VIITESELITYKSET:
[1] Zeitschrift für Völkerpsyohol. u. Sprachwissensch. R. 5.
[2] Litteraturbl. 1850 s. 36-8.
[3] Ueb. die ep. Dicht. d. finn. Völker, besond. d. Kalevala.
[4] Esipuhe Kalevalan uuteen laitokseen § 9.
[5] Fosterländskt Album I.
[6] Ennen mainitussa paikassa.
[7] Kirjall. Kuukauslehti 1879 N:o 5 ja 7.
[8] Tillfäll. uppsatser s. 71.
[9] Den homeriska frågan s. 55 y.m.m. paikkaa.
[10] Verhandl. d. gelehrt. Estn. Gesellschaft zu Dorpat, B. V. H. 4, s. 16.
[11] Lönnrotin esipuhe uuteen Kalevalan laitokseen, § 1.
[12] Lönnrot, Anmärkn. t. d. nya Kalevala-upplagan, Litteraturblad 1849 s. 16.
[13] Esipuhe uut. Kalevalaan, § 5.
[14] Vischer, Aesthetik, die Dichtkunst §§ 865-870.
[15] Vanhan Kalevalan runo 30, v. 84-94. Uudessa laitoksessa on käytetty siitä poikkeeva toisinto; mutta vertaus Viron runoihin todistaa, että tähän otettu muoto on alkuperäinen, sillä maailman alku-aineitten järjestyskin, samoin kuin kasvikunnan luominen, kuului Kalevan poikien tehtävään.
[16] R. 7, v. 89; vertaa myös r. 2, v. 279.
[17] R. 5, v. 230.
[18] R. 10, v. 270.
[19] R. 43, v. 233.
[20] R. 25 v. 711.
[21] R. 29 v. 413, 452.
[22] R. 2 v. 265, 361.
[23] R. 15 v. 230.
[24] R. 42 v. 75.
[25] R. 10, v. 423. r. 47, v. 21.
[26] Tässä ovat kuitenkin molemmat Wäinämöisen soitannon toisinnot luetut yhdeksi runoksi.
[27] Huomattava yhtähyvin on, että eräs inkeriläinen toisinto sisältää hauskan lisäyksen kostoretkeen. Siinä nimittäin Kullervo perille tultuaan tervehtii: »Terve, selkeä setäni, Selkeät setäni lapset, Selkeä sedän miniä!» Toiset eivät häntä tunne; silloin hän taas lausuu: »Etkö muista murtovuotta, Tai et tappelukevättä, Kun tapoit minun taloni, Tapoit tarkat vanhempani, Vain et tappanut minua? Ei olis paljoa pitänyt; Vaaksan ois vaatetta pitänyt, Kaksi laudan kappaletta. Nyt miusta kasvoi valmis kaiho, Ja viipyi vihan pitäjä!» Länkelän keräelm.. Inkeristä, Soikkulasta, vihko P VIII toisinto 23.
[28] Vertaa meidän kirjallisuudessamme: N. af Ursin, Den Homeriska frågan.
[29] Niebelungenlied'in nykyiseen muotoonsa valajaksi arvellaan erästä Kürnberger nimistä runoniekkaa 12:lla vuosisadalla; kuitenkin on huomattava, että saksalaisten kansanrunoelmain syvä tutkija Simrock tätä arvelua jyrkästi vastustaa.
[30] Esipuhe uuteen Kalevalaan, § 1.
[31] R. 42 v. 61.
[32] R. 43 v. 3-12.
[33] R. 12 v. 59-118.
[34] R. 36 v. 25.
[35] R. 39 v. 51-61, 109-114.
[36] R. 39 v. 167.
[37] Kanteletar III, 21.
[38] Lönnrotin Mehiläinen v. 1837 Tammikuun numero.
[39] Vertaa tästä, niinkuin myös Kalevalaa läpikäyvästä ajatuksesta, myös Tengström'in kirjoitusta Kalevala, Fosterl. Album I.
[40] Ueber d. finn. Epos, A. Höfers Zeitschrift f. d. Wissensch. d. Sprache, 1846 I, 1, S. 13.
[41] Rosencrantz Geschichte d. Poesie s. 287.
[42] Vorlesung. üb. d. Wissensch. d. Sprache I s. 269.
[43] Niinkuin tästä näkyy, on hänen käsityksensä täydellisen kansan-eposten nimeä ansaitsevista runoelmista toinen kuin Steinthal'illa, onpa hän joukkoon pannut Sháname'nkin, joka on taiderunoilijan tekemä.
[44] Aesthetik, III, d. Dichtkunst § 876.
[45] R. 3 v. 295.
[46] R. 42 v. 469.
[47] R. 43 v. 83.
[48] R. 45 v. 187.
[49] R. 35 v. 56.
[50] R. 8 v. 11.
[51] R. 10 v. 7. — Katso paitsi näitä vielä esim. hääpitojen kuvausta r. 25 v. 383-404, Louhen sotavalmistustä r. 43 v. 1-22 y.m.
[52] R. 39 v. 299. Painetussa Kalevalassa ei järjestys ole oikein luonnollinen; tässä on käytetty asianmukaisempaa, johon useat toisinnotkin antavat syytä.
[53] R. 10 v. 311-408.
[54] R. 43 v. 41-74.
[55] R. 6. v. 65.
[56] Huomattava on kuitenkin, että Kalevalan jumalat, aivan toisin kuin kreikkalaiset, ovat kaikkea omituista luonnetta vailla; se tulee niiden itsenäisyyttä puuttuvasta asemasta Suomen loitsu-uskonnossa, niinkuin tässä luvussa vähän myöhemmin tulee esitettäväksi.
[57] R. 44 v. 207.
[58] R. 37 v. 13.
[59] R. 15 v. 51.
[60] R. 15 v. 123.
[61] R. 36 v. 126-155.
[62] R. 23 v. 447.
[63] Kylkiluut hakattiin irti elävän vangin selkäpiistä ja väännettiin sitten ulospäin ikäänkuin siiviksi.
[64] Tosin löytyy toisinto Ilmarisen toisesta kosintoretkestä, jossa hän silpoo rinnat ryöstetyltä morsiamelta ja viepi ne paistettuina anopille syötäväksi.
[65] R. 7 v. 247.
[66] R. 30 v. 363-438.
[67] R. 34 v. 43-86.
[68] Thersiteen kuvaus Iliadissa ei ole viatonta pilaa, vaan katkerata pilkkaa; kertomus ontuvasta Hefaistosta on ainoa humorillinen.
[69] R. 30 v. 103-106.
[70] Saxbäck'in keräelm. Inkeristä N:o 474.
[71] R. 18 v 9-12, 19-22.
[72] R. 18 v. 409-416.
[73] R. 21 v. 153-174.
[74] R. 25 v. 375.
[75] R. 46 v. 399.
[76] R. 9 v. 161.
[77] R. 17 v. 560.
[78] R. 24 v. 35.
[79] R. 25 v. 663.
[80] R 25 v. 283.
[81] R. 25 v. 631.
[82] R. 4 v. 199.
[83] R. 44 v. 84.
[84] Vischer, Aesthetik, Die Dichtkunst § 858.
[85] Prof. Ahlqvist on ainoa, joka on Ruotsiksi kääntänyt kappaleen Kalevalasta vaihtelevalla ja sen kautta juuri alkuperäistä enemmän vastaavalla runomitalla.
[86] Niebelungenlied on jo melkein jättänyt syrjään eriskummallisuuksien maailman, jota vastaan niillä vielä Eddan sankarilauluissakin on tärkeä sija (esim. Fafner-lohikäärme, liekkipiirissä nukkuva Sigrdrifa). Venäläisten »vanhempain sankarein» töissä on loitsimisella sangen suuri osa, »nuorempien» seikkailuissa se on harvinaisempi, vaikkei kuitenkaan vielä peräti kadonnut. Suunnattomia jättiläisiä y.m.s. nähdään kumpaisissakin. Mutta yhtähyvin ei ole loitsu näiden runoin koko henkeen niin kiintynyt kuin Kalevalaan.
[87] R. 20 v. 123.
[88] R. 20 v. 21.
[89] Ainoa poikkeus siitä on tavallansa Wäinämöisestä lähtevä ääretön veritulva, joka täytti seitsemän venettä. R. 9 v. 17.
[90] R. 19 vv. 203-288.
[91] R. 3 vv. 285-330.
[92] R. 12 vv. 253-296.
[93] R. 9 vv. 271-392.
[94] R. 14 vv. 31-78, 106-230.
[95] R. 32 vv. 49-158. 207-314, 493-542.
[96] Ainoat itsenäisemmät jumalat ovat metsänhaltijat. Jokapäiväinen kova kokemus oli nähtävästi suomalaiselle metsäkansalle todistanut, ettei Tapion saloilla aina oma voima auta.
[97] Katso esim. r. 9 v. 579, r. 16 v. 401, r. 36 v. 351, r. 37 v. 241.
[98] R. 18 vv. 111-160.
[99] R. 16 vv. 181-226.
[100] Tämä nuoruuden kuvaus on kuitenkin vasta myöhempää syntyä; alkuaan, niinkuin vanha Kalevala näyttää, oli Wäinämöinen kohta syntymisensä jälkeen järjestänyt Kaos'en maailmaksi; niin myös virolaisten toisintoin mukaan Kalevin poika, joka tässä arvattavasti on Wäinämöinen, itse istuttaa puut ja kasvit, ilman Pellervoisen avutta. Hän oli siis ajateltu syntymästä asti kaikkiviisaaksi.
[101] R. 7 v. 83.
[102] R. 19 v. 511.
[103] R. 39 v. 112.
[104] R. 39 v. 178.
[105] R. 40 v. 141.
[106] R. 40 v. 259.
[107] R. 40 v. 307.
[108] R 2 v. 366.
[109] R. 41 v. 23.
[110] R 41 vv. 175, 176, 183, 184.
[111] R. 41 v. 263. Toinen toisinto, jonka 44:s runo sisältää, kuvaa kanteleen synnynkin hyvin runollisella tavalla. Wäinämöinen kuulee koivun itkevän kovaa kohtaloansa, lohduttaa sitä ja veistää siitä kanteleen kopan. Kielet sai hän tuon immen hiuksista, joka ei itkenyt, ei iloinnut, ainoasti lauleli, ikävöiden sulhoansa. Senvuoksi Suomen lyyrillisessä runoudessa heliseekin »murhe, mutta murhe ruusun punertava!»
[112] R. 43 v. 78.
[113] R. 49 v. 403.
[114] R. 18 v. 247.
[115] R. 10 v. 107.
[116] R. 17 v. 43.
[117] R. 40 v. 216.
[118] Unohtaa tosin ei saa, että Ilmarinen omin päin keksii raudan ja että hän ilman tiettyä käskyä on kuun sekä auringon valmistanut; mutta nämät molemmat nähtävästi kuuluvat aikaisempaan runojemme muotoon.
[119] R. 10 v. 291.
[120] R. 39 v. 35.
[121] R. 38 v. 279.
[122] R. 37 v. 209.
[123] R. 24 v. 467.
[124] R. 18 v. 267.
[125] R. 37 vv. 1-34.
[126] R. 10 v. 480.
[127] R. 10 v. 89.
[128] R. 8.
[129] R. 8 v. 71.
[130] R. 8 v. 93.
[131] R. 10 v. 245.
[132] R. 10 v. 441-462.
[133] R. 18 v. 650.
[134] V. 657.
[135] V. 679.
[136] R. 22 v. 75.
[137] V. 99.
[138] R. 22 vv. 137-183.
[139] V. 314.
[140] R. 22 v. 249.
[141] V. 263-272,
[142] V. 295-311.
[143] V. 403.
[144] R. 23 v. 29.
[145] R. 23 v. 83.
[146] V. 231.
[147] V. 169.
[148] V. 185.
[149] V. 217.
[150] R. 23 v. 291.
[151] V. 313.
[152] V. 419.
[153] V. 423.
[154] V. 437.
[155] R. 24 v. 107-116.
[156] V. 140.
[157] V. 148.
[158] V. 199.
[159] R. 24 vv. 211-264.
[160] Vv. 443-462.
[161] R. 29 v. 227.
[162] R. 11 v. 75.
[163] R. 11 v. 247.
[164] V. 261.
[165] V. 277.
[166] Yksi toisinto (Lönnr. keräelm. A. II 6) Ven. Karjalasta kuitenkin lisää: Miehen toisen tarpehella.
[167] R. 12 v. 62.
[168] R. 12 v. 75.
[169] V. 100.
[170] V. 115.
[171] V. 151.
[172] V. 221.
[173] R. 13 v. 97.
[174] R. 13 v. 203.
[175] R. 15 v. 75.
[176] R. 15 v. 612.
[177] R. 20 v. 485.
[178] R. 26 v. 15.
[179] R. 26 v. 91.
[180] V. 93.
[181] V. 107.
[182] V. 345.
[183] V. 349.
[184] V. 357.
[185] R. 26 v. 393-412.
[186] R. 27 v. 19.
[187] V. 23.
[188] V. 36.
[189] Niin oli vielä tämän vuosisadan alussa tapa kumminkin Wiipurin läänissä. Katso Raussin kertomusta Vehkalahden pitäjästä Kirjall. Seuran käsikirjoitus-kokoelmassa.
[190] V. 61.
[191] R. 27 v. 68.
[192] V. 134.
[193] V. 259.
[194] R. 27 v. 284.
[195] 319.
[196] V. 401.
[197] R. 29 v. 359.
[198] V. 365.
[199] V. 387.
[200] R. 29 v. 479.
[201] R. 29 v. 501.
[202] R. 29 v. 589.
[203] R. 30 vv. 55-116.
[204] R. 30 v. 439.
[205] R. 30 v. 447.
[206] Afhandlingar i populära ämnen II.
[207] Tragililsesta peri-aatteesta Kullervossa, Kaikuja Hämeestä I, ja Kalevan Aino-runosta, saman kalenterin II vihkossa.
[208] R. 31 v. 369.
[209] V. 100.
[210] R. 31 v. 106.
[211] R. 31 v. 191.
[212] R. 33 v. 7.
[213] V. 19.
[214] V. 77.
[215] R. 33 v. 91.
[216] R. 34 v. 11.
[217] R. 34 vv. 45-86.
[218] R. 34 v. 87.
[219] V. 119.
[220] R. 35 v. 17.
[221] Tässä on runo, vaikka kaikki toisinnot asian yhtäpitävästi kertovat, epäilemättä muuttunut ja turmeltunut. Kullervo lähetettiin tietysti veroa vaatimaan, ei viemään. Edellinen yksin oli vaarallinen yritys, johon isä voi luulla hänen hukkuvan. Tämän arvelun todistaa sekin, että Kullervolla palatessaan on arkkunsa täynnä kultaa, hopeata.
[222] R. 35 v. 271.
[223] R. 35 v. 361.
[224] R. 36 v. 25.
[225] 36 v. 45.
[226] S. 37: Et älyä äidin mieltä j.n.e.
[227] R. 36 v. 171.
[228] R. 36 vv. 213-222.
[229] V. 246.
[230] R. 36 v. 278.
[231] R. 36 v. 307.
[232] R. 36 v. 324.
[233] V. 330.
[234] R. 4 v. 15.
[235] R. 4 v. 215.
[236] V. 235.
[237] R. 4 v. 255.
[238] V. 267.
[239] R. 4 v. 305.
[240] V. 323.
[241] R. 4 v. 489.
[242] Vischer, Aesthetik, d. Dichtkunst § 876.