JANNE
Niin kai — ellei tuo puhemiestä tullessaan. Saat kai sen tietää — kosimaan tulee — riiaamaan.
ANNA (huudahtaa hämmästyneenä)
Ai jee — (hetken kuluttua painokkaasti) — -peri!
JANNE (nauraa)
Älä pahastu, äiti! Ei Anna kiroile, mutta joskus kanakin kiekaisee, kun se on oikein iloissaan.
ANNA
Mutta minäpä en olekaan iloissani!
EEVA-KAISA (yllätettynä)
No, ihme! Et sitten väiltäkään Tourulan Atesta? Vai et! (Toimekkaasti.)
Mutta suotta sentään pahastua kysyjälle! Pianpa hänestä selvitään!
Luulen, että isä ei huolisikaan hänestä vävykseen, eikä antaisi sinua
Tourulaan.
ANNA (ihmetellen)
Eikö huolisi — eikä antaisi — mikä vika Atessa sitten on?
JANNE (tekeytyy välinpitämättömäksi)
Mitäpä sellaista utelet miehestä, joka ei tunnu olevan sinun makuasi!
ANNA (kivahtaa)
Kuule, Janne! Menitkö sinä kosimaan Raution Helmiä ilman, että Helmi tiesi tulostasi?