JANNE
Sitä asiaa en kuurra enkä kaarra, vaikka toivommekin sekä Helmi että minä isän ja äidin ohjailua ainakin aluksi. Alku kuuluu tappavan.
MATTI (leveästi)
Ilman ohjailua minäkin tartuin isännyyteen — ja äitisi samoin emännyyteen — ja hetipä tässä pärjättiin. Itse on jokaisen oltava, mitä on! Saa tottua puntaroimaan tekonsa ja toimensa. Se se opettaa. (Nauraa.) Ja mikäpä siinä! Nykyajan nuorethan ovat itsetietoista väkeä. Olkoot omataitoisiaankin!
JANNE (iloisesti)
No, minkäpä sille sitten! Pystytään pois vain! Mutta taitaapa katseleminen tuntua teille molemmille aika oudolta — vaikka — se onneakin tuottaisi.
MATTI
Mepä emme jääkään tänne katselemaan teidän touhujanne. Äiti ja minä lähdemme huvireisuille.