[1] S. 102.
[2] S. 176-7.
[3] 1832, n:ot 41-42.
[4] Sen voi päättää Kantelettaren toisintosäkeestä Inkerin virren lähesviimeiseen säkeesen. "Toinen lahjoja jaettu" (III, s. 250), joka perustuu tähän käsikirjoitukseen; Gottlundin ja Lönnrotin kirjaanpanoissa on: lareltu eli ladeltu.
[5] Antiqvariska Samlingar III, s. 763-8 (Muinaismuisto-Yhdistyksen hallussa).
[6] Gottlund kirjoittaa: "kurjan orja dike". Oikaisu on t:ri A.E. Niemen Virittäjässä 1900, s. 19.
[7] T:ri Niemen mukaan (sam. s. 20) se nykyisin kutsutaan nimellä Leetimäki eli Paavonmäki, jota vastoin Gottlundin mainitsema Yläkylän Karjuveräjänmäki varsinaisesti tunnetaan "Helka-vuoren" nimellä.
[8] "Till en sandkulle, som kallas Iso hautan piää."
[9] Otava II, s. 13, 15; vrt. Hels. Morgonbl. 1832, n:o 42.
[10] Juhana Fonselius nimisen kirkkoherran huomauttaa Gottlund Otavassa (II, s. 29) olleen Sääksmäellä vv. 1735-1741 (pitää olla: 1733), mutta ei ole hänen ajaltansa löytänyt tällaista asiata tuomiokapitulin pöytäkirjoissa.
[11] T:ri Ilmari Krohnin tiedonanto; vrt. Suomen kansan sävelmiä I, n:o 166 ja Runosävelmiä n:o 11 stereotypeeratun Kalevalan Selityksissä.
[12] Maist. Severi Nymanin tiedonanto; oli usein lapsena kuullut.
[13] Huomattava kuitenkin on, että Gottlundin, niinkuin myös tuntemattoman, käsikirjoituksessa esiintyy kaunissa yhdellä i:llä. Mutta Lönnrot kirjoittaa loppumuistutuksessa: "joka radin välillä sanotaan: kauniissa joukossa". Kantelettaren nuottiliitteessä on hän säkeen muuntanut kuuluvaksi: kaunonen joukko.
[14] Hels. Morgonbl. 1832, n:o 42.
[15] M. M. Y:n kok. 72, s. 9.
[16] Niin esim. Gottlund kirjoittaa: neiro, neiron. Lönnrot taas: neito, neidon, joista ainoasti keskimmäiset muodot ovat todella kuultuja. Gottlundin teksti Otavassa eroaa, toisinaan hiukan hänen säilyneestä käsikirjoituksestaan (kts. Mataleenan virttä vv. 21, 65-66); mahdollisesti on hänellä ollut toinenkin, kadonnut kirjaanpano.
[17] Eroavaisuuksia Otavaan painetussa: 2. Elkäs eäntämme hävetkö — 3. Vaikk' on — 4. pirisemässä — 5. Virret — 6. käjen — 7. helkyttellä — 8. pehkineet sanella — 9. Ruotin ruakoisten - 11. vaikkajoille — 12. Käykäm' — 13. morsiameks — 14. täysi — 15. markan — 16. siltaa — 18. männäksemme — 18, 19. Jumaloihiin.
[18] Lönnrotin myöhempiä päällekorjauksia: 1. Ruvetkasme, rohjetkasme — 2. Älkäs — 5. heittäjällä t. heittäjillä — 7. helkytellä — 8. sanella — 9. ruokosten puhella — 10. uikkaella — 11. vaikkaella — 12. Käykäm s. sinelle — 13. morsiameksi — 14. Tehkäsme sininen silta — 18. Tuokam s. seulan — 19. markan — 18, 19. Säkeet merkitty 1; siis edelle.
[19] Vareliusen korjaus: Heikot virret heittiöillä, on mahdoton, sillä vaikka laulajat voisivatkin kutsua itseään enemmän kuin vaatimattomasti "heittiöiksi", eivät ainakaan saata virsiään tunnustaa "heikoiksi". Säe on turmeltunut seuraavien säkeiden vaikutuksesta. Jo Gottlund huomauttaa, että tässä voi olla kysymyksessä laulaja tahi "virren heittäjä".
[20] Käen, merihelmet — — urvut, vasken ovat joko kaikki korjattavat yksiköllisiksi taikka myös kaikki monikollisiksi, jolloin annas mun sijassa täytyy ajatella olleen jonkun sanan merkityksellä alkakaamme.
[21] Sopii myös korjata: sininen — punainen. Uikasme selittää Varelius merkitsevän kulkekaamme (uiden?) tai, Gottlundin mukaan, olevan saman kuin liikatkaamme s.o. laulakaamme, laulain tehkäämme. Kumpikaan selitys ei tyydytä. Mordvan kielessä on t:ri H. Paasonen huomauttanut löytyvän sanan ui-fta-m, joka merkitsee aloitan.
[22] Wiedemannin virolaisessa sanakirjassa tavataan merehelmes merkityksellä: Bernstein.
[23] Lönnrot huomauttaa nimenomaan, että ainoasti kunnialliset ja siveät neitoset saivat ottaa osaa tähän pyhään juhlaan.
[24] Lönnrot Helsingfors Morgonbladissa; vrt. Niemi Virittäjässä 1900, s. 33.
[25] Esim. Juhannus jumalten seppä (Lönnrot, Q. 27; Ahlqvist, B. 290); Hiietkin hikoelevi, Jumalatkin lämpiävi (Lönnrot, A. II. 10, n:o 2), jossa pahan ja hyvän vastakohta ei ole pakanuuden aikuinen; köyhien ja vaivaisten kutsuminen Jumalisten juominkihin (kts. Kalevala 20: 6, 565), joka perustuu raamatulliseen vertaukseen.
[26] Neovius, n:o 677, Sakkulasta.
[27] Neovius, n:o 832, Sakkulasta.
[28] Reinholm, XII. n:o 40, Lempaalasta.
[29] Kts. Käkisalmen albumissa Itä-Rajalta (1894) tutkimusta: "Neito ja lohikäärme".
[30] Sopisi tosin myös ajatella, että Helka-virsien alkusanat ovat aiheuttaneet yllämainitun runon syntymisen idempänä. Vaan todistaa ei ole voitu, että niitä siellä olisi ollenkaan tunnettu. K.A. Franssilan väitöskirjassa Iso tammi liitteineen (s. 120) on verrattu säettä: Jumaloitiin mennäksemme, länsi-inkeriläisen tammenrunon säkeesen: Menin juottohon Jumalan, mutta tälle löytyy täydellisempi vastine säkeessä: Jumalisten juominkihin (kts. ed. siv. alh.).
[31] M. M. Y:n kok. 72, s. 20.
[32] Virittäjä 1900, s. 20.
[33] T:ri Niemi (sam. s. 51-52) tosin huomauttaa lättiläisten tavasta Juhannuksena koristaa piha lehtipuun oksilla ja käydä poimimassa Juhanneksen kukkia, joita sekä taikoja varten että seppeleiksi päähänsä käyttävät, mutta niiden levittämisestä tielle tallattavaksi ei ole tietoa.
[34] Kts. Geijer och Afzelius, Svenska folkvisor, ny uppl. utg. Bergström och Höijer n:o 85, II. s. 333; Grundtvig, Danmarks gamle Folkeviser n:o 98, II. s. 530; F.J. Child, The English and Scottish popular ballads n:o 21, I. s. 228; E. Rolland, Recueil de chansons populaires VI; sekä G. Doncieuxin tutkimusta aikakauskirjassa Revue des traditions populaires 1891, s. 257.
[35] Kts. Mark. 15: 40-16: 9.
[36] Luukk. 7: 36-38.
[37] Mark. 14: 3; Math. 26: 6-7.
[38] Joh. 12: 1-3; vrt. 11: 2, jossa se jo ennakolta mainitaan.
[39] Vincentius Bellovacensis, Speculum historiale IX, s. 93; myös Jacobus a Voragine, Legenda aurea, c. XC.
[40] G. Stephens, Ett fornsvenskt legendarium I, s. 263 (Samlingar utgifna af Svenska Pornskrift-Sällskapet IV).
[41] Rolland, VI. s. 14 (k); vrt. s. 19 (m). Keskisoinnun sijaan on käytetty loppusointua.
[42] Koko säejakso m:n mukaan; k:ssa on ainoasti ensimmäinen säe kahdesti uudistettuna.
[43] Tämä säe sekä seuraava m:n mukaan; k:ssa Mataleena kolmannella sanalla peittää kasvot kaapullansa, neljännellä nousee paikaltansa ja viidennellä menee kotiansa.
[44] Kuusi säettä (Mit' oot — — synneistäsi) m:n mukaan; k:ssa on ainoasti kaksi säettä: "Riittää, Mataleena, olet saanut anteeksi; mutta kuitenkin seitsemäksi vuodeksi j.n.e."
[45] Rolland, VI. s. 21 (n).
[46] Doncieux, s. 268.
[47] Rolland, VI. s. 27 (r) ja 22 (o). Keskisoinnun sijaan on näihinkin loppusointu sovitettu.
[48] Bois de Beame (Luolan metsään).
[49] Toisin: puun lehdillä (Rolland VI. s. 26, p.).
[50] Tämäkin tavataan kansanlauluna Katalooniassa (Doncieux, s 269) mutta erilaisena ja verraten vähän Raamatun kertomuksesta poikkeavana, niin ettei voi päättää sen vaikuttaneen germaanilaiseen kansanlauluun eikä päinvastoin. Että sen loppuun joskus jo sielläkin on liitetty joku säe Mataleenan virttä, ei todistane muuta kuin että tämä yhdistys on hyvin luonnollinen ja helposti mieleen johtuva.
[51] Haupt und Schmaler, Volkslieder der Wenden I. n:o 290; toisinto II. n:o 197.
[52] Doncieux, s. 259; Child V. s. 288.
[53] Child, n:o 21, I. s. 232.
[54] Child, n:o 20.
[55] Child, I. s. 219.
[56] Doncieux (s. 271-2) pitää sekä englantilaista että vendiläistä runoa, joka kuitenkin on eriävämpi, skandinaavilaisesta johtuneina; jälkimmäinen olettaminen lienee ainakin mahdoton runojen yleiseen kulkuun nähden.
[57] Grundtvig, III. s. 889.
[58] Grundtvig, II. s. 531, Sv. B (= Atterbom, Poetisk Kalender 1816, s. 20); vrt. Sv. C (= Geijer o. Afzelius, n:o 85).
[59] O:n mukaan; B: kahden.
[60] Nämä kaksi säettä O:n mukaan lisätty.
[61] Grundtvig, n:o 98 A ja B, joista jälkimmäinen on muistoonpantu Färön saarilla tanskankielellä. Sitäpaitsi löytyy vanhempi kirjaanpano Färön omalla murteella.
[62] Joh. 20: 16.
[63] Grundtvig, II. s. 530 (Ruots. G). Magdalena sanan väännöksenä on myös pidettävä ruotsalainen refrängi (Ruots. C): Solen skiner öfver enen (Aurinko paistaa yli katajan!).
[64] Grundtvig, II s. 533-6 (Ruots. A. ja D.).
[65] Sam. (Färöl.).
[66] Sam. (Ruots. A; vrt. G).
[67] Sam. esim. Ruots. O: löf på lindeträden — som … vid kungens ord, dagg på lindelöfven — klara vin; F: knoppar uppå linderna — mandelen fin, daggdroppar uppå gräsena — mjöd och vin.
[68] Sam. Tansk. B: dit Brød, dit Vin; A: det Vin.
[69] Sam. Ruots. D: törnen och taggar; O. linderötter.
[70] Norjalaisillakin se joskus tavataan: kampestene små — dynene blå (Grundtvig III. s. 891).
[71] Grundtvig, II. s. 535-6.
[72] Sam. (Ruots. A).
[73] Suomen Ruotsalaisten toisinnoissa ei sitä kuitenkaan löydy (kts. Album utgifvet af Nyländingar VI. s. 227; Nyland III. n:o 32, s. 105).
[74] 6. G(ottlundin käsik.): Palki (pain. Polki) polki permannolta; T(untemattoman): Polki Palki permanojta; L(önnrotin): Palkit polkit permantonsa. — 8-15. Järjestys L:n ja T:n; G. 13-15, 8-11. — 20. G: kuvan siaansa (pain. siansa); L: kuvan siansa; T: kuva Sijanssa. — 22. G. ja L.: muoto; T: muoton. — 23. G: karmina; L: kadonunna; T: kadonu. — 24. T: kiskon; G ja L: kisko. — 25. T: hopen; G: hopeeni; L: hopea? (vrt. kaikilla hopia v. 15). 33-34. Ainoasti G:lla, puuttuu L:lla ja T:lla, — 33. [kin] on pantu täytteeksi, koska on mahdoton sanoa, onko luettava pivoni, niinkuin muoto vaatisi, vai pivosi, joka on ajatuksen mukaisempi. — 34 G:n käsik.: kannikselle, pain. kanniksella. — 37. G:n kk: Iseni, pain. Isäini; L: Isäni; T: Isänsä.— 43. G: Isäis; L: Isäsi; T: Isäni. — 47. T: sanelle; G ja L: sanelen. — 53-58. Järjestys G:n ja L:n; T:n: 53, 56, 55, 58, 57, 54. — 61. T: täuden; G ja L: täysi. — 62. G: jalat; L: jalahat; T: jalaat. — 64. L ja T; G: Jesus. — 65. Puuttuu G:n käsik. — 66. Puuttuu G:n pain. — 69 1/2. G lisää: Joka porton käutäväksi.
[75] Une imitation amplifiée, avec des details d'une vive et étrange couleur locale (Doncieux, s. 261).
[76] Paldani, n:o 1 b.
[77] Vanha Kalevala 32: 1-8; vrt. Uusi Kalevala 50: 1-16.
[78] Tömeroos ja Tallqvist, n:o 72; Porkka, 1. n:o 140, Hevaalta; vrt. m.m. vielä: Porkka, III. n:o 109 Soikkolasta ja Alava, 1892, n:o 157 Narvusista.
[79] Reinholm, XI. n:o 333. Kuvaus kulutuksesta Karjalan kannaksella kuitenkin tavallisesti rajoittuu kuusiin vyöllisiin ja viisiin vitjoihin sekä Katrinan että Marketan runoissa. Kynnyksen kulutus helmoilla ja orsien seppelillä esiintyy kuitenkin muutamassa Marketan runon kappaleessa: Ahlqvist, A. n:o 275, Sakkulasta. Kts. myös Ad. Neovius, Ur Finlands historia, publikationer ur de Alopaeiska pappren, s. 813.
[80] Lönnrot, Q. n:o 85, luultavasti Enosta ja Karttunen, n:o 197, Suuloasaaresta Pohjois-Aunuksesta; vrt. vielä Lönnrot, A. II. 3, n:o 43, Vuonnisesta Vienan läänistä, joka on yksin määrännyt Lönnrotin yhteensovituksen Vanhassa Kalevalassa.
[81] Cajan, n:o 169, Latvajärveltä, samoin Polén n:o 180. Sitävastoin Lönnrotin Kantelettareen painattama "Katrinan kosiat", joka ilmoitetaan olevan Suomen Karjalasta, on pantu kokoon eri toisinnoista, joista yksi (Lönnrot, E. n:o 195) tuo esiin Katrinan kotikanasen nimen ilman kotona olon kuvausta ja toinen (Lönnrot, U. n:o 61) tämän kuvauksen sovitettuna Marketan nimelle, jolle sitten ilmestyvät Katrinan kosiat.
[82] Suurin vaikeus on määrätessä Katrinan runon alkuperäistä muotoa. Kantelettaren painetussa samoinkuin enimmissä Varsinais-Inkerin ja Karjalan kannaksen kappaleissa kerrotaan syynä, miksi hänen niin kauvan täytyy olla kotona naimatonna, että hän on siivoton; niin pian kuin hän rupeaa peseytymään, saa hän monelta taholta kosijoita. Kuitenkin on sekä peseytyminen sulhasia miellyttääkseen jo Virossa tavattava (kts. Franssila, Iso tammi, s. 230) että erittäin eri paikoista tulevat kosijat virolaisista Salmen y.m. kosintarunoista johtuneet; ne ovat voineet runoon liittyä vasta sen levittyä Länsi-Suomesta Itä-Suomeen ja Inkeriin. Runon alkuperäistä ajatusta kukaties edustavat muutamat länsi-inkeriläiset toisinnot, jotka kertovat että Katrinan kauvan kotona oloa ei isä eikä äiti pane pahakseen, vaan: "Alkoi vertoa vellon nainen, Siit' vast' vertoi vello itse" (esim. Alava, 1892, n:o 157).
[83] Kts. E.N. Setälän vasta mainittavaa tutkimusta, Länsi-Suomi II. s. 16-17, 31.
[84] Esim. Porkka, II. 215, Narvusista. Joskus esiintyy myös linnassa likatti, esim. Europaeus, III. 3, n:o 208, selitetty: legat.
[85] Esim. Ahlqvist, A. 258 Sakkulasta; vrt. 539 Lempaalasta, jossa myös on säilynyt muoto: "kolmas herra näillä mailla".
[86] Niistä kaikista puuttuu alkuperäinen johdanto ja enimmissä käy Laivaretki edellä; sen sijaan on loppuosa laajempi sen kautta, että surma tappaa ainoasti yhden pojan kerrallansa.
[87] Saxbäck, n:o 316 Vuoleelta ja Saukko, n:o 7 Kurkijoelta, — Polén, n:o 111, Itä-Karjalasta. — Polén, n:o 186 ja Europaeus I. n:o 49, samoin.
[88] Myös Pohjois-Inkerissä kerran: Pajula, n:o 89, Vuoleelta.
[89] Siinä tapauksessa tietysti on olettaminen, että samoja lyyrillisiä runoja on aikoinaan länsimurteenkin alalla laulettu, vaikkei siellä ole ainoatakaan senkaltaista runoa löydettävissä. Itäsuomen lyyrillisten runojen syntyperä on kuitenkin kokonaan tutkimaton, niin että on vielä aikaista tehdä mitään pesäjakoa mahdollisten länsisuomalaisten ja varmasti löytyvien virolaisten ainesten välillä.
[90] Polén, n:o 192, Itä-Karjalasta sekä Törneroos ja Tallqvist, n:o 37, Varsinais-Inkeristä, Kts. O. Relander, Kuvakielestä vanhemmassa suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa, s. 64-66.
[91] Polén, n:o 108; vrt. n:o 199: "Anna vettä juoakseni!" — "En anna vettä, enkä kättä, enkä tiellä tervehyttä."
[92] Europaeus, G. n:o 485.
[93] Lönnrot, A. II. 6. n:o 66, Latvajärveltä ja A. II. 5. n:o 49, Lonkasta. Vrt. Kalevala 27: 91-2.
[94] Saxbäck, n:o 499, toisinto: Pajula, n:o 693, Vuoleelta; vrt. myös Groundstroem, n:o 144, Narvusista, jossa sitä nimitetään "emännän lauluksi".
[95] Porkka, I. n:o 246 ja Alava, 1891, n:o 1289; vrt. myös Groundstroem, n:o 16.
[96] 1. (Porkan) mukaan; A(lavalla): synniin (= syntinen) vaimo. — 10. A:lla puuttuu. — 11-12. A:n mukaan; P: Suutari sulloin poikoi, Kupernaatti Narvoin herra. — 16, 18. A:lla puuttuu. — 19. A:n mukaan; P: Löyhyten helmoista. — 20-21. Nk. 11-12. — 29. P:n mukaan käy edellä kertomus (oik. Neitsyt Maarian) omenan syömisestä ja raskaaksi tulemisesta; sitten seuraa: M. tuli s.v. — 30. A:n mukaan; P:lla puuttuu. — 33-34, 36. A:lla puuttuu. — 37. P:lla puuttuu. — 38. A:n mukaan; P: neito kauno. — 41-44, 48-54. A:lla puuttuu. — 45-47. P:lla puuttuu.
[97] J. Peet, 1879, n:o 257 ja melkein sama E.K.S. 4:o 2. s. 268 (A. Grenzstein, 1872, n:o 3), molemmat t:ri J. Hurtin kokoelmissa.
[98] Hurt, II. 20. s. 660 (J. Tammann n:o 24) ja II. 14. s. 259 (J. Ney n:o 2).
[99] Tarton oppineen virolaisen seuran kokoelmissa E H 62. IX. n:o 18.
[100] Child, I. s. 198-200.
[101] Sitä lähinnä on eräs englantilainen (Child, I. n:o 17 "Hind Horn"), jossa myös odottava on ainoasti kihlattu, jota vastoin Saksassa ja kaikkialla muualla on kysymys jo vihitystä vaimosta.
[102] Grundtvig, n:o 387 A (Axel Olrikin toimittamassa uudessa sarjassa II, s. 8).
[103] Langmand — Inger-lille — Thoer l. Thoerd.
[104] Her Peder.
[105] Käsik. erehdyksestä Kiersten, joka on Laamannin sisaren nimi.
[106] Svenska fomsånger I, n:o 24.
[107] Tässä kappaleessa myös mainesanalla rikas, niinkuin Tanskassa.
[108] Sen lähteenä on tanskalainen "Rosengaard och Hillelille" (Grundtvig, III, s. 57, n:o 124), joka on muutenkin siinä määrin Inkerin runon kaltainen, että toisen täytyy olla osaksi toisen mukaelma. Kuningas Valdemarilta voittaa Rosengaard lautapelissä Hillelillen. Neidolta sitten kysyy, kuinka kauan hän suostuu odottamaan ja saa vastaukseksi: 15 vuotta. Sitten neidon veljet rupeavat häntä naittamaan rikkaalle Valravnille. Kaksi päivää on jo häitä juotu, kun pieni renkipoika tulee ilmoittamaan, että laiva näkyy salmessa, kultaisin ja viherjäisin (ruotsalaisessa: silkkisin) purjein, ja että Rosengaard itse on laivassa. Morsiustaloon viedessä sitten morsian karkaa, niinkuin ylempänä. — Erimielisyyttä on vaan siitä, kumpi runoista on katsottava alkuperäisemmäksi. Kts. Olrik, sam. s. 4 ja Schück, Svensk historisk tidskrift 1891, s. 298-9.
[109] L.W. Fagerlund, Anteckningar om Korpo och Houtskärs socknar (Suomen Tiedeseuran Bidrag'eissa XXVIII) s. 192, n:o 3.
[110] 1-2. Järjestys L(önnrotin); G(ottlundilla) 2-1 sekä niiden edellä sama säe kuin 21; T(untemattomalla) ainoasti 21 ja 2. — 3. L:n mukaan; G: ketkyä (sel. kätkyveehen); T: kätkejälle. — 4. G, L ja T: Ison kimpun. — 5. L:n mukaan; G ja T: Suuren sormuksen. — 8. G ja L: keseä; T:lla puuttuu. — 11 1/2. L:lla lisäsäe: Kaiketi kadonneheni. — 13-14. Järjestys G:n; L:lla 14-13. — 17. G ja T: valeh kirja; L: valhekirjat. — 20. G. ja T: paimen luissa; L: paineloissa. — 21. G:lla yksistään tässä paikassa. — 22. G: Väein vietiin viintupa (sel. vihkitupaan); L: Väen vietiin viintupahan; T: Väen vietiin vihintupaan. — 25-28. Kts. runon jälkeen seuraavaa selitystä, — 32. G ja L: itään, länteen; T: itän, lentän. — 40 1/2. G:lla välissä: Erikki vehä ritari. — 42. Kts. runon jälkeen seuraavaa selitystä, — 44. G ja L yhtäläisesti; T:lla puuttuu. — 53. G: naeru-miehein (seil lankomies); L: näädäntiehen. — 56. G ja L: juotu; T: juonu. — 57. G: lareltu; L: ladeltu; T: jaettu. — 58. G. L ja T: annettu.
[111] Berner, n:o 58.
[112] Porkka, I. n:o 270.
[113] Europaeus, III. 3. n:o 248 ja Alava, 1891, n:o 1297.
[114] "Kaikkia häpäisi", laulajan selitys; vrt. Helka-virren vv. 25-8.
[115] Alava, 1891, n:o 1315 ja Porkka, I. n:o 473; vrt. III. n:o 62, Soikkolasta, jossa ne ilmestyvät Saaren neidon kosinnan ja Kulta-neidon taonnan välillä, kuitenkin ilman nimeä.
[116] Europaeus, J. n:o 435.
[117] Itse nimi Tuurikkainen kuuluu kuitenkin toiseen runoon, joka vastaa Kalevalan runoa Kullervon sisaresta.
[118] Reinholm, XI. n:o 349; sama Europaeus, J. n:o 286.
[119] Europaeus, III. 2. n:o 5 ja J. n:o 37-1; toiset kaksi (sam. III. 2. n:ot 270 ja 291) ovat keskeneräisiä.
[120] Myös lintuparvi tavataan kerran Hevaalla (sam. III. 3. n:o 24); muuten on Inkerissä tarkemmin määrätty joutsenjoukko.
[121] Törneroos ja Tallqvist, n:o 217 ja Europaeus, III. 2. n:o 215; kolmas kappale (sam. III. 2. n:o 50) on aivan lyhyt ja sekava.
[122] = ritari? B: Rahamies maanitähan.
[123] B: Kapaloiss' on kauppa tehty.
[124] B: Mikä myttynen meressä?
[125] B: vävyni.
[126] A: omani.
[127] A: Luoja laitteli hyvästi; seuraavat säkeet puuttuvat kokonaan.
[128] Ahlqvist, B. n:o 72.
[129] Kts. Länsi-Suomi II, s. 18-19.
[130] Illustrerad svensk litteraturhistoria 1. s. 152.
[131] 1. L: Annikkainen; G: Annukainen. — 8. G. neiren; L. neitte. — 11-14. Järjestys G:n; L:lla: 11, IS, 14, 12. — 15. L:n mukaan; G:n käsik. pello-paita, pain. pelto-paitain. — 17. L: hamehen; G: hameeni. — 18. L:n ja G:n käsik.; mutta painettu: kullattua.
[132] Lönnrotin siihen liittämistä Helka-virsien loppusanoista kts. seuraavaa lukua. Lönnrotin lisäämistä välisäkeistä on huomattava ainoasti: Jätti pienen pellapaian (s.o. lapsen!), joka johtuu väärinkäsityksestä.
[133] R. Hausen, Bidrag till Finlands historia I, s. 369, 376.
[134] Porkka, III. n:o 202. Kts. J. Krohn, Kalevalan toisinnot II. 1, s. 66, n:o 189 ja Franssila, Iso tammi s. 156.
[135] Porkka, I. n:o 278: toisia lueltakoon: Porkka, I. n:o 279 (B); Groundstroem, n:o 30 (O) ja Alava, 1891, n:o 1301 a (D); Putkonen, n:o 10 (E); yllämainittu Soikkulan toisinto on merkitty S:llä.
[136] Vrt. eräässä pohjois-inkeriläisessä toisinnossa tämän säkeen muotoa: Meren tuul' on turvanani (Saxbäck, n:o 720). Muualla ei säe esiinny Annikaisen runossa.
[137] Porkka, I. n:o 280, Medussista.
[138] Europaeus, III. 3, n:o 186.
[139] Alava, 1891, n:o 671. Narvusista.
[140] Esim. Porkka, II. n:o 174, Narvusista; III. n:o 470, Soikkolasta.
[141] Europaeus, J. n:o 432 ja Alava, 1894, n:o 414.
[142] Tämä ja edellinen säe esiintyvät ainoasti tässä kappaleessa, edellinen myös "Maien" runossa (Porkka, I. n:o 289).
[143] Tai: Turun (Europaeus, III. 2, n:o 99, Markkovasta, itäisimmästä Inkeristä).
[144] Tai: Saaren (Saxbäck, n:o 195, Vuoleelta).
[145] Esim. Europaeus, III. 2 n:o 113 Markkovasta ja Saxbäck, n:o 247 Vuoleelta. Molemmissa esiintyvät omituiset loppusäkeet: Eikä Anni suuta anna, Meren ahven antelevi; jälkimäisessä on vielä säilynyt kuvaus: Kesät syötin kellerihin, Talvikauet kammarihin.
[146] Kts. Franssila, Iso tammi ss. 282-4.
[147] Polén, n:o 187 ja Lönnrot, Q, n:o 62, Ahlqvist B. n:o 169 Ilomantsin tienoilta.
[148] Tästä ynnä neljästä seuraavasta säkeestä yhdessä neidolle lausutun varoituksen kanssa löytyy toisinto myös Ahlqvistin kokoelmissa (B. n:o 63 luult. Ilomantsista).
[149] Alkuansa kirjoitettu: V. v. vesille, sitten korjattu: Venehejnsä, vaan poispyhitty; viimein vesille sanan päälle kirjoitettu: elonsa.
[150] Näitä loppusäkeitä tavataan joskus muihinkin yhteyksiin sekaantuneina, esim. Andberg, n:o 9, Th. Hultin n:o 6 sekä Neovius, Ur Finlands historia s. 812.
[151] Sekä Kurun kieli että tupakat löytyvät myös eräässä katkelmassa Jaakkiman tienoilta (Lönnrot, E. n:o 428).
[152] Kts. Stereotypeeratun Kalevalan Selityksiä s. 172. Lieneekö pilven nostaminen luoteesta ja, lännestä missään yhteydessä pilven nousemisen kanssa samoista ilmansuunnista Helka-virressä?
[153] Tosin toisella palstalla, niin että se ehkä voi olla eri runokin, vaikkei ole uutta runoa osoittavaa viivaa käsikirjoituksessa.
[154] Oikeastaan eri runoa, kts. Pajula, n:o 612, Vuoleelta.
[155] Kantelettaren alkuperäisessä käsikirjoituksessa on säkeitten järjestys: 39, 43, 40-42, 43; josta näkyy, että ensin on ainoasti säe: Kesti toivovi keseä lisätty tämän lyyrillisen runokappaleen eteen.
[156] Suomen Museo 1898, ss. 1-2, 5-6.
[157] III. n:o 13, v. 2 ja n:o 38, v. 2.
[158] Myös Lönnrot, U. n:o 4 on Venäjän, eikä Suomen Karjalasta. Se on kirjoitettu irtonaiselle lipulle, jolla myös on venäjän-karjalainen runo Kaarlon sodasta.
[159] Arvidsson, n:o 105, II. s. 166.
[160] Kts. X. "Frithiof på hafvet."
[161] 28. L: hikos; G:n käsik. hikkoi, pain. hikois. — G: juostuansa; L: juostessansa, — 30. G: herantiestä; L: heranteesta. — 33. G:n mukaan; L: Kasvoi sihen tuomo k. — 38. G: onnen; L: oksan. — 39: G ja L: lemmen.
[162] Ahlqvist, A. n:o 31, Pyhäjärveltä; toisintoja: sam. n:o 372, Raudulta; Sirelius, n:o 20, Pyhäjärveltä; Slöör, IX. n:o 11, Lempaalasta; Saxbäck, n:o 193, Vuoleelta.
[163] Alava, 1891, n:o 1301 b; Borenius, E. III. kokoelmassa; Porkka, I. n:o 318. Että sen ja edellä painetun runon välillä on todellista yhteyttä, osoittaa Lönnrot, Q. n:o 362 Enosta (vrt. myös S. n:o 118). Siinä venemiehet lähettävät sukimansa ja pesemänsä Hiiden hirven juoksemaan sinne, kussa kyyt olutta juovat, madot vierrettä vetävät, jonkatähden emäntäraukat vähemmän olutta saavat. Sama painettuna: Kantele IV. s. 26 ja Loitsurunoja s. 145 "Oluen sanat."
[164] 3-4. B:n mukaan; P: varvut — järvet; A:lla puuttuu. — 6-7. A:n mukaan; B ja P: Koreahan t. Korkeahan kornitsahan. — 9. P: vieryttä; A ja B: verryttä. — 10. B ja P; A: Ampui. — 12-25. P:lla puuttuu. — 16-19, 21-23. B:lla puuttuu. — 27. A:n mukaan, samoin kuin koko loppu; B: raitaisehen; P:lla puuttuu. — 28-33. B: Otti kaatui maito maahan sekä B ja P: tuohon kasvoit puut punaiset, Puut punaiset, maat siniset. Nämät säkeet kuuluvat oikeastaan runoon retkestä ihmemaalle, joka on tullut Inkeriin Viron puolelta; yhdistystä hirvi — puut ei siis voi verrata samanlaiseen yhdistykseen Helka-virressä. Yhtä vähän merkitsee virolaisperäisen Ison tammen runon sekaantuminen A:n alkuun. Omituista vaan on, että vielä eräässä Vienan läänin toisinnossa (Europaeus, K. n:o 85) olutta juovan kyyn ja vierrettä vetävän madon veristä kasvaa kaunis tammi; hirvi on kuitenkin kadonnut ja sen sijalla Väinämöinen kiskoo kärsän käärmeeltä, pään madolta.
[165] Kts. Franssila, Iso tammi ss. 388, 358, 375.
[166] Lönnrot, A. II. 8, n:o 11.
[167] Ahlqvist, B. n:o 33.
[168] Lönnrot, Q. n:o 282.
[169] Lönnrot, A. II. 6, n:o 91; vrt. Franssila, sam. s. 404.
[170] Kts. Lönnrot, Loitsurunoja s. 286.
[171] Ahlqvist, B. n:o 115, Suomen Karjalasta.
[172] Polén, n:o 100, sam.
[173] Krohn, n:o 7093, sam.
[174] Polén, n:o 97; vrt. 103, sam.
[175] 41. G ja L: siaani. — G: majaini; L: majaani. — 43, 47. L:llä puuttuu. — 50. Tämän jälkeen on L:lla vielä uudestaan säkeet 43-44.
[176] Myös runon hirvestä ja tuomesta, jonka Lönnrot on väliltä pois eroittanut, on Varelius arkkijulkaisussaan koettanut liittää Annikaisen virteen sepittämällä pitkän yhdistävän runokappaleen, johon ajatuksen sai Gottlundilta (kts. Otava II. ss. 23 ja 44).
[177] Neovius, n:o 914.
[178] Lönnrot, Q. n:o 312.
[179] Virittäjä 1900, s. 34 ja ss.
[180] Kts. s. 13.
[181] J. O. I. Rancken, Några traditioner från Vörå (ylipainos Vasabladetista), Vasa 1862, s. 13.
[182] Rolland, VI. s. 42.
[183] Kalevalan Karjalaisuus, s. 64.
[184] Edellä käy: itki; huomaa alkusoinnunkin puute, joka johtuu muutoksesta: Jeesus — Kiesus.
[185] Mahdollisesti kuitenkin muoton' (Mat. 22).
[186] Mahdollisesti myös hopehen' (Mat. 25).
[187] Myös Ink. 32 on vielä korjattunakin virheellinen; mutta kukaties on se toisin korjattava, esim. Katsoi läntehen, itähän. Käsikirjoitusten lukutapa: katsoi itään, k. länteen on jo siitä syystä mahdoton olettaa alkuperäiseksi, että h kahden ääntiön välissä yleensä on säilynyt.
[188] Muudan mahdollinen poikkeus tulee vast'edes puheiksi. Muuten tämä koskee myös loitsurunoja. Tosin Franssila (Iso tammi s. 472) luettelee joitakuita loitsuja, joiden arvelee levinneen Itä-Suomesta länteen. Mutta useimmat ulottuvat ainoasti savolais-alueelle. Ainoasti yksi vertailuista, Haudan syntyä koskeva, kohdistuu länsimurteen alueelle, mutta siinä on yhtäläisyys ylen vähäinen, minkäännäköistä johtopäätöstä oikeuttaakseen: nimetön akka tulee _pajan ovelle < tietäjä eukko Marketta vie poimimansa lastut sepän pajaan (sam. s. 344, 334).
[189] Virossa on uudempi kansanlaulu verrattain heikko.
[190] Esimerkki semmoisesta on Miniän runo (kts. Lönnrotin Mehiläinen 1836 Maalisk.), josta löytyy monta toisintoa.
[191] II Kalevala, s. 42, 149; saksal. käämi. s. 56-7, 224-5.
[192] U. K. 3: 21-2 ja 6: 23-4. Lönnrotin yhdistys perustuu harvinaisiin sekamuotoihin, joissa Joukahainen ja ampuja Lappalainen tavataan toistensa sijalla.
[193] Europaeus, Pieni runonseppä, ss. 9-13; Kanteletar, (3:as painos) III. n:o 69.
[194] Laiha poika Lappalainen tavataan Itä-Karjalassa, jossa kertomus Väinämöisen ampumisesta ensinnä ilmestyy, joskus myös Hirven hiihtäjän runossa, jonka alku on Lauri Lappalaisen runon kaltainen (esim. Basilier, n:o 90, 159 ja Krohn, n:o 7558); tavallisempi on siinä kuitenkin Kauppi Lappalainen.
[195] V. K. 23: 422; U. K. 43: 384 ja 10: 73.
[196] Journal des Savants, 1889, s. 673.
[197] Tämän ja seuraavan suhteen kts. Scriptores rerum Svecicarum medii aevi II. ss. 270-343; Henrik Schück, Meddelanden från det litteraturhistoriska seminariet i Lund IV. Knut Stjerna, Erik den Helige, en sagohistorisk studie (Lunds Universitets Årskrift 34. 1. n:o 2); E.N. Setälä, Piispa Henrikin surmavirsi (Länsi-Suomi II).
[198] Vrt. esim. Eerikin elämäkerrassa: coadunato exercitu et assumpto secum ex ecclesia Upsalensi beato Henrico Episcopo, versus Finnones expeditionem dirigit; ja Henrikin: assumpto secum ab ecclesia Upsalensi beato Henrico collectoque exercitu contra nominis Christi et populi sui inimicos _expeditionem dirigit.
[199] Opera selecta I. s. 107.
[200] Suomen Muinaismuistoyhtiön Aikakauskirjassa I. s. 74 löytyvä ruotsinnos Scriptores rerum Svecioarum kokoelman painettua tekstiä on sovittanut tähän paikkaan nimen mainitun teoksen rivinalaisesta muistutuksesta "Lalli, nomen occisoris servant carmina Fennonum vetusta"; sen mukaan myös O. A. Forsström, Suomen Keskiajan historia s. 55.
[201] Painettu teokseen Scriptores r. S. II. s. 336-7.
[202] S.o. pohjoiseen osaan Varsinais-Suomea.
[203] Dissertatio gradualis Wirmoensis in Finlandia territorii memorabilia continens II. s. 2.
[204] "Colloqium quod rhytmo Fennico ad posteros transmissum ita sonat."
[205] K. Grotenfeltin julkaisema Suomi-kirjassa III. 1. s. 266, sekä Setälän n:o IV.
[206] "Lapsi, joka tuskin osasi puhua" tavataan tässä kohden Lallin emännän asemalla myös eräässä toisessa käsikirjoituksessa, joka on säilynyt Palmskiöldin kokoelmissa (Setälä, n:o VI). Se on lyhyt ruotsinkielinen muistiinpano, jossa suomalaisesta runosta ainoasti mainitut kaksi säettä esiintyvät.
[207] Opera Selecta I. s. 102 (Setälä, n:o I).
[208] Runoi wijsa — — Tvast-Finnobus satis nota.
[209] Setälä, n:o II B ja III.
[210] Sam. n:o 2 A.
[211] 1. A ja B: pyhä. — 6. Setälän sel. pinnalliset — lihavat. — 7. A:n mukaan; B: yxi vuotiset. — 9. A: Heinäricki ja Hendricki; B: Henderjki. — 11, 20. A: riddari; B. rijdari. — 18. A: Tiettämähän; B: tetäm mähän. — 19. A: mukaan; B: Cappelja Rakendamahan. — 22. A: veickosemi; B: veikosenj; vrt. suffiksi -mi A 32, 84, B 32; -ni B 84; -ni ja. -mi B 110. — 26. A: lohen, B: Lähden; A ja B; tottele, pitkän ja lyhyen äänteen merkit ovat usein sekaisin. — 29. A: iälellen; B: jällilen. — 32-33. A: Pilti ja vantti sekä corkuhinen, mutta ainoasti tässä paikassa, seuraavissa niinkuin aina B: pildi ja vandi ynnä corkuhujnen. — 36. A ja B: perällensi. — 38-45. A ja B: 41-45, 38-40. — 51. A: Jäliesänsä; B: Jällisänsä. — 54. A: Otzansa virgottamahan; B: otzahansa, vjrvotamahan. — 65. A: Tacoa lähden; B: takoja Lähdet; vrt. hämäl. toisinnossa: On lalli lahden tacana, Hyvä neuvo niemen pääs. — 68, 71. A:n mukaan; B: pennjngit. — 75. A ja B: Parku. — 79. A:n mukaan; B: sirgotelepi. — 87. A: kacun; B: cakon. — 97. A ja B: kalia maallen. — 102. A:n mukaan; B: Savu sauvan somman tjestä. — 106. A: Cainalosza. — 111, 113. A: tacga ja takoa; B: taka. — 112. B:n mukaan; A: kilpeä kivestä. — 115-6. -ni. sekä A että B. — 119. A:n mukaan; B: caunjhisti. 158. B:n mukaan; A. segasta. — l65 A:n killdinä, B: ejldinä; vrt. mots, gild = ylpeä. — 166. B:n mukaan; A: torittansa. — 170-74. A:n mukaan; B: Imejnyit — cajken camaran — luista eranut. — 190. A: satuttele; B: sattutek. — 193. A: parca; B: parka.
[212] — nec remotissimae esse aetatis — (Opera selecta I. s. 105).
[213] Lönnrot, Suomi 1856, s. 56; vrt. Setälä, s. 5.
[214] Vrt. Florinusen sananlaskua: Lalli etzi lackians, lallin lacki pään laella.
[215] Vrt. runoa Lempäälän kirkon palosta ja uusien kirkonpaikkojen määräämisestä arpomalla, siten että tulipalosta pelastuneet pyhimysten kuvat asetetaan lautalle, joka lasketaan järveen aaltojen ajeltavaksi. Tästäkin 1400 luvun alkupuolella sepitetystä, tavallansa historiallisesta runosta löytyy esitys tekijän jälkeenjääneissä Kantelettaren tutkimuksissa, mutta koska sen säilyneet katkelmat ovat vailla runollista arvoa, edustaen sitä paitsi enemmän Paavo Korhosen tapaista kuin varsinaista kansanrunoilua, ja koska lisäksi siitä jo on olemassa painettu tutkimus Suomen Museossa (1894, s. 157), on se tästä teoksesta jätetty pois.
[216] Sekin ajatus näkyy kuitenkin jo Varsinais-Suomessa toisen rinnalla kehittyneen, kts. Muinaismuistoyhtiön Aikakauskirja III, s. 104.
[217] Kts. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset n:o 8, vv. 62-72.
[218] Knüpffer, Tarton kok. EH 62. VIII. n:o 7.
[219] Niemi, VKEA. n:o 112, tv. 50-2.
[220] Sam. n:o 16, vv. 24-7.
[221] Sam. n:o 66, vv. 52-55; n:o 64, vv. 5-8.
[222] Lähempänä säettä 96 on kuitenkin länsisuomalaisen Tapanin virren säe: (Kuin tuo veitenpää vesonne), Jot' on vuosi vuoleskeltu (esim. Lönnrot, S. n:o 154).
[223] Esim. Gottlund, n:o 464, Juvalta.
[224] Setälä, n:o III.
[225] Länkelä, VII. n:o 11; vrt. Groundstroem, n:o 242.
[226] Borenius, I. n:o 42, Suurjärveltä.
[227] Niemi, VKEA. n:o 272, v. 46.
[228] Esim. Europaeus, G. n:o 656. Vrt. Ruma Ruotsi, palkan piika Iro-neidon l. Neitsyt Maarian runossa (Europaeus, H n:o 155).
[229] Kts. Finsk tidskrift 1898, II. s. 317.
[230] Kts. K.A. Bomanssonin ja V. Valimin kirjoituksia Historiallisessa arkistossa I. s. 1 ja XVI. s. 104.
[231] Svensk historisk tidskrift 1891, s. 291-301.
[232] "Herr Peders Slegfred", Grundtvig, n:o 210, IV. s. 212. Se tunnetaan Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa sekä Färön saarilla; vastineensa on sillä myös englantilais-skotlantilaisissa ja romaanilaisissakin lauluissa (Child, n:o 73, II. s. 179).
[233] "Hertugens Slegfred", Grundtvig, n:o 207, IV. s. 201.
[234] A(ntero) V(arelius) Suomettaressa 1854, n:o 22 lisäl. ja Z. Topelius, Finland framstäldt i teckningar, s. 110. Toisintoja: Borgå Tidning 1844, n:o 72; G.P. Armfelt, La Finlande, Guide et manuel du voyageur, s. 128; Muinaismuisto-yhd. aikak. VI. s. 42, vrt. 44.
[235] Borgå Tidningin kertomuksessa isäntä omasta ehdostaan sytyttää tuleen komean kartanonsa, surmatakseen nukkuvan puolisonsa; tallirengistä ei siinä ole puhetta.
[236] B. T:n mukaan hänen piti polvillaan ryömiä koko rakennusaika, jonka vuoksi hän sitä työtä myös niin kiireesti kuin suinkin toimitutti. — Armfeltin esityksessä hän tuomittiin pyhiinvaellukseen polvillaan, määräyksellä että missä paikoin väsymys pakoittaisi häntä levähtämään, sinne olisi kirkko rakennettava.
[237] S. n:o 156.
[238] S. n:o 25 (B) ja 33 (C).
[239] Gottlund, n:o 684 (D).
[240] D-toisinnossa kuitenkin joskus ilmoitetaan, että joku "sanoi", ilman erityistä aihetta.
[241] Että äiti on kysyjänä, ei käy nimenomaan tästä kirjaanpanosta selville, vaan kyllä toisesta kahdesta (C ja D), joissa puhujat ovat reunaan tai rivin alle merkityt.
[242] B, C ja D oikeammin: Jalon jalan h.
[243] Sulkumerkkeihin pannut kirjaimet ovat selvyyden vuoksi lisättyjä.
[244] Kk. vuodelle ja vuodelta päällekkäin.
[245] Kk. vastahapi ja vastajapi päällekkäin.
[246] Päälle korj. kohalla.
[247] Käsikirj. puolettakan, myöh. korj. puoletkana; D: puoletkaan.
[248] Oikeastaan: tiilikin, mutta i-pilkut tuntuvat myöhemmin lisätyiltä.
[249] Kuusi säettä siirretty neljännen kohtauksen alkuun B:n, C:n ja D:n mukaan.
[250] Kk. puukuansa.
[251] Tässä tosin puuttuu lapsen ulos ojentaminen; mutta tois. D todistaa, että tämä järjestys on kansanomainen; vrt. myös B. Lönnrot on Kantelettaressa muuttanut järjestyksen, niin että Elina ensin vaimona ja sitten äitinä vetoo miehensä tunteesen.
[252] Kantelettaren säkeet 75-76 ovat Lönnrotin lisäämät ja esittävät ainoasti ulkonaista syytä Kirstin kiukkuun: toisen käskyn alaiseksi joutumista.
[253] Uotin uusi tupa, johon Kirsti tahtoo houkutella Elinaa on siis portin yläpuolella olevassa luhtirakennuksessa; vertaa sitä luhtia, johon Hornin vaimon hänen kamarineitsyensä todella saa viekoitelluksi menemään ja jossa hän sitten myös poltetaan. Tässäkin kuvastunee Djeknin ja Hornin tarinain sekaannus.
[254] Gottlund, Historiska notiser ang. Kurckska ätten s. 29. Miehen nauttimasta aikaisemmasta kansansuosiosta mainitaan siinä esimerkkinä, että hän v. 1506 yksimielisesti valittiin "Pohjois-Suomen" laamanniksi.
[255] Esim. Slöör, VII. n:o 26.
[256] Gottlund, n:o 19, Juvalta. Myös muita säkeitä tästä runosta on Karjalan kannaksen Kullervo-runoon kiintynyt, esim. Saxback, n:o 299 (siinä myös 1 pers. muoto: soitm).
[257] Säkeet: Järähytä järven päässä, Kajahuta kankahalla, löytyvät eräässä itäsuomalaisessa loitsussa ukkosesta käytettynä (Europaeus, H. n:o 29).
[258] Niemi, VKEA. n:o 125 vv. 130-7. Vrt. Kal. 26: 393-418.
[259] Lönnrot, A. II. 6, n:o 67, Latvajärveltä.
[260] Castrén, n:o 25.
[261] Niemi, VKEA. n:o 116 vv. 141-2. Vrt. Kal. 29-34.
[262] Hildén, n:o 45.
[263] Saxbäck, n:o 464 Vuoleelta ja Stråhlman, Skuoritsasta, n:o 65.
[264] Kk. Ei oo (!).
[265] Neus, Ehstnische Volkslieder, n:o 77, Varsinais-Virosta, joten on mahdollista, että se on Inkerin puolelta tullut ja siinä tapauksessa verrattain myöhään (vrt. Turul on tubaka kaupa).
[266] Häärunojen olemassa oloa Länsi-Suomessa ei kuitenkaan voi mainittujen säkeiden nojalla olettaa, vaan täytyy toistaiseksi pitää häärunoja virolais-inkeriläis-karjalaisen runouden tuotteina.
[267] Esim. Porkka, I. n:o 123, Serepetasta ja II. n:o 93, Narvusista.
[268] Ahlqvist, A. n:o 542, Lempaalasta.
[269] Pajula, n:o 740, Vuoleelta.
[270] Samoin Stråhlman, Venjoelta n:o 11, jossa Elinan surman neljä ensimmäistä säettä: Elimäinen neito nuori j.n.e. ovat toisen runon alkuun sekaantuneet.
[271] Kts. esim. Länkelä, VIII. n:o 4 ja Porkka, III. n:ot 94, 98 Soikkolasta; sam. II. n:ot 62 ja 71 Narvusista. Hevaalla on runo verrattain harvinainen ja esiintyy siellä Helena hyvä emäntä (Porkka, I. n:o 128), samoin joskus Itä-Karjalassa (Polén, n:o 194). Muodossa Helena tai Helinä se on vielä siirtynyt Karjalan kannaksen ja Itä-Karjalan Marketan runoon, tämän äidin nimeksi.
[272] Länkelän toisinnossa säe: Elä viime viikkojasi, joka voisi muistuttaa Elinan sanoja: Viikot on viimeiset käsissän, on ainoasti siinä tavattava, siis satunnainen ja sitä paitsi runon ajatukseen sopimaton.
[273] Elina niminen on myös paha sepän emäntä Varsinais-Inkerin Kullervo-runoissa; joskus kuitenkin on Elinalla vielä mainesana hyvä (Alava, 1892, n:o 390 Narvusista ja Porkka II. n:o 181 Hevaalta), joka osoittaisi nimen tähän lainatuksi yllämainitusta runosta.
[274] Lönnrot, A. II. 3, n:o 16.
[275] Julius Krohnin oma kopioma.
[276] Kokoonpanoja molemmista, kirjakielelle sovitettuja, ovat sekä tekijä Suomen Kuvalehdessä 1880, s. 275, että Lönnrot Kantelettaren kolmannessa painoksessa (III. n:o 52) julkaisseet.
[277] A. 64. f:n sijalla on oikeastaan pitkä s. — A. 72. Sivulla: Ny rad. — Päälle kirjoittamalla korjattu A:ssa 8: hartioille; 28: lähetti; 68: vahaiseen.
[278] Luultavasti korjattava: Käykäm Hanhen-pajustohon (vrt. B. v. 85), joten siihen tulee edellinen tavallisempi virheellisyys.
[279] Sitä vastoin ovat säkeet 15 ja 57 aivan oikeat, sillä alkuansa pitkä a ja o sanoissa harmasti ja hepo on jaettava kahdelle tavuulle. Säkeessä 20 on souta ja säkeessä 38 tietä luettava lyhyellä a:lla ja ö:llä (vrt. tuta).
[280] Vapaa tästä kertomistavasta ei ole Piispa Henrikinkään runo; Elinan surmassa esiintyy subjektiivinen piirre runon surkutellessa Eliinaa: Itkee sinua; j.n.e.
[281] Opera selecta III. s. 359. Sama Åbo Tidningar 1777 s. 75, jossa ilmoitetaan sitä vielä yhden ja toisen kansanmiehen laulavan. Lyhyempi ja hiukan eriävä ote löytyy painettuna samassa lehdessä 1776 s. 66. Kts. seur. siv. muist.
[282] 2. Vahvat V. urohot. — 3. Nuijan nurkasza pitääpi. — 4. Puuttuu. — 5. Pimeäszä pitkä-varren. — 6. Jolla H. hosuupi. — 7. Ryyttäriä rynkyttääpi.
[283] Kts. J.E. A(spelinin) kirjoitusta Suomen Museossa 1895. s. 51
[284] J.E. A(spelin) Morgonbladetissa 1876, n:o 186; Reinholmin kok. 49 ss. 137, 155 j.m.; Schvindt, Kansantaruja Laatokan luoteisrannikolta s. 19; Krohn, esim. n:o 1755 Pohjanmaalta.
[285] J. Hallenberg, Gustaf II Adolfs historia II. (1790) s. 561.
[286] Neovius, n:o 111.
[287] Neovius, Ur Finlands historia s. 820.
[288] Ahlqvist, A. n:o 369 ja 424 b, Raudusta.
[289] Hakasiin pantu on tästä toisinnosta puuttuva, mutta muuten yleinen kertosäe, esim. Saxbäck, n:o 49.
[290] Gottlund, n:o 168. Sitä paitsi löytyy G:n kokoelmissa irtonaiselle lipulle kirjoitettu kokoonpano (n:o 720), joka alkaa: Hyvä Herra, Hert. Caarle, Ruotsin kuuluisa kuninkas, ja jatkuu ensin tämän katkelman säkeillä 3-9 ja sitten muulla Pontuksen runolla, jonka eri toisinnoista näkyy sovitetun säkeitä sivulle ja väliin.
[291] Sirelius, n:o 242.
[292] Sel. monikaltainen; ehkä luettava saarninen.
[293] Kk. Hakalainen h.
[294] Ahlqvist, A. n:o 180, Pyhäjärveltä: Peitin p.p., Lahet laivoilla sokaisin.
[295] Neovius, A. n:o 269, Sakkulasta; vrt. myös Slöör. IV. n:o 19.
[296] Reinholm, XII. n:o 1 e; vrt. Gottlundin kokoonpanoa.
[297] S. n:o 221.
[298] Groundstroem, n:o 238, Soikkolasta.
[299] Porkka, 111. n:o 186, Soikkolasta.
[300] Porkka, III. n:o 184 ja Alava, 1892, n:o 552, Soikkolasta.
[301] Porkka, III. n:o 189, sam. Onko — — kaupungissa kalan hyvyyttä.
[302] Törneroos ja Tallqvist, n:o 377 tois.
[303] Basilier, n:o 66, Suojärveltä.
[304] Basilier, n:o 63, sam., ja Europaeus, G. n:o 589.
[305] Paitsi edellisissä muistutuksissa mainittuja toisintoja kts. Europaeus, G. n:o 561, Selander, n:ot 125, 134 ja Härkönen, n:o 289.
[306] Basilier, n:o 63.
[307] Europaeus. G. n:o 561.
[308] Päätoisinto: Europaeus, H. n:o 67 (muistutuksissa merk. A); Borenius, I. n:o 6 (B) ja 10 (C), Seämärvestä ja Pyhäjärvestä.
[309] Tämä ja edellinen säe lisätty B:n mukaan.
[310] Samoin B:n mukaan; C:ssä seuraava säe liittyy tämän edelliseen ja kuuluu: S. sotiherrah.
[311] Säe A:ssa lisätty kahta säettä edelle; paikka B:n ja C:n mukaan.
[312] A: Il —; C: Ilmollinen; B:ssä puuttuu koko taottaminen.
[313] Kk. on ainoasti: Tao, mutta kun edellä on puhe 3:sta ja jälkeenpäin 9:stä sulasta, on 6 luku tässä kohden ainoa ajateltava.
[314] C:n mukaan; A: Vainon; B: Tänä vuonna.
[315] Karttunen, n:o 205, Suuloasaaresta.
[316] Vanhemmassa Europaeusen kirjaanpanossa (G. n:o 25. Repolasta) nämät kaksi säettä esiintyvät lisäyksenä runonpyynnön johdosta annettuun kopeaan vastaukseen.
[317] Karttunen, n:o 75, Saarenpäästä.
[318] Ennen sitä Mehiläisessä 1836 Tammik. nimellä Viipurin linna.
[319] Kukin näistä vieraista lisäyksistä esiintyy vaan yhdessä kappaleessa. Samoin lopussa vv. 155-9, jonka ainoassa vastineessa (Lönnrot, A. II. 9 n:o 42) säkeen 156 sijalla on: Törhönen töpöttelevi. Tämä Iivanan kertosanana käytetty Törhönen on tavallinen sukunimi ja osoittanee, että tämäkin lisäys jostain muusta runosta johtuu. Törhösen runosta on Europaeus kappaleen kirjoittanut (G. n:o 590) Törhöset töihin puututtih, Iivana Omossun poika (vrt. Matti Lauren pojan väännöstä Omosen poika) — — Annettih tietä ukko Pedrih.
[320] Lönnrot, A. II. 5, n:o 84 ja Europaeus, K. n:o 311. Yhdessä Keski-Aunuksen kappaleessa laulaja selittää, että Viipurin linnan puolustaja oli Karla (Borenius, I. n:o 6).
[321] Karttunen, n:o 222, Lubasalmesta.
[322] Lönnrot, A. II. 6, n:o 127; täydennyksen tapainen n:o 129 sisältää erittäin vielä kullan ja hopean tarjouksen.
[323] Se tavataan myös yhdessä Uhtuen toisinnossa (A. II. 5, n:o 84).
[324] S. n:o 221; myös Europaeus, J. n:o 232, Toksovasta.
[325] A. II. 9, n:o 42.
[326] Europaeus, G. n:o 25.
[327] H. n:o 13.
[328] Yrjö-Koskinen, Suomen kansan historia, 2 painos, s. 200.
[329] Kts. erittäin Lönnrot, A. II. 2, n:o 16 Akonlahdesta ja A. II. 5, n:o 30 Lonkasta.
[330] A. II. 9, n:o 66, Uhtuelta, jossa Iivana vaatii linnasta lihaa veroksi verikäpälän; muutenkin ovat molempien runojen säkeet siinä sekaisin.
[331] Porkka, I. n:o 302.
[332] Vrt. ruotsin hellebard, piilukeihäs.
[333] Porkka, I. n:o 305, Medussista; vrt. Groundstroem, n:o 39.
[334] Basilier, n:o 63.
[335] Europaeus, K. n:o 311, Lönnrot, A. II. 5, n:o 84 ja A. II. 9, n:o 42.
[336] Ratsastaminen Viipurin linnan edustalle, nopeasti kuin lintu, sekä selon ottaminen, miltä puolen linnaan pääsee (kts. Basilier n:o 63).
[337] Lönnrot, A. II. 2. n:o 16 ja Europaeus, K. n:o 139.
[338] Siitä löytyy Lönnrotin kokoonpano Kantelettaren 3:nnessa painoksessa: "Sota Narvan tienoilla" (III. n:o 56).
[339] Esim. Länkelä, VII. n:o 6; Europaeus, III. 3. n:o 221; Groundstroem, n:o 216 b; Alava, 1892, n:o 479.
[340] Porkka, III. n:o 268-9, 271.
[341] Porkka, III. n:o 271 ja Alava, 1891, n:o 903.
[342] Porkka, III. n:o 269; vrt. 268.
[343] Sam. III. n:o 270 ja Alava, 1892, n:o 548.
[344] Porkka. III. n:o 267 ja Alava, 1892, n:o 479.
[345] Ruotsalainen, n:o 586.
[346] Länkelä, VII. n:o 6 ja Alava, 1891, n:o 903.
[347] Porkka, III. n:o 267. Vrt. Länkelä, VII. r±:o 7, jossa paitsi Narvaa, mainitaan otetuiksi Iivanlinna, Kaprio, Petteri, Kronstadt, vieläpä Moskova! Mahdollisesti eivät nämät loppusäkeet ollenkaan tähän runoon kuulu. Samassa Länkelän kappaleessa kerrotaan Ruotsin rohkean isännän istuneen Iivanan mäellä ja katsoneen Narvan kaavanista, sekä Venäjän kuninkaan asettuneen häntä vasten ampumaan; lopuksi kerrotaan Ruotsin nousseen istuinpaikaltaan ja juosseen 9 yötä yhden vyönsä vyötännällä.
[348] J. Mankeli, Finlands krigshistoria I. s. 218-9.
[349] Missä määrin Ruotsalaisilla voi arvella olleen historiallisia runoja jo pakanuuden aikana, Islantilaisten tarinoista y.m. päättäen, ja olivatko ne oikeastaan kansanrunoja, ovat kysymyksiä, jotka jäävät ulkopuolelle tätä vertailua.
[350] Geijer ja Afzelius, n:ot 99, 100 ja 102; niihin liittyy myös n:o 101: Kustaa Vaasasta ja Taalaalaisista. Sitä paitsi on huomattava historiallisten lähteitten mukaan kokoonpantu kuvaus taistelusta Lenan luona v. 1208.
End of Project Gutenberg's Kantelettaren tutkimuksia I, by Julius Krohn