MADON MATKA.
— Oi, katso, kristiveli, ma mato veljes oon. Näin alhaalla ken eli, ei vaadi aurinkoon, näin heikkona ken eli, häll' yks on pyyntö vain käy ohi, kristiveli, hänt' älä huomaa lain!
Ja kaikki kristikansa se kuuli pyynnön sen, ja veljen, heikompansa, armahti ihminen. Ja veli heikompansa kun polki polullaan, taas kuuli kristikansa kuin ääntä mustan maan:
— Oi kiitos, kristiveli, jo ohi tuska on: elonsa mato eli, niin, — madon kohtalon! Näin alhaalla ken eli, häll' yks on armo vain: oi kuolla, kristiveli, sun huomaamattas sain!