JANNE
Monet! Sanovat vielä tänä päivänä, että Mattilan Eeva-Kaisa oli kylänsä iloisin ja kaunein tyttö. Ja minä vakuutan aina heille, että niin totisesti olikin.
EEVA-KAISA (huomaamattaan nauraa iloisesti)
Ja silloin sinä saat iloisen naurun palkaksesi! Vakuuttelet hassutuksia!
JANNE (katsoo äitiään iloisena)
Niin saankin — aina iloisen naurun. (Yhtyy äitinsä nauruun, mutta molemmat tyrehtyvät, kun —)
MATTI (tulee sisään vasemmalta)
Ajattelin jo, että ovatko talon asujien jäännöksetkin haihtuneet, kun ei mistään löydä ketään.
JANNE (nousee keinutuolista)
Olemme täällä viettäneet päivällislepoa. Hyvä, että sä tuli pitämään seuraa. Kaipaamillekin vähän hauskutusta.
MATTI
No, et ole mennytkään Rautialle? (Asettuu keinutuoliin vähän kuin arkaillen ja aikaillen.)