XVIII.
Phileas Fogg, Passepartout ja Fiks hoitavat asioitaan, kukin tahollansa.
Loppupuolella matkaa alkoi ilma käydä kovin pahaksi. Luoteistuuli yltyi yltymistään, hidastuttaen laivan kulkua. "Rangoon" keikkui hirveästi, ja matkustajilla oli täysi syy vihata noita pitkiä, mieltäkääntäviä aaltoja, joita tuuli nosti laidan puolelta.
Marraskuun 3 ja 4 p:nä tuuli muuttui myrskyksi. Vinhasti pieksivät tuulispäät merta. "Rangoon'in" täytyi laskea isopurje alas ja kulkea puoli päivää vähennetyllä vauhdilla. Purjeet oli kääritty kokoon, ja tuulet ne ulvoen vinkuivat nuorissa ja köysissä.
Höyrylaiva kulki nähtävästi hitaammin: mahdollista oli, että se myöhästyy pari- tahi kolmekinkymmentä tuntia, ehkäpä enemmänkin, ellei myrsky lakkaa.
Tavallisella kylmäkiskoisuudellaan Phileas Fogg katseli myrskyistä merta, joka näkyi taistelevan aivan häntä vastaan. Ei hänen otsansa synkistynyt hetkeksikään, ja kumminkin saattoi parinkymmenen tunnin viivytys tehdä turhaksi hänen matkansa sen kautta, että hän tulisi Hongkongiin vasta Jokohaman laivan lähdettyä. Mutta tuohon hermottomaan mieheen ei näkynyt pystyvän malttamattomuus eikä ikäväkään. Näytti tosiaan, kuin tämä myrsky kuuluisi hänen matkasuunnitelmaansa ja olisi ollut ennakolta arvattu. Mrs. Auda, puhellessaan hänen kanssaan tästä pahasta ilmasta, huomasi hänen olevan yhtä tyynen kuin ennenkin.
Fiks katseli asiata toiselta kannalta. Myrsky oli hänen mieliinsä. Rajaton olisi hänen ilonsa ollut, jos "Rangoon'in" olisi täytynyt poiketa johonkin satamaan tuulta pitämään. Kaikki viivytykset olivat hänelle tervetulleita, ne kun pakottivat herra Foggin jäämään muutamiksi päiviksi Hongkongiin, sanalla sanoen: vastatuulet ja vihurit ne olivat hänen eduksensa. Meritauti häntä tosin hiukan vaivasi, mutta vähät siitä! Kun ruumis kimmurteli meritaudin tuskissa, iloitsi hänen sielunsa sanomattomasti.
Helppo on arvata, missä vihan vimmassa Passepartout oli näinä koettelemuksen päivinä. Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin. Maat ja meret näyttivät tähän asti olleen liitossa hänen isäntänsä kanssa. Laivat ja rautatiet olivat totelleet häntä, tuulet ja höyry kilvan edistäneet hänen matkaansa. Oliko nyt sitten kovan onnen hetki lyönyt? Elämä tuntui Passepartout'ista jo kovin katkeralta; hänestä tuntui, kuin nuo 20 tuhatta puntaa nyhdettäisiin hänen kukkarostaan. Tuo myrsky häntä suututti, nuo tuulenvihurit saivat hänet raivoon, ja kernaasti hän olisi antanut selkään mokomaa pahanilkistä elementtiä! Poika parka! Fiks salasi häneltä huolellisesti oman tyytyväisyytensä, ja hyvin hän siinä tekikin, sillä jos Passepartout olisi saanut vihiäkään Fiksin mielihyvästä, niin ei vainkaan Fiksille kunnian kukko olisi laulanut.
Niin kauan kuin myrskyä kesti, ei Passepartout lähtenyt ensinkään alas laivan kannelta. Hän ei malttanut pysyä kajuutassa; hän kiipeili mastoihin, hän auttoi kaikessa, notkeana ja sukkelana kuin apina, niin että laivaväen oikein ihmeeksi kävi. Satoja kertoja hän teki kysymyksiä kapteenille, perämiehelle ja matruuseille, jotka eivät voineet olla nauramatta noin tavattoman hätäyneelle miehelle. Passepartout se tahtoi välttämättömästi saada tietää, kuinka kauan myrskyä vielä kestää. Hänelle osoitettiin silloin ilmapuntaria, joka ei näkynyt tahtovan nousta. Passepartout silloin puisteli sitä aika lailla, mutta puntari parkaan, viattomaan instrumenttiin, ei näyttänyt pystyvän puistutukset eikä pahat sanat.
Vihdoinkin taukosi myrsky marraskuun 4 päivänä, ja meri asettui. Tuuli kääntyi eteläiseksi ja siis myötäiseksi.
Passepartout'in kasvot kirkastuivat sitä mukaa kuin ilmakin. Purjeet vedettiin ylös, ja "Rangoon" jatkoi matkaansa ankaralla vauhdilla.
Mutta koko viivytystä ei enää käynyt korvaaminen. Maa näkyi vasta 6 p:nä kello 5 aamulla. Phileas Foggin matkakirjan mukaan olisi laivan pitänyt tulla perille 5 p:nä; siis oli nyt 24 tuntia myöhästytty, ja Jokohaman höyrylaiva oli kaiketi jo lähtenyt.
Kello 6 tuli "Rangoon'ille" luotsi johdattamaan laivaa kapeata kulkuväylää myöten Hongkongin satamaan.
Passepartout'in teki mieli kysyä luotsilta, oliko Jokohaman laiva jo lähtenyt, mutta hän ei uskaltanut sitä tehdä: hän katsoi sittenkin parhaaksi toivoa vielä viimeiseen silmänräpäykseen saakka. Hän oli ilmoittanut rauhattomuutensa Fiksille, joka koetti — tuo kavala kettu! — lohdutella häntä sanoen, että saattaahan Mr. Fogg lähteä Jokohamaan seuraavassa höyrylaivassa. Siitä Passepartout suuttui ihan mustanpuhuvaksi.
Mutta jos ei Passepartout uskaltanut kysyä luotsilta, milloin höyrylaiva Jokohamaan lähtee, niin teki sen Mr. Fogg tyynenä ja levollisena kuin konsanaankin, katsottuansa ensin mitä Bradshaw sanoo.
— Huomisaamuna nousuveden tullessa, — vastasi luotsi.
— Vai niin! — sanoi Fogg osoittamatta pienintäkään ihastusta.
Passepartout, joka seisoi hänen vieressään, olisi kernaasti langennut luotsin kaulaan; Fiks olisi vielä kernaammin katkaissut saman kaulan.
— Mikä sen höyrylaivan nimi on? — kysyi Mr. Fogg.
— Carnatic, — vastasi luotsi.
— Eilenhän sen oli määrä lähteä.
— Niin kyllä, mutta sen täytyi korjata yhtä höyrykattiloistaan, ja senvuoksi lähtö jäi huomiseksi.
— Kiitos, — virkkoi Mr. Fogg ja astui rauhallisin askelin alas
"Rangoon'in" salonkiin.
Passepartout sen sijaan otti luotsin kädestä kiinni ja puristi sitä kovasti.
—- Kuulkaas, luotsi, te olette kelpo poika.
Luotsi ei voinut ymmärtää, mikä se hänen vastauksissaan tuotti hänelle tuommoisen ystävyyden purkauksen. Hän puhalsi höyrypillillä ja ohjasi laivaa dshonkkien, kalaveneiden ja kaikenlaisten alusten välitse, joita oli suuri joukko Hongkongin ahtailla vesillä.
Kello 1 kävi "Rangoon" laiturin viereen, ja matkustajat astuivat maihin.
Merkillinen onni oli Phileas Foggilla ollut muassansa. Ellei kattilaan olisi tullut vikaa, niin olisi "Carnatic" lähtenyt marraskuun 5 p:nä, joten Japaniin aikovien olisi pitänyt odottaa kahdeksan vuorokautta seuraavan laivan lähtöä. Mr. Foggilta oli tosin mennyt 24 tuntia hukkaan, mutta siitähän ei saattanut olla haittaa jäljellä olevalle matkalle, sillä Jokohaman ja San Fransiskon väliä kulkeva laiva oli välittömässä yhteydessä Hongkongin-laivan kanssa eikä saanut lähteä Jokohamasta ennen tämän tuloa sinne. Vaikka siis Jokohamasta lähtevä laiva pääseekin matkalle kokonaista 24 tuntia myöhemmin, niin saattaahan se korvata tämän viivytyksen Tyynellä merellä, jonka poikki sen on määrä kulkea 22 päivässä. Phileas Fogg oli Lontoosta lähtiessään ollut matkalla 35 päivää, aivan matkasuunnitelman mukaan, lukuunottamatta puheena olevia 24 liikatuntia.
"Carnatic" kun oli lähtevä vasta seuraavana aamuna kello 5, niin oli herra Foggilla 16-1/2 tuntia aikaa ajaakseen asioitansa, s.o. Mrs. Audan asiaa. Laivalta lähdettäessä hän tarjosi kätensä rouvalle ja saattoi hänet palankiinin (kantotuolin) luo. Hän tiedusteli kantajilta hotellia, ja nämä osoittivat Hôtel du Club'iin. Palankiini läksi liikkeelle, Passepartout perässä, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua oltiin perillä.
Vuokrattiin huone rouvalle, ja Phileas Fogg piti huolen, ettei rouvalta mitään puuttuisi. Hän sanoi sitten heti kohta lähtevänsä kuulustelemaan Mrs. Audan sukulaista. Passepartout'in hän käski jäädä siksi aikaa hotelliin, jottei rouvan tarvitsisi olla yksinään.
Mr. Fogg meni Pörssiin: siellähän varmaankin tunnetaan sellainen herra kuin Jejeeb, kaupungin rikkaimpia kauppamiehiä.
Kauppa-asiain välittäjä, jolta Mr. Fogg ensin tiedusteli, sanoi varsin hyvin tuntevansa tuon parsilaisen kauppamiehen; mutta kaksi vuotta sitten oli tämä muuttanut Kiinasta pois. Koottuaan täällä suuret rikkaudet oli hän muuttanut Eurooppaan, luultavasti Hollantiin, sillä sen maan kanssa hän paraasta päästä oli kauppaa käynyt.
Phileas Fogg palasi Hôtel du Club'iin. Siellä hän heti kohta pyysi päästä Mrs. Audan puheille ja sen enempää sanoja tuhlaamatta ilmoitti hänelle, ettei kunnioitettava Jejeeb enää asukaan Hongkongissa, vaan oli kaiketikin muuttanut Hollantiin.
Alussa Mrs. Auda ei vastannut mitään. Hän pyyhkäisi otsaansa kädellään ja ajatteli tuokion.
— Mitäs minä nyt teen, Mr. Fogg? — kysyi hän suloisella äänellänsä.
— Tulette Eurooppaan tietysti, — vastasi gentlemanni.
— Mutta enhän saata olla vastuksina…
— Ette ollenkaan ole vastuksina; te ette ensinkään tee haittaa matkaohjelmalleni. Passepartout!
— Monsieur! — vastasi Passepartout.
— Menkää "Carnatic'ille" ja ostakaa kolme hyttiä.
Passepartout, ihastuneena siitä, että vieläkin saa matkustaa yhdessä tuon nuoren rouvan kanssa, joka oli niin ystävällinen hänelle, läksi heti paikalla Hôtel du Club'ista.