JANNE
No, ei siinä koristuksia kaivata! (Menee vasemmalle.)
MATTI (vaikenee hetken saamattomana)
Vallan hassuun paikkaanhan se tuli pantua, tuo puhelukoje. Sen tuonastako se ruokasalissa teki? Täällähän tavallisesti istuskellaan.
EEVA-KAISA
Satuttiin erehtymään silloin.
MATTI (hetken kuluttua)
Hm! Erehdys taisi tulla tuon Atenkin suhteen. Taitaa olla oikein miesten mies loppujen lopuksi. Kun tuota tyttären kähveltämistä oikein ajattelee, niin ei sitä pakanan juttua olisi kukaan sen paremmin tehnyt. Eikö käynytkin kuin miehen kädestä?
EEVA-KAISA (nauraen)
Kävi kuin sinun kädestäsi.
MATTI (rehennellen)
Vissisti! Niin minäkin olisin sinulle tehnyt, jos ei hyvällä olisi annettu.
EEVA-KAISA
Mutta minä en olisi uskaltanut niinkuin Anna. Hän tulee sinuun.
MATTI (peitellen mielihyväänsä)
Hm! Tyttölapset tulevat kai kaikki vain omaan itseensä.
JANNE (tulee, mutta pysähtyy äkkiä akkunan eteen)
Pyryharakat olivat lentäneet tiehensä.
MATTI
Soo! No, jo nyt! Milloin?