välillä.
326 Kolme kuningasta… Walter Scottin otaksuman mukaan Kaarle II, Jaakko II ja Wilhelm III, joita Swift ei pitänyt korkeassa arvossa.
355 suoritettavaksi määrätystä seremoniasta, krusifiksin tallaamisesta… Kristuksen kuvan polkemista (e-fumi eli fumiye) käytettiin ennen vanhaan Japanissa kristinuskoon kääntyneitten selvillesaamiseksi. Ei ole kumminkaan tietoa, että sitä olisi sovellettu hollantilaisiin. Aluksi (1600-luvun alkupuolella) oli välineenä vain kappale paperia, johon oli karkein vedoin kuvattu Kristus ristillä, myöhemmin (n. vuodesta 1660) käytettiin pronssilevyjä (10 x 12 1/2 cm.), joihin oli pakotettu risti. Epäilyksenalaisen perheen jäseniä vaadittiin astumaan levyn päälle, ja kieltäytyviä kidutettiin ja surmattiin. Sellaisia levyjä kuuluu olevan vielä nähtävänä Tokion museossa. Japanin inkvisition sanotaan olleen voimassa lähelle meidän aikojamme.
357 oltuani poissa viisi vuotta ja kuusi kuukautta. Lasku ei ole sopusoinnussa lähtö- (»elokuun 5:nä 1706», s. 244) ja paluupäivän kanssa.
361 Vietin kotona… suunnilleen viisi kuukautta… Me lähdimme Portsmouthista elokuun seitsemäntenä… »Suunnilleen» tarkkaan laskien pitäisi olla joko: neljä kuukautta, tai: syyskuun seitsemäntenä.
372 houyhnhnm. Tämän nimen johto ja ääntäminen on antanut päänvaivaa eräille selittäjille. Se johdetaan englantilaisesta sanasta »whinny» (hirnua) ja voidaan lausua »(h)winim» tai »(h)wininim». Mainittakoon tässä yhteydessä, että prof. Morley johtaa yahoo-nimen (lue: jahti) huudahduksesta »Yah! ughl», joka ilmaisee ankaraa inhontunnetta.
375 ettei tämä silmänlume voinut olla muuta kuin taikaa ja noituutta. Tässäkin Swift näyttää saaneen eräitä vihjeitä Cyrano de Bergeracin »Koomillisesta historiasta». Cyranokin luuli koko Kuun maailmaa pelkäksi taiaksi ja kohdatessaan eläin-ihmisiänsä hän joutui samanlaisen kauhun valtaan kuin Gulliver havaitessaan yahoot kaltaisikseen.
381 Emme näet huomaa, ihmistä lukuunottamatta, yhtäkään eläintä, joka sitä (nim. suolaa) mielellään nauttii. Pätemätön väite, koska useat luontokappaleet, m.m. hevoset, syövät varsin kernaasti suolaa.
384 Kaarle V huomautti suunnilleen samasta asiasta… Kaarle V:n kerrotaan sanoneen, että hän puhutteli Jumalaansa espanjaksi, naistansa italiaksi ja hevostansa saksaksi.
406 Sellaisia ruhtinaita on Saksassa… Yrjö I oli pestannut saksalaisia palkkasotureita puolustamaan hänelle Hannoverissa kuuluvia alueita.
413 Enemmän Englannin oloista… Gulliverin retkien ensimmäisessä painoksessa oli luvun otsakkeena: »Jatkoa Englannin olojen kuvailemiseen. Valtakuntaa hallitsi Kuningatar niin hyvin, ettei tarvinnut mitään pääministeriä. Eräissä Euroopan hoveissa tavattavan pääministerin luonnekuva.» Otsakkeen muuttuminen johtui siitä, että alempana s. 420 selityksessä oleva kappale korvattiin toisella.
420 Minä selitin hänelle… Gulliverin retkien ensimmäisessä painoksessa oli tämän kappaleen sijalla seuraava (siihen viitataan »Kirjeessä Sympsonille», kts. s. XXXI):
»Minä selitin hänelle, että meidän naarashallitsijamme eli Kuningattaremme ei tuntenut mitään halua tyydyttää kunnianhimoansa tai luontaista taipumustansa laajentamalla valtaansa naapuriensa vahingoksi tai omien alamaistensa vaurioksi, joten hän ei ollenkaan tarvinnut kehnoa ministeristöä toteuttamaan tai peittämään synkeitä aikeitansa, vaan ohjaa omat toimensa kansansa hyväksi, johtaa heitä säädöksillään ja pitää heidät oman maansa lakien rajoissa. Niiden henkilöiden menettelyn, joille hän uskoo asioittensa hoitoa, hän alistaa suuren neuvostonsa tutkittavaksi, ja heitä voidaan lain määräämässä järjestyksessä rangaista; sen vuoksi hän ei milloinkaan luota kehenkään alamaiseensa niin suuressa määrässä, että uskoisi hänen hoidettavikseen kaikki asiansa. Minä lisäsin, että useiden edellisten hallitsijoiden aikana meillä, ja monissa Euroopan hoveissa vielä nyt, ruhtinaat, jotka alkoivat laiminlyödä omia tehtäviään lakkaamatta nauttiessaan ja nautintoja etsiessään, käyttivät mainitsemanilaista virkamiestä, jota mainitaan Valtion ensimmäisen ministerin eli pääministerin nimellä ja joka voidaan sellaisten virkamiesten toiminnan, mutta myös heidän kirjeittensä, muistelmiensa ja julkaisemiensa kirjoitusten nojalla, joiden todenperäisyyttä ei toistaiseksi ole kielletty, kuvailla seuraavanlaiseksi: »Hän on henkilö, joka ei ollenkaan tunne iloa» j.n.e.
481 Rotherhithiin. Rotherhith = Redriff (kts. s. 113).
482 Tätä kirjoittaessani on kulunut viisi vuotta… Tämän maininnan on katsottu tukevan otaksumaa, että Swift oli aloittanut »Gulliverin retkien» kirjoittamisen v. 1720 paikkeilla.
486 Nec si miserum… »Ja jos sallimus tekikin Sinosta onnettoman, ei se kumminkaan voi tehdä häntä turhamaiseksi eikä valhettelevaksi.»