KOLMAS NÄYTÖS.
Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m. Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven. Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä, joka avautuu ja sulkeutuu.
(EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI —hän on suuri ja voimakas Jumala—ei niinkuin teidän haltijanne— pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä—antaa teille parhaan, mitä—antaa iankaikkisen elämän—
1:N VAIMO Kuule, mitä sanoo!—Menisikö tuota kuulemaan?
2:N VAIMO Onhan siellä jo muitakin—tupa täynnä—tule pois.
1:N VAIMO En minä…
2:N VAIMO Nyt tuon omin korvin kuulisi.
(Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)
3:s VAIMO On sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.
4:S VAIMO Kun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin heität—niin sanoi.
2:N VAIMO Kuule taas, mitä sanoo!
5:S VAIMO Ottaa luokseen se Jumala—taivahisin!
3:S VAIMO Etkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo—lupasi kädestä pitäen neuvoa.
4:S VAIMO Ollappa omat haltijat semmoiset!
5:S VAIMO Vaan jopa oli virtensä kaunis.
3:S VAIMO Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.—Kun saisi itsensä nähdä…
EMÄNTÄ Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja näette.
3:S, 4:S JA 5:S VAIMO Onko se auki … sinne menemme! (Menevät.)
1:N JA 2:N VAIMO Mennään mekin! (Menevät.)
EMÄNTÄ Jo ovat houkkoja… Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin mitäkään—ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon pyhät miehet pogostahan tulivat.
HELUNA Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä—kuta huonompi olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,—kuta kurjempi ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.
EMÄNTÄ
Vai niin?
HELUNA Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.
JOUKO
Käärmeen tappaneensa—?
EMÄNTÄ
Mitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?
JOUKO
Reidan henkeä minuun taas manasi…
EMÄNTÄ
Sen käärmettä sinuun manasi?
JOUKO
Minuun.
EMÄNTÄ
Tapa se käärme, ennenkun—
JOUKO
En minä uskalla…
EMÄNTÄ
Minä tapan!
JOUKO
Elä tapa … elä…
EMÄNTÄ
Minä tapan … tapan jo tänä päivänä!
HELUNA Kun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne nyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!
EMÄNTÄ
Ollappa totta, mitä sanoi.
HELUNA Totta se on … se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten osaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan, menen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.
JOUKO
Minäkin menen!
EMÄNTÄ Elä sinä sinne mene … elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä puhuttiin?
HELUNA
Lähden häntä taas kuulemaan—ei täältä kuule—tulkaa emäntäkin.
(HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)
JOUKO Isä ruokkimaan käskee—äiti tappamaan—(tekee epäröiviä liikkeitä, menee.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI —ei häntä uhreilla lumota—eikä lahjoilla—eikä loihduilla—eikä taioilla—hän on taivaan ja maan herra—hallitsee ja vallitsee—»Minä olen Herra sinun Jumalasi—»
ILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa)
Jo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.
1:N VAIMO Et pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?
ILPOTAR
Oli varaukset.
2:N VAIMO On ne Ilpottarella varaukset.
1:N VAIMO Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?
ILPOTAR Ei halannut; ei tämä—… Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee; kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen riudutti.
1:N VAIMO Sitä on niin kumma kuunnella … ei tahdo saada henkeä vedetyksi … on niinkuin siihen paikkaansa painaisi.
2:N VAIMO Minua ikäänkuin nostaa … luokseen nostaa.
ILPOTAR Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä— vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla, Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan, joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.
1:N VAIMO Käsiä nuolemaan, olipa se taika—vai kädet ristiin … mitenkä? näyttikö?
ILPOTAR
Näytti—näin, ei kuin näin, näin se oli.
2:N VAIMO Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle … tempun tietää, saa tuhotuksi.
ILPOTAR En näytä … en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.
1:N VAIMO Vai pelkää Panu?
2:N VAIMO (kuiskaa) Minä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.
3:S VAIMO (samoin) No, en totta minäkään—ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.
2:N VAIMO Panun tiedot—pyh!
ILPOTAR Sen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä vaeltanut … vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja naulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.
1:N VAIMO Tapettuko se onkin—Ristin-Kiesus?
ILPOTAR Eikä—vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa luo taivaaseen.
2:N VAIMO Vai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia … mahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!
ILPOTAR Tulkaa meille—siellä häntä haastattelemme—sinne täältä palaa! Ei olisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.
(Menevät.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI —tulkaa siis hänen luoksensa—tulkaa hänen huoneeseensa—en tahdo teitä väkivallalla pakottaa—en lain miekka kädessä—rauhan tuoksuva tuomen oksa—Jeesuksen Kristuksen nimeen—
(MIEHIÄ tulee.)
1:N MIES On maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet neljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu. Reitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien tiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään vatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla on Ristin-Kiesus—mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa, toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat pystyttää, toinen ne maahan kaataa—kaikki omiaan tyrkyttää, mene tiedä, mikä heistä paras.
2:N MIES Ei kysy uhreja tämä tietäjä—ei vaadi vuotuisia veroja—tulee omillaan toimeen.
3:S MIES Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija—
1:N MIES Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.
3:S MIES Eikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.
1:N MIES Vaan koommin kuin vähenee.
2:N MIES Mahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko eräonnen antaa?
1:N MIES On Kontolaisille onni ollakseen—hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.
3:S MIES (mietittyään) Koettanut tuon tietäisi.
1:N MIES (mietittyään) Ettäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?
3:S MIES Pois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan salaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin—ei ole uusista usoista, vierahista valtijaista.
(Menevät.)
(PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan.
On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.)
ILPO
Yhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat!
PANU
Niin, akat—
ILPO Miehet myös—loittonevat, aikovat lähteä—eivät malta—taas takaisin palaavat.
PANU
Mitä sanoo?
ILPO Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee. Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.—Vai onko sinulla siinä mikä taika?
PANU Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat.
ILPO On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun—
PANU
En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.
ILPO
Ja tupa väkeä tulvillaan!
PANU
Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.—Eikä saanut
Ilpotarkaan sanojaan.
ILPO
Ei siihen sanoja tarvis.
PANU
On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!
ILPO Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut sinuakin silmätyksi.
PANU
Silmätyksi?
ILPO
Sen on voima silmissään—ja sanainsa soinnussa.
PANU
Niissäkö—?
ILPO Mahdoit antaa minun menn'yönä.—Vaan kun vielä sallinet—vaikka oma henkeni menköön!
PANU
Koko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi.
(Kuuluu veisuuta.)
ILPO Sota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen! Eivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja menee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa … rauhan kello nyt Kiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin kävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet, kalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin tunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan pääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava—
PANU
On tuhottava,—vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe…
ILPO
Niinkuin Reita vainaja?
PANU
Juuri niin.
ILPO
Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta)—
Kastettavaksi kutsuu!—Ilpolaan!—meidän pirttiin!
PANU Elä päästä häntä sinne!—Salpaa ovet sisältä!—Vie sana toisiinkin taloihin!—Taipaleelle hänet yön selkään ajamme—
ILPO
Entäs sitten?
PANU
Eksyy—hankiin hukkuu—
ILPO
No niin, nyt on ennallaan—jo loi Panu lumonsa!
PANU
Joudu—riennä! (ILPO menee.)
MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan
sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti,
melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ,
JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään,
osa jää porstuaan.
OLAI
Et tullut minua kuulemaan, Panu.
PANU (istuu syrjin)
Tiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät.
OLAI Jos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää, mitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän haltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta oikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian omaksensa ottavat.
PANU
Ei heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei
Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi
soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet.
OLAI
Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon
yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,—kohta taas takaisin tullakseni.
On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.
PANU
Kirkko?
OLAI Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.
PANU
Uhrilehdon niemessä?
OLAI
Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.
PANU Pyhän uhrivaaran!—Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä ajatan!
OLAI En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.—Käykää kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.— Reita, kanna kirjani!—Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,—jos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.—Seuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.)
(Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät
liikkeitä lähteäksensä.)
PANU (ivaten)
Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina
Kontolaan vie—yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!
Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän
uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?
Suuttuu teihin uusi tietäjänne!
MIEHET
Emmehän me … emmehän me muuta kuin…
PANU (kuohahtaa) Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen edessään seisotte!
1:N MIES Hattu oli mulla päässäni!
2:N MIES En avopäin seisonut.
3:S MIES Saanneehan tuota kuunnella.
PANU Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät!
NAISET Emmehän me vaan kun se niin … kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti.
PANU En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli. Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla avustanee—
1:N MIES On oikeassa Panu—ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)
2:N MIES En kai minä … (menee.)
3:S MIES Saa kai minun oveani kolkuttaa—vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)
JORMA
Et kai häntä tuon pyryn selkään—yötä vasten.
ILPOTAR (ja jotkut muut)
Nouseeko pyry?—Mistä se nyt?—Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti.
JORMA (luukkua raottaen)
Niin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe.
PANU (näkyy että hän keksii sen)
Nousee mikä nostettu on! (Menee.)
1:N NAINEN On pyry Panun nostama.
2:N NAINEN On ilma tietäjän tekemä.
3:S NAINEN Ei pidä Panua suututtaa. (Menevät.)
JORMA
Ei heitä hyvä peri. (Menee.)
ILPOTAR
Oli tyhjä konttinsa—nälkään nääntyvät. (Menee.)
(EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.)
EMÄNTÄ Jouko, ota tämä mytty… Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä ja vilulla erämaahan … en soisi Reidan pojan … hae käsiisi, hiihdä, kunnes saavutat, anna tämä…
JOUKO
Onko pyry isän nostama?
EMÄNTÄ
Olipa kenen tahansa … joudu, ennenkun jälki peittyy!
JOUKO
Vaan jos isä—(menee.)
JORMA (tulee)
Ei heitä hyvä peri … eksyvät tuiskuun… Ei eteensä näe.
EMÄNTÄ
Ehkä jossain suojaa saavat… Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa?
JORMA Kaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin vihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään ja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun tapetaan, raiskataan… Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat hylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen rakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla, eikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden niinkuin toisenkin? Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen, heille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei ole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin Panun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys, siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin. Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään mahtaisi. Nyt tulee—saattepa nähdä—omakseen ottaa. Vaan virtensä oli kaunis.
EMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja hajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut) Kuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin kellojen helinän…
JOUKO (tulee hengästyneenä.)
EMÄNTÄ
Näitkö? Löysitkö missä?
JOUKO Olivat ensin Ilpolan tupaa kiertäneet, sitten saunaan yrittäneet … sieltä Kuismalan saunaan. Vaan kun eivät mihinkään päässeet, niin tuohon tulleet Reitalan vanhaan saunaan ja tulen virittäneet.
EMÄNTÄ
Siellä säilyvät, sinne ei Panu uskalla! Pelkää sitä paikkaa!
JORMA Paha oli ilme Panun silmässä … ei mitänä pelkää … lähden tarkastelemaan… (menee.)
JOUKO
Jos isä saa tietää…
EMÄNTÄ
Minne heitit mytyn? Eikö kukaan nähnyt?
JOUKO Oven eteen heitin … seinään kolahutin. Vaan oli suksen jälki ennen minua kiertänyt.
EMÄNTÄ
Jotain hankkivat—kuka siellä etehisessä haparoi—ripaan tarttuu—
(Reita tulee) Reita? Mistä tulit? Elä tule tänne, mene sinne, missä
olit. Tuleeko pappikin? Minne jäi?
REITA
Jäi saunaan lepäämään. Tulin siskoani tapaamaan.
EMÄNTÄ
Annikkiako?
REITA Annikkia tulin näkemään … täällä lienee … joku meille ruokaa toi … oli äitivainajan huiviin pantu.
EMÄNTÄ
Tunsit äitisi huivin?
REITA Tokihan tunsin, punaraitaisen, vinoristin kulmassa, keskellä viisikannan.
EMÄNTÄ
Annikin oli huivi. Voi armias auttajani! Veli tuli siskoaan tapaamaan.
Eilen vielä kukkana keikkui, morsiona mairehena—vouti rekeensä reutoi.
REITA
Voudille annoitte?
EMÄNTÄ
Panu antoi.
REITA
Panu?
EMÄNTÄ Koskeen tyttö juoksi, kuohuihin hukuttihe. Siskosi Panu tuhosi, isäsi tuhosi, sinutkin vielä tuhoo.
JOUKO
Henkesi käärmeeksi muuttaa, niinkuin isäsi—
REITA
Muuttiko käärmeeksi isäni hengen? (Pelko kohoo hänessä kohoomistaan.)
EMÄNTÄ Niin teki, sen hänen omaan pääkalloonsa sulki—siellä vankina kiduttaa —joudu täältä … heitäte suksillesi, hiihdä taaksesi katsomatta— soisin teidän täältä hengissä pääsevänne—olet Annikin veli—puhui niin kauniisti vaikk'ei virtensä valamolaisten veronen—(etehisessä alkaa tulen loimo punottaa seiniä) mikä tulen loimo se tuolla—mikä siellä palaa?
JOUKO (avaa luukun, jolloin loimo valasee tupaakin)
Reitalan saunahan siinä palaa!
EMÄNTÄ Reitalan sauna palaa! Hirmuja tekevät! Auta armias, hänet elävältä korventavat. Yhä yltyy!—Joudu, Reita, apuun—joudu, mene—minä menen (menee.)
REITA
Isäni tappoi—käärmeeksi muutti—Annikin tuhosi.—
EMÄNTÄ (juoksee takaisin)
Panu tulee—täältä mene…
REITA
Panu tulee!
(Rientävät etehiseen eri haaroille. REITA on yhä kasvavan
kauhun vallassa.)
(ILPO ja PANU tulevat.)
ILPO Pönkän panin—nukkuivat, eivät mitään kuulleet. Sytytin pistekodan, hulmahti kuin havukaski tuleen … siellä ovat molemmat … on se nyt niin lujassa, ett'ei sisästä aukea. (Nauraa sisäänpäin, äänettömästi.) Löysivät mitä lähtivät hakemaan. Panun polttaa uhkasi, Panu hänet itsensä poltti, loihti loukkuun menemään, sikeään uneen nukutti, kärvensi kuin metsähiiret kasken lahokantoon, paistoi kuin nauriit. Siinä palavat pappi ja Reidanpoika, Lapin viimeinen sikiö!
PANU Isänsä omassa saunassa! Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin, kun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva haltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä olisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina halvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta uhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi! Hänellä yksin salatiedot, minulla kaiken mieron mahti, hän kettu kavala, minä vainuton kylän rakki, hän haukka taivaalla, hän kokko korkeudessa, minä siipisato lintu, joka maata pitkin räpyttää ja rääkyy. Aikansa ilkkua annoin, kun tuli oma aikani—
ILPO
Raudan rintaansa iskit!
PANU (rivosti) Nuolen selkäänsä upotin! Suulleen suohon suistui, rääkyi ja räpytti, potki polulla poikkiteloin. Kun viimeisiä henkiään haukotteli, eteensä hyppäsin, kahta kämmentä yhteen löin ja huusin: »henkesi minua iankaiken palvelkoon!» Sen kuuli ja vielä kirota ehti: »käärmeeksi henkeni, maan alle matelemaan, kantapäätäsi puremaan!»—ja sinne meni, kaikki haltijansa mukanaan vei, en luullut heitä ikinä haltuuni saavani.
ILPO
Vaan saithan ne?
PANU Käärmeenä henkensä kuleksi. Vuotta kolme kun oli kulunut, kallonsa maasta kaivoin ja tuonne saunaansa vein. Niin päivänä muutamana käärme kynnyksen alla loikoi, kaulaa koukisti, niskaa nosti, sähisten päätänsä kohotti. Minä pihdin niskaansa, omaan kalloonsa ajoin, sen taikamajaani vein ja sinne salpasin—siellä on. Hyvin menestyin, kaupat kävi, veteli viljan saanti.—Poikansa tänne lähetti, aikoi onnen ottaa, usutti papin päälleni—siellä savuna sakeaan ilmaan nousevat, siellä kärynä korkeuteen kohoovat!—Oli se uhri haltijalle, oli se uhri haltijalle, Jouko! On siinä uhria vielä sinunkin ijäksesi, Jouko! Tuhannen uhrihärän veroinen! Eilen Annikki veden väelle, tänään…
JORMA (tulee)
Sinäkö, Panu, Reitalan saunan sytytit!
PANU Ja entä jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa minutkin.
JORMA
Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan
urhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet.
Ilmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät.
Häpeän sukuani!
PANU
Aika aikaa kutakin!
JORMA
Etkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät.
PANU
Pois…?
JORMA
Ei ollut pitänyt oven pönkkä.
ILPO
Pitämän piti!—ellei joku ulkoapäin avannut.
PANU
Sinäkö, Jorma?
JORMA En ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt.—Ei tehonut tulikaan.
PANU
Ei lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen!
JORMA Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen näen. Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei ole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin—puujumalansa.
PANU (yhä enemmän raivostuen) Ei siinä jumalia tarvita, missä käsi rautaan kykenee! Olen oma jumalani kuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan!
(Tarttuu kirveeseensä ja syöksee ovelle.)
REITA (tulee ovessa vastaan) Anna armoa, Panu! Elä minua tapa! Ystäväsi minä!—Saithan isäni, saithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut, väkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra … ei ollut auttajaksi!—Ei voi vihoista varjella… Sinua minä, säästä henkeni, ota orjaksesi!
PANU
Onko sinulla isäsi tiedot?
REITA Säästä henkeni! Ota orjaksesi?—Anna armoa Panu, suuri tietäjä! (lankee polvilleen) Neuvon sinulle Kiesuksen kirosanat! Opetan sulle taivahan taikatiedot!
MARTINUS OLAI (tulee)
Reita! Kurja lappalainen! (Tempaa hänet ylös Panun edestä.) Sinäkö?
Sinä petturi! Kirottu kavala käärme! Sinäkö minut saunaan salpasit?
(heittää hänet karsinaan menemään.)
REITA
En minä… Panu! (kaatuu.)
JORMA
Varo pappi!
OLAI (huomaa Panun, joka hyökkää kirveen kanssa takaapäin. Saa ranteesta kiinni—kirves putoo.) Pois pakana! Elä satuta kättäsi Herran voideltuun!
PANU (aikoo uudelleen hyökätä hänen päälleen kädessä puukko, kun)
REITA (lattialta vaikeroiden huutaa) Elä satuta, elä satuta! Kiesus auta! Auta meitä isä, poika ja pyhä henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni haltija! Päästä minut käärmehen kiroista!—(Yhtäkkiä riemuiten nauraen.) Panu kaatuu! Panu kaatuu!
JORMA
Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa!—Herposi käsi Panulta.
PANU (seisoo kuin kivettyneenä, silmät harrallaan Reitaan tuijottaen)
OLAI
Reita, mikä sinun on? Nouse!
JORMA
Anna hänen puhua … elä henkiä häiritse!
REITA Sinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu ole…
EMÄNTÄ (etehisestä)
Sitä käärme kalvaa…
JORMA
Kuka, sano, kuka?
REITA
Kirottu ole … josta on kaikki paha maailmaan tullut.
JORMA
Kenestä?
REITA Panusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa … helvettiin, voi, helvettiin—kirottu, kavala käärme! Päätäni puree!
EMÄNTÄ
Sitä käärme kalvaa.
JOUKO (pidätetyllä riemulla)
Siihen meni isänsä käärme … nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun!
EMÄNTÄ
Tule pois, Jouko!
JOUKO
Ei mennytkään minuun!
EMÄNTÄ
Jouko, tule pois!
JOUKO
Anna minun, elä—siihen meni—siihen meni…
REITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan)
Helvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi
heimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi
Panulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois.
REITA taas vaikeroiden.) Ei armoa … ei armoa…
JOUKO (kauhistuen)
Ei armoa…
JORMA
Murhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu.
OLAI
Jumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.)
REITA Kiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa!—Urut soivat, kynttilät kuorissa kimmeltää.
OLAI
Hän on kirkossa.
REITA Enkelit katossa ja kerupiinit … harput ja kanteleet … ei kuolemaa, ei kipua!
OLAI
Hän on taivaassa…
JOUKO (riemuissaan)
Ei kuolemaa, ei kipua!
EMÄNTÄ (hädissään) Jorma, auta … ennenkun lumoo … Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet viedyksi ulos.)
REITA (herää)
Eikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle?
OLAI
Kuka?
REITA
Se, joka maan alta eteeni nousi.
OLAI
Meni, maan alle meni.
REITA
Eikö tapa?
OLAI (rauhoittaen)
Ei tapa … ei meille mitään voi!
REITA
Ei tapa, ei tapa—lähdemme täältä!
OLAI
Jaksatko lähteä?
REITA
Jaksan, jo jaksan.
ILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä)
Mennette pian, ennenkun Panu tointuu…
JORMA Ei toinnu Panu siitä iskusta.—Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä opastan.
OLAI
Ken olet—oletko kristitty?
JORMA Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan.—Lähde täältä, elä koskaan takaisin tule.
OLAI Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra!
JORMA Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa haltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma? Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri vierojen tähden vuotaa.—En tiedä, mustaksi mieleni käy.—Yhden tiedän, Tapion tunnen.—(Tekee lähtöä.)
ILPOTAR
Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma?
JORMA Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon. Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme.—Vai kannelta?—Ei soi kannel enää Karin talossa—kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne!
OLAI
Paloivat sukseni—
ILPOTAR
Saat minulta sijaan … ottakaa meiltä!
JORMA
Sinulta?
(OLAI, JORMA ja REITA menevät.)
PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet epäjärjestyksessä ja lumisina) Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti. Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan, tuosta tietäjän tekevän…
ILPOTAR (ylenkatseellisesti)
Joukosta!
PANU (katkerasti) Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani jäi—kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan juoksee.
ILPOTAR (lohduttaen)
Panu!
PANU (sysää pois)
Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut—vanha olet—
ILPOTAR
Suotta minulle vihojasi viskelet.
PANU
Sinä hänet sisään päästit—sinä kansan häntä kuulemaan haalit.
ILPOTAR
Olisivat tulleet ilmankin.
PANU
Ette mihinkään kykene … ei teistä apua ainoasta—Ilpokin—!
EMÄNTÄ (tulee hädissään)
Panu! Panu!
PANU
Tuossa tuokin—mikä hätänä?
EMÄNTÄ
Joukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken!
PANU (riemastuen)
Joukotar!
EMÄNTÄ Käsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto suusta … tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi…
PANU Se on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni minun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken ikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi! Nyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda!
EMÄNTÄ
Päästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee!
PANU
Ei kuole—vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii!
EMÄNTÄ
Voi sinua, Panu!
ILPOTAR
Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!