I.
Pehmoinen nurmi ja tuoksu koivun ja tuomen kukkivan, vierellä virran verkas juoksu.
Lempeät, hivelevät
säveleet, värit väikkyvät…
Autuas, perhona keijuva kevät!
Kotisi, kotimaasi,
sieluni, jäi näköpiirin taa.
Turhaan kannoit sa unelmaasi.
Kotimaahas ei kanna
katsees, aikojen pitkäin taa.
— Silmän viipyä, viihtyä anna,
korvan levätä, kuulla
autuus outojen ihmisten,
omaksi onneksesi se luulla!
Perhos-karkelo, tuoksu
ainut pyyntösi olkoon nyt!
Viivytä kaihosi virran juoksu!