SAKSALAISTEN SOTAVANKINA
Muistelmia ja kuvia
Kirj.
KAARLO TAKALAMPI
Kariston 50 p:n kirjoja N:O 45.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, Hämeenlinna 1914.
Sotasensuurin hyväksymä 13.-21.XI 1914.
Höyrylaiva "Uleåborgin" lähtiessä Raumalta syysk. 7 p:nä illalla klo 5 tienoissa, ei kellään ollut aavistusta kaikesta siitä, mitä lähinnä seuraavat tunnit tuovat mukanaan.
Yhtä tyynesti kuin tavallisesti, ryhdytään matkavalmistuksiin.
Keulassa sidotaan ankkurit ja muut irrallaan olevat tavarat. Keulaluukku peitetään tralleilla ja purjekangas kiilataan niitten päälle.
Ensimäinen ruotelivahti lähtee täyttämään velvollisuuttaan komentosillalle, jossa jo ennestään luotsin ohella on kapteeni ja toinen perämiehistä.
Muut vahdissa olevat matruusit pingottavat tuulensuojapurretta ylähangan puolelle, jota toimenpidettä perällä, jäissä kylmenevän punssin ääressä istuvat matkustajat pahoittelevat, sillä se estää heidän näkemästä kaunista auringonlaskua, joka leikkii hiljalleen aaltoilevilla laineilla.
Tuulensuojassa alihangan alla on matkustajista suurin osa. Toisiin on meri jo tehnyt vaikutuksensa ja pahoinvoinnin merkkejä saa nähdä siellä, täällä. Toiset taas ovat kyyristyneet matkapäällystakkeihinsa ja huopapeitteisiin, istuen yksin jossakin nurkassa ja taistellen meritautia vastaan tai lukien. Jotkut kävelivät edestakaisin perä- ja keskikannella ja muuan tuijottaa reilinkiin nojaten hämärtyvälle merelle, joka lupaa pysyä tänä yönä kohtuullisen sävyisenä.
Kannella ovat sähkövalot jo sytytetyt. Salonkien suurista akkunoista tulvii lukemattomien lamppujen häikäisevä valo. Ruokasalongissa istuu muuan ijäkkäämpi herrasmies, wiskygroggia nauttien ja pakisten tarjoilijattarien kanssa. Peräsalongin pehmeillä sohvilla lepäilee kokonainen seura ja vilkas puhelu, jota hilpeä nauru silloin tällöin katkasee, todistaa ilon olevan ylimmillään.
Väliin näkee tarjoilijattarien tai siivoojattarien, valkeine esiliinoineen kiirehtivän poikki kannen ja katoavan salonkeihin.
Keittiön ilmanvaihtotorvista lemuaa voimakkaana valmistuvan ruuan haju, kertoen illallisajan olevan lähellä. Ja siihen viittaa myös harjaajapojan ruokaa täynnä olevat höyryävät, suuret valkeat astiat, joine hän katoaa keulassa sijaitsevaan "skanssiin."
Ja tämän tunnelman voimakaistuttaa ja tekee kiinteäksi koneitten tahdikas jyske.
* * * * *
Majakkalaivaa lähestyessä havaitaan "Relandersgrund" kadonneeksi. Sen sijalla on toinen, jonka savutorvi ja muukin ulkonainen varustelu osoittavat sen höyrykoneilla käyväksi. Se on kauttaaltaan punainen.
Luotsilippu nostetaan keulamastoon.
Majakkalaivasta lähtee soutovene ulos merelle. Se suuntaa kulkunsa suoraan "Uleåborgin" reitille.
Komentosillalta soivat merkinantokellot konehuoneeseen. "Uleåborg" hiljentää vauhtiaan.
Nuoratikkaat lasketaan välikannen keulaportista. Luotsi saapuu sinne.
Luotsivene on jo kohdalla. Laivan koneet seisovat. Köysi viskataan veneeseen. Vene tempautuu mukaan. Luotsi hyppää siihen tikkaista. Köysi heitetään irti. Voimakkaat kädet tarttuvat airoihin. Vene etenee majakkalaivaa kohti.
Merkinantolaitteet soivat konehuoneessa. Koneet alkavat taas jyskiä.
Potkuri pieksee vettä vimmatusti. Keulassa kohisevat korkeat kuohut.
Majakkalaiva jää jälkeemme. Se pienenee.
Edessä ja takana aaltoilee silmänkantamiin aava meri, jonka länsipuoliskolla leikittelee yhä voimistuva iltarusko.