XIV.
Luokaamme vielä silmiämme näihin seutuihin ja niiden asukkaisin, jotka saivat kärsiä niin paljon ja joitten vehkeistä meillä on yhdessä tai toisessa suhteessa oppimista, ennenkuin ne kaiketi jätämme. — Enin osa asukkaita oli paennut kaukaisille karille ja saarille. Helppo on arvata, minkäläistä elämä täällä oli. Useimmilla ei ollut asuinhuonetta, jonka katon alla olisivat tänä rauhattomuuden aikana saaneet nauttia ulkonaistakaan lepoa — heidän sydämmensä eivät kotvaan voinut rauhoittua, kärsittyänsä semmoisia vammoja. Joku kalamiehen sauna ja siellä täällä nuottakota löytyi; mutta riittikös ne monelle suojaksi! Ainoastaan heikoimmat lapset ja sairaat, joita täällä oli paljon, voitiin majoittaa niihin. Toiset olivat yöt päivät, mitä kumotun veneen alla, kuka kuusen juurella; muutamat laittoivat asumusta itselleen tuuheimpiin paju- ja kataja-pensikkoihin, toiset taas toimivat itselleen lehtimajoja. Aika kyllä oli kesäinen; mutta he olivat kaukana meressä, jossa tuimat tuulet usein jäähdyttivät ilmat olletikkin öiksi. Siitäkin voi arvata, kuinka terveelliset heidän majansa olivat. Tähän liittäypi vielä, että moni pääsi hädintuksin itse vihollisen käsistä eikä kerjennyt katsoa itselleen kotoa ruoka- tai vaate-varoja, vaan päästäksensä sen rääkkäyksistä, sinänsä päivänänsä heittäysi venoseensa. Ne, jotka olivat lähteneet ennen ja kerjenneet ottaa jotakin mukaansa, jakoivat usein tuomisensa tasan; toisten täytyi henkensä vaaralla lähteä maalle katsomaan varoja itselleen ja joukolleen. Nyt moni muutoin rikaskin tunsi, kuinka kova vieras sisuksia pureva nälkä on, jos se kohta hänelle oli ensi kertakin. Näitä viimeisiä oli eräs nuori tytär, joka läksi maalle ruokaa hakemaan ja tuiki varovasti koki lymyten kulkea siellä; mutta hänen kuitenkin äkkäsi muutama kasakka ja oikaisi heti hänen peräänsä. Tuon kun havaitsi, täytyi tyttären nakkauta makaamaan lika-lampeen, jott'ei vihollinen näkisi. Kasakka ajoi juuri hänen sivutsensa, katsellen tarkkaan, minne esineensä oli lymynnyt; mutta ajoi toki vähän syrjään, sieltä häntä hakeakseen. Lammista, jossa oli kotvasen saanut rypeä, hiipi tyttönen konttien hiljaa viidakkoin ja risukkoin läpi muutamaan ruis-peltoon.
Pellon vetisiä ja märkäruohoisia ojia myöten pakeni hän vielä rypien rantaan, sieltä asiatansa ajamatta ja vilustuneena tuntikausien konttaamisesta ja ryvennästä vedessä ja liassa, paetaksensa toveriensa luoksi onnettomaan pakopaikkaansa. Tästä hän sairastui ja sai niin maata 6 viikkoa vuoteen omana. Monta muuta samanlaista ja paljon onnettomampaakin tapahtumaa olisi kerrottavana: mutta siisteyskin kieltää niitä kaikkia kertomasta.
Näistä vaivoista ja kärsimisistä sikisi tauteja pakolaisten joukossa, joka tautinen tila vielä paheni kun punatauti ja sotarutto kerkesivät tänne. Siitäpä usea kuolikin tänne veneensä alle tai lehtimajaan! Samoin olivat asiat niidenkin, jotka olivat paenneet metsiin taikka pysyneet paikoillaan. Sillä vihollisen poltettua talot, pyrkivät kodottomat sinne, missä katto oli vielä jäänyt entisillen. Liiatenkin täyttyivät useat asumat aivan liiaksi, kun vähitellen saaristoon paenneet alkoivat tulla maalle, jossa kotoinsa siassa näkivät vaan kamaloita raunioita. Moni tupa oli kuin muurais-mätäs. Wäen paljoudesta ja ahdingosta sikisi tännekin tauteja, pait muita puutteita ja hankaloisuuksia, joita tämä elämä tuotti; sillä kun vihollinen vei ja hävitti kaikki, ahdisti nälkäkin. Tämmöistä kesti aikansa; maaherrakin koki toimia alastomille ja kodottomille turvapaikkoja, miten hänen keinonsa sitten lienevät onnistuneetkaan.
Tämä sota ja nämä tapahtumat hävittivät pitkiksi ajoiksi Närpiöläisten kaupanliikkeen, joka silloin oli joksikin virkeä, ett'ei vieläkään ole koronnut entiseen kuntoonsa. He kävivät kauppaa Ruotsin puolella isommillakin aluksilla; mutta kun heillä silloin oli niin kutsuttuja kaljaasiakin parikymmentä, niin ei ole enään kuin muutama. Jo Kesäkuun alusta kokivat Wenäläiset hävittää tätä kaupan liikettä väkisinkin, kuten jo ennen olemme nähneet. Kun heiltä vaadittiin pois kaikki veneet ja alukset, tiesivät he koukun tälle kiellolle: he kätkivät aluksensa. Isoimmat aluksensa he laittoivat ulkosaariin, jott'ei vihollinen saisi niitä käyttäässeen eikä hävittääkseen. Pielahden kylällä yksin oli kolme isompaa alusta. Kaksi niistä olivat vieneet ulommas; mutta kolmas oli ajaunut niin lujaan karille, ett'ei sitä enään saatu irtikään. Tämän hävittivät viholliset voitettuansa Lillmåssan nevalla ja Hertsböle'n kylässä. Kun talonpojat olivat korjanneet veneensä, eivät viholliset tahtoneet päästä alukselle. Mutta muutama kasakka, hyvä uimari, riisuikse alasti ja nakkausi uimaan, sytytyskeinot hampaissaan tai missä lienevät olleet; ui niin paikalle ja sytytti aluksen. Sitten palasi hän samoin taas, levättyänsä hetken veden pinnalla ihaillaksensa tuota näyttelyä, jonka itsellensä oli valmistanut. Toiset alukset säilyivät.
Näitä päättivät pakolaiset itse täyttää apua toimittaaksensa. Kun heillä oli aluksia, joilla pääsi edemmäskin ja selvä, vihollisista vapaa meri edessä, minnekä he mielisivät luoda silmänsä jos ei esivaltaansa, jota rakastivat suuresti, ehkä sekin oli jättänyt heidät oman onnensa nojaan. Mutta jos omista ja muiden kokemuksista tiesivät kavalluksen ja kelvottomuuden viittaavan Suomen sotajoukon johtajan teitä ja polkuja, niin eivät voineet uskoakkaan, että heidän hallituksensa olisi tuleennuttanut toimiansa vaan teetteleväisyydestä, joten nyt sanovat. Ennen eivät suvainneet kuningastaan moitittavan, nyt kaikki on Gustaf IV Adolfin syy! Jo sanoin, että mielivät kuninkaansa puheille. Kuningas, joka leikistä oli päättänyt tehdä toden, oli itsekin laivastolla tullut Suomeen, sitä itse komentaakseen ja ollakseen muutoinkin tantereita lähempänä, sodan juoksua paremmin johdattaakseen; ehkä tiettyä on, että kova kohtalonsa tässäkin seikassa teki, ett'ei esi-isäinsä onni seurannutkaan häntä, eikä hänelle paistanutkaan Gustaf'vien kunnianpäivä. Hän oli nyt Grälsbyy'ssä Ahvenanmaalla. "Wiisi- tai kuusikymmentä" henkeä, jaettuina tasan kumpaankin alukseen, päätti purjehtia kuninkaan luoksi. He kelasivat ankkurit syvyydestä ja toivovin silmin katsoivat he, kuten myötäinen tuuli pullisti heidän purjeitansa. Heillä oli useampi tuuma tämän kuninkaan luona käymisensä kanssa. Kun eivät kuninkaan asettamilta johtajilta olleet saaneet apuväkeä, mutta vaan tyhjiä lupauksia, jotka yllyttivät heidät liikojakin uskaltamaan, päättivät ilmoittaa itselle kuninkaalle asiansa ja suinkin häneltä saada apua. Myös oli heidän aikeensa pyytää hallitukselta apua heidän yleisessä hädässään ja surkeassa, avuttomassa tilassaan. Wahingoitta, vaaroitta pääsivät kuninkaan luoksi Grälsbyy'hyn ja pääsivätkin kohta hänen puheillensa. Joukostansa valitsivat muutamia kunnokkaimpia kuninkaan kanssa haastelemaan. Kuningas näyttäiksi hyvin "armolliselta" ja "lempeältä"; hänelle kertoivat kuten osasivat sen minkä isämaansa ja kotoinsa edestä olivat tehneet, ja ne polot ja kovuudet, joita heidän oli täytynyt kärsiä. Kolme erityistä kertaa olivat he kuninkaan puheilla, joka aina kohteli heitä hyvin suosiollisesti. Kuitenkaan eivät saaneet siellä mitään toimiin, ja kun viime kerran läksivät kuninkaan luota, pisti hän heille 15 riksiä käteen! Tätä ihmettelivät ja paheksuivat talonpojat, kun nyt kohteli näin kummasti heitä. Nyt näkivät itsensä ei saaneen täältäkään apua ja palasivat murheellisin mielin kotimaillensa, jossa vasta myöhemmin, toisten aikain aljettua, heidän vammansa sulivat kiinni ja tilansa taas aikoja voittaen alkoi parata. Tietämätöntä lienee mitä Gustaf Adolf tällä käytöksellään ja lahjallaan arveli. "Oliko tämä ainoa julmain palojen palkkio, jonka nyt voi antaa?" Oliko tämä jotakin juomarahaa vai todistiko se kuninkaan katkeroista tunteista, kun oli laittanut itsensä yksin näin väkevää vihollista vastaan; toiko tämä hetki hänen mieleensä tapahtumat Tilsit'issä ja England'in tarjotun avun, jonka hylkäsi? — Tällä Gustaf Adolf'in uudella eriskummaisuudella tahdomme lopettaa nämä viimeisenkin kertoelmat Eteläpohjalaisten rienteistä ja pyrinnöistä, sotaisista vehkeistä ja kärsimisistä tämän iki-muistettavan sodan aikana, joka merkitsi uuden ajan aamuruskoa Suomen saloille.
Viite.
Edellisessä kertoelmassani ei minun ole mieltä myöten sopinut haastella yleisimmistä muista tapahtumista, näitä talonpoikain liikkeitä ennen, eikä myöskään niitten loputtua, kun olin ottanut kertoakseni tässä vaan talonpoikain tekoja ja töitä. Joku kuitenkin ehkä ei halveksuisi saada joitakuita tietoja niistäkin ajoista. Siis panen tähän luettelon sotaan koskevista virkakirjeistä pää-sisältöinensä, jotka tähän aikaan tulivat Närpiön nimismiehen arkistoon sekä Ruotsalaisilta että Wenäläisiltä.
W. 1808.
Helmik. 14 p. Nimismies Sandberg'ia käsketään laittamaan keskievareihin hevosia kuriereja vasten.
22 p. Maaherra Wanberg käskee ruotu-isäntiä kiireesti hankkimaan lampaanmahkaisia turkkeja sotamiehilleen, uhkaavia sotaretkiä varten; sillä muutoin täytyisi heidän lähettää ne kyytillä rykmenttiin.
24 p. Haastetaan erään välipostin viivynnästä.
Maalisk. 2 p. Luettelo 84 uudesta sotamiehestä, joita kapraalit A.
Ludén, K. Westman ja N. Svarfvar määrättiin johtamaan.
5 p. Kuninkaan Helmik. 6 annetun julistuksen johdosta, jossa oli tehnyt sodan tulon tiettäväksi ja yllyttänyt asukkaita urhoolliseen suojelukseen, kuuluttaa maaherra Klingspor'an käskystä, jotta joka miehen, kenen vaan haluttaisi, katsomatta tavalliseen sota-ikään, pitäisi olla tilaisuudessa saada kirjoituttaa itsensä sotamiesten joukkoon. Kehoitus tätä tekemään on kiihoittava ja voimallinen.
15 p. Muonakuormaston matkamääräin asetus. Majuri Gripenberg'in käskystä muistuttaa maaherra nimismiestä, että hankkisi niille tarpeeksi hevosia. Kuormasto oli Porin rustholli-pataljoonan ja kulkeva Waasaan.
20 p. Maaherra määrää Klingspor'an käskystä Närpiön ja Teuvan pitäjästä lähettämään 300 hevosta neljän päivän ruokavarain kanssa Lapvärtiin, läänin rajalle, jonne hevosia Hämeestä toi pakenevan Suomen sotajoukon kaluja. (Laihialta vaadittiin samaa varten 300 ja Isosta-kyröstä 400 hevoista).
31 p. Kenraali Rajevskij'n sotajoukon piti kulkea läpi pitäjän. Jalkaväki-rykmentin Huhtik. 1 p., toisen jääkärirykmentin 1-4 p., kuudennenkolmatta jääkärirykmentin 4-5 p. Nimismiesten oli velvollisuutena toimittaa kontua ja ruokaa, jonka lupasivat paikalla aina maksaa. Kenraali käskee myös toimittaa kurierihevosia Waasaan, Pirttikylään, Närpiölle ja Ristiinaan. Joka neljännes-peninkulmasta lupasivat maksaa 10 kop. kuparia (peninkulmalta 48 nykyistä penniä!)
Huhtik. 8 p. Ristiinan pormestari käskee nimismiehiä toimittaa 57 hevoista Näsbyy'n keskievariin kuormastoa varten.
Toukok. 9 p. Nimismies Ingström on valittanut maaherralle, että Närpiöläisten täytyy Maalahtelaisten huolimattomuuden tähden kyyditä venäläisiä kuormastoja aina Maalahteen, jonka vuoksi Teuvalaisetkin jo kahdesti olivat kieltäneet tulla kuormaston kuljetukseen. Maaherra uhkaa kovuudella.
10 p. Wenäläisten käsky laittaa maantiet hyvään kuntoon.
16 p. Nimismiestä käsketään tiedustelemaan, onko papeilla tai muulla säätyväellä Närpiöllä eloa kaupan Wenäläisille.
21 p. Maaherra käskee nimismiehen luetuttaa tämän kuun 29 p. muutaman kuulutuksen uskollisuusvalan vannomisesta Wenäjän keisarille ja käskeä kirkkoherran, muutamain virkamiesten, lautamiesten ja valiomiesten kokoutua Waasaan kaupungin kirkkoon vannomaan Kesäkuun 5 p.
25 p. Sanberg kuuluttaa valiomiesten valitsemisesta ja vannomisesta, sekä muitten siitä vapauttamisesta. (Tämän jo tunnemme.)
Kesäk. 5 p. Nimismiestä käsketään kokoomaan kaikkia isompia veneitä otollisille paikoin, ottaa pois ja tallehtia purjeita, ruoreja ja airoja ja siten estää kaiken purjehtimisen, ellei sitä keisarillinen sotaväki lupaisi. Saadaksensa tilaa veneittensä viljelemiseen, olisi heidän kääntyminen kenraali Rajevskij'n luoksi Kokkolaan ja Kniper'in luoksi Waasaan.
5 p. Nimismies saa käskyn Wenäläisiltä asianomaisen päällikön määräämäin upsierein avutta ottaa talonpojilta Kesäk. 19 p. Jumalan palveluksen päätettyä kiväärit, pyssyt, pistoolit ja muut aseet.
14 p. Kisällejä, oppipoikia, joku kauppiaskin on tullut
maaseutuihin ja siellä levittänyt perättömiä ja hirmuisia
kutsupuheita. Semmoisia ihmisiä on nimismiesten etsiminen ja
Waasaan lähettäminen.
15 p. Waaditaan tarkkoja tietoja pitäjässä tapahtuvista seikoista, kansan kokoontumisista, sekä ruotsalaisten että venäläisten sotajoukkoin marssimisista (Käskyn sivulle on kirjoitettu: "19 p. Ei tuntunut mitään erinomaista").
21 p. Kuulutetaan, että ne papit ja virkamiehet, jotka eivät seitsemän päivän sisään, tämän kirkossa kuulutettua, vanno uskollisuusvalaa Wenäläisille, pannaan viroiltansa pois, lähetetään lähinnä asuvan sotapäällikön luoksi, viedään sieltä vartioittuina Turkuun, josta he lähetetään Ruotsiin. Heidän Suomessa olevan omaisuntensa kanssa menetellään maanlakien mukaan (heitä pidetään maan pettureina). (Närpiöllä vannoi kuni muistamme 2 henkeä.)
24 p. Waaditaan luetteloa vastaan-otetuista pyssyistä ja kivääreistä.
Heinäk. 7 p. Klingspor'an kuulutus Uudesta Karlebyy'stä. Kaikkein Wenäläisten antamain käskyin ja kuulutusten pitää oleman voimatta ja seurauksetta; heidän vangitsemansa pitää päästää irroillensa; asiain, jotka vihollisen käskystä ovat haastetut oikeuksiin ratkaistaviksi, pitää jäämän siksensä. Lopuksi kiittää Klingspor uskollisina pysyneitä.
19 p. Maaherra N. v. Schoultz julistaa Klingspor'an tyytyväisyyden rahvaasen Sulvassa, Maalahdella, Pirttikylässä, Närpiöllä, Korsnäs'issä, Teuvassa, Mustasaaressa ja Sundomin kylässä. Hän kiittää heidän suostumustansa asettamaan suojelusväkeä ja lupaa voimiensa mukaan jouduttaa ja tuleennuttaa heidän vehkeitänsä.
23 p. Maaherra käskee vara-nimismies Myrberg'iä pakoittamaan muutamia huolimattomia ruotuja laittamaan niitä suojelusmiehiä, johon ovat sitouneet, väkinäisen oton uhalla, ja käskee lähettää nämä Finbyy'n sillan luoksi, jossa suojelusväki palveli. Kaikkea tätä näet oli tekeminen, jotta Lapuan tappelulla saadut voitot vihollisen yli säilytettäisiin.
23 p. Postinkuljettajat, jotka ovat kieltäneet laittaa suojelussotamiehiä, ovat siihen velvoitetut.
Elok. 2-4 p. Maaherra käskee Myrberg'in, Klingspor'an käskystä, keskievareihin toimittamaan kurierihevosia.
17 p. Taas käsketään toimittaa vielä puuttuvia suojelusmiehiä — pappilatkaan eivät olleet vapautetut.
18 p. 'Osuuden päällikön, katteinin ja tähtikunnan jäsenen Gyllenbögel'in käskystä saan käskeä herra ruununnimismiestä virkansa voimalla vaatimaan kaikkia sapeleita, miekkoja, pistooleja, tussareita, kiväärejä, muskettipyssyjä, valjaisia, joita voi olla rahvaalla Närpiön pitäjässä; sillä niitä tarvitaan kuninkaallisen majesteetin ja ruunun varalle yhteistä suojelusta varten. Se, jonka huomataan kätkevän jotakin tämmöistä, on mainittava ja oikeuteen haastettava. Torpparin poika Simon Johanpoika Skata on tänne lähetettävä ja velvoitettava tuomaan myötänsä sen miekan, jonka on ottanut eräältä venäläiseltä katteinilta. Lapväärtistä Elokuun 18 p. v. 1808.
Fredr. Ridderhjerta,
pataljoonan päällikkö.'
27 p. Hevosia on hankkiminen Wähästä-kyröstä tulemaan ruunun kuormastoa varten.
31 p. Ingström'in on hankkiminen 100 hevosta Näsbyy'hyn ruokakuormaston viemistä varten Lapväärtiin. Pait sitä pitää 105 hevoista lähettää Brändöö'hön tuomaan sieltä Ristiinaan jauhokuormastoa. Laiva näet oli tullut Brändöö'hön.
Syysk. 24 p. Kenraalmajuri Knorring kuuluttaa, että hänen ylhäisyytensä Buxhoevden, joka tullessaan tapasi läänin maaherratta, on nimittänyt hänen maakunnan hallitusta hoitamaan. Myös käskee hän jo maksaa verot Wenäjän ruunulle; ylöskanto oli alkava Lokak. l p.
Lokak. 24. p. Nimismiestä käsketään hankkimaan 40 hevosta, joka keskievariin Lapväärtistä alkaen; sillä Suomen uusi pääkuvernööri Buxhoevden seuranensa oli Turusta tulossa.
Marrask. l p. Ingström on valittanut maaherran luona, että varsinkin merenrantakylät eivät tottele päätöstä Syysk. 30 p. koskeva jyväin ja heinäin sekä kyydinmaksoa Wenäläisten tarvetta varten, ja ett'ei hän voi la'illisestikaan menetellä heidän kanssansa, koska ovat niin monta. Tästä syystä käskee Knorring eversti Alexejeff'in antaa tarpeellista apua uppiniskaisia vastaan, jos Ingström vaatii; Ingström'iä taas yllytetään mainitulta everstiltä ottamaan sotaväkeä avukseen.
30 p. Närpiöläinen sotamies Karl Tall päästetään kotiin, varustettuna vapauslipulla, hänen vannottuansa uuden uskollisuuden valan.
30 p. Buxhoevden käskee maaherran kautta, että: Jos sotilas tulee Ruotsin sotajoukosta ja löydyttää itsensä keisarillisen sotapäällikön luona, niin otettakoon häneltä heti uskollisuusvala, laitettakoon hänelle matkakirja kotiinsa ja annettakoon leipää sekä 5 ruplaa rahaa. Waan jos sotilas salaa metsiä myöten palaa Ruotsin armeijasta, keisarillisen sotapäällikön luona itseänsä löydyttämättä, niin meneteltäköön hänen kanssaan asetusten mukaan. Ruunun palveliain on lähettäminen kertomus kaikista tulleista sotamiehistä, jotta kertoelma seikasta maaherran kautta lähetettäisiin Buxhoevden'ille.
W. 1809.
Tammik. 6 p. Maaherra käskee Ingström'in ilmoittaa niille 24 hengelle, jotka ovat sanoneet kärsineensä vahinkoja Wenäläisten sotaväen kautta ja kadottaneensa omaisuutta 294 ruplan 32 killingin arvosta, että heidän, näitten vahinkomääräinsä totuuden ja luotettavuuden tutkittamista varten, pitää saapua maaherran virkakunnan tykö, jos tahtovat saada mitään hyvitystä.[27]
9 p. Maaherran kirjeen kautta vapahdetaan kaikki ne, jotka ovat palovahinkoja kärsineet, hollia tekemästä, "jotta talvis-aikana voisivat hankkia hirsiä tarpeellisten asuntohuonetten rakentamista vasten."
Helmik. 16 p. Maaherra Carnall'ilta — neljäs maaherra Waasassa tämän sodan aikana — Ingströmille: "Jotta voitaisiin järjestää ja vähänkään auttaa niitten talollisten aikaan-tuloa, jotka vihan aikana maassa ovat varsinkin palovahinkoin kautta kärsineet enimmän, niin myös jotta voitaisiin auttaa köyhimpiä vähänkään viljan hyvitykseen ja myös jotta neuvoteltaisiin miten kyydin teko sekä kuormasto- että holli- ja kurieri-hevosten laitanto vähimmällä rasituksella ja rahvaan kesken tehdyn mukailemisen jälkeen voitaisiin saada toimeen, olen minä nähnyt tarpeelliseksi käskeä teidän, siinä valiomiehen valitsemisesta valtiopäiville pitäjänmiesten kohta pidettävässä kokouksessa, esitellä sen ratkaistaviksi seuraavia pykäleitä: 1:ksi Eivätkö pitäjänmiehet katso kohtuullista olevan, että hirsillä ja muilla rakennus-aineilla, ainakin sen verran mitä tarvitaan yhden asuinhuoneen, yhden navetan ja yhden aitan rakentamiseksi, auttavat niitä taloja, jotka palon kautta ovat kadottaneet huoneensa, jonka kautta se hankaloisuus vältettäisiin, joka tulee palovahinkoja kärsineitä perheitä tykönänsä pitämisestä; myöskin ovat ne talolliset, jotka asuvat tien varrella ja ovat menettäneet omaisuutensa ja olleet pakoitetut hakemaan suojaa etäisimmillä paikoin, autettavat ainakin muutamalla halkokuormalla syrjätaloista, kunnes voivat itse hankkia itselleen; 2:ksi pitää rahvaan neuvotella ja päättää mistä suhteesta kyyditseminen on toimitettava, yhden osan kadotettua hevosensa, sekä venäläisten että suomalaisten sotajoukkoin marssimisista, tai saatuansa tätä ennen jostakin syystä siitä vapautta tai lievitystä; 3:ksi toimitettakoon luettelo tärkeimmistä elon tarpeista tulevaan leikkuusen saakka, sekä siitä minkä verran suoloja joka talollinen arvelee tarvitsevansa tulevaksi kevääksi."
Toukok. 27 p. Käskee Cantall Ingström'iä, pääkuvernöri Sprengporten'in Toukok. 18 p. ja venäläisten sotajoukkoin pääpäällikön Wiljaminoff'in saman kuun 26 p. antamien kirjeiden johdosta, Petäjälahden, Jutkas'en ja Jeppi'n kylissä osaksi majoitetun Kiseloff'in kasakkarykmentin hevosille heti toimitettavaksi laitumia talollisten luona. Ingström'in tämän kirjeen syrjään kirjoitetuista muistutuksista näkee, että seuraavana Kesäkuun 6-7 ja 12 p. oli toimitettu laitumia 12 hevoselle Norrnäs'iin, 6 hevoiselle Töjbyy'hyn, 15 Herrström'iin, 15 Korsnäs'iin, 25 Moikepäähän, 33 Petäjälahdelle, 3 Stobacka'an ja 3 Näsbyy'hyn, yhteensä 112 hevoselle.
Kesäk. 5 p. Maaherra käskee Ingström'in anastaa ja huostaansa ottaa Wenäjän ruunun tarpeita varten kaikki pitäjässä olevat alukset. Näistä aluksista luvataan maksaa vuora vissiin määrään ja tinkimättä asiasta tehtyjä kauppakirjoja mukaan. Omistajain pitäisi vastaaman, ett'eivät laivat luvatta purjehtisi satamoistansa muita asioita varten. (!)
17 p. Edellä-mainittu kielto kumotaan ja omistajille myönnetään oikeus purjehtia laivoillaan milloin mielivät; mutta tila siihen oli ylipäällikkyydeltä hankittavana. (!!)
27 p. Kulku Ruotsiin kielletään kovasti.
27 p. Käsketään valvoa, että luotseja löytyisi rannelmalla Ristiinan ja Raahen kaupunkien välillä, jossa tavallisesti ennenkin on ollut, entisillä ehdoilla ja samoja etuja vastaan, kuin Ruotsinkin vallan alla olivat nautinneet.
Heinäk. 3 p. Katteini Selivanoff'illa kirjoitetaan olevan oikeus Wenäen ruunun tarpeiksi käyttää aluksia ja isompia veneitä, mitkä vaan voivat otollisemmat olla, ja ovat omistajat ankarimman rangaistuksen uhalla velvoitetut vastaan-pistämättä antamaan aluksensa hänelle ja maksoa saadaksensa saapua maaherran tykö.
13 p. Kolme sota- ja yksi muona-laiva ovat tulleet Kaskisten satamaan, ja käsketään, että 3 luotsaroimiseen tottunutta kaupunkilaista auttavat niiden päälliköitä maksoa vastaan. Ingström'in käsketään antaa luettelo luotsaroimiseen kykenevistä talonpojista, jotka sitten ovat velvoitetut toimittamaan luotsin työtä, jos niin vaaditaan ja tarvitaan.
Elok. 16 p. Maaherra Carnall Ingström'ille: Pääkuvernööri Barclay de Tolly'n — hän oli siis jo kolmas pääkuvernööri tämän sodan aikana — kirjeen johdosta, että muka on valitettu siitä, kun ala-upsierit ja postinkuljettajat, asetetut postipaikkoihin, ovat ottaneet matkaavilta kyytirahan eivätkä antaneet sitä täytenä talonpojille, ja myös siitä, että kaikkia päälliköitä on muistutettu, jotta postipaikoille asetetut ala-upsierit ja postin-kuljettajat ovat sinne asetetut ainoastaan järjestyksen vuoksi ja rahvaan sitojaksi, sekä että heidän ei tätä enemmin olisi kyytirahain kanssa tekemistä, ja että matkustavien on velvollisuus seurata seuraavia pykäliä: 1:ksi ett'eivät matkustavaiset vahingoittane keskievareita eivätkä väkivaltaa käyttäne, ja 2:ksi että matkustavaiset maksavat täydet kyytipalkat rahvaalle. Myös kuuluttaa maaherra, että joka keskievarissa matkatien varrella on pidettävä 6 hevoista kuriereja varten ja syrjäteillä 4 hevoista joka keskievarissa samaa varten, joita matkustavaiset eivät saa käyttää.
Syysk. 15 p. Carnall käskee Ingström'in ennen uuden päivän kulumista antaa tiedon kuinka paljon salpietaria pitäjäässä keitetään, kuinka paljon vielä kerjetään keittää Wenäjän ruunun varalle ja mikä sillä on hintana.
D) Hajapaikkaisia liikkeitä w. 1808.