JA KONSA LÄHDEN —
Ja konsa lähden kerran ma täältä ijäks pois ja luokse elon Herran jos tieni käyvä ois, niin Hänen kuulla selon ma tehdä tahtoisin, mit' nähnyt mailla elon oon kipein sydämin:
"Sun luomakuntas siellä se harhaa yössä vaan. Ei moni ilomiellä voi nostaa katsettaan Sun luomaas ihanuuteen, ei moni luottaa voi Sun armos avaruuteen — se harvoin avun toi.
Miks kaipuun annoit heille, kun voimaa suonut et? Ken lankee, tuskan teille miks hänet tuomitset? Sull' eikö ilo oisi jos valoon, onnehen Sun kauttas nousta voisi yön lapsi jokainen?"