POISSA KOTOA.
(Adolf Bartels.)
Jo kotiin vaiti palaisin enk' enää kulkis pois. Taas nähdä tanhut rakkahin, miss' elin lasna, mielen' ois. Puutarhaan isän tulla taas kera kevään mulla ois kaipuu — ah, jos päästä vois!
Eess' ikkunani seisoo puu, jo aikaa alaston. Se muurein väliin piiloutuu valosta taivaan, auringon. Puu pian kaadetahan, ma pian kuihtumahan jään yksin tänne, juureton.