HUUTOLAISTYTTÖ KEHDON ÄÄRESSÄ.
Tuuti lasta keinuhun, tuuti toisen lasta, orjaks täytyi tulla mun, vapa olin vasta.
Tuutilulla, hussa-aa! Et sä lapsi kulta itkullasi viedä saa muistojani multa.
Tuuti lasta, tuuti vain! Äsken vielä leikin tuolla kotipihallain kanssa veikko Heikin.
Tuuti lasta unelaan, nuku kiltti Kalle! — Vanhempani Tuonelaan saivat mullan alle.
Tuutilulla, hussa-aa, pientä lasta tuuti! Itku mun jo valtoaa — minut herra huuti.
Elä itke! Muuten on rouvan torat mulla, silloin oon mä onneton, tuuti, tuutilulla!
Tuutilulla, sydämein, nuku siki-unta, mistä saisin surullein unhotuksen lunta?
Hussalulla! — Aina vain mielessäni säilyy, kuinka kotilahdellain tyynnä vesi päilyy.
Tuuti, lapsi! — Siellä on äitikullan hauta — taas sä itket, onneton, lauluni ei auta.
Lapsi, miksi nuku et! Vaiko itket siksi, että laulut huomannet orvon kyyneliksi?
Taikka ei sun uni lie?
Nuku kaikitenkin!
Muuten mun jo paha vie,
— tuossa rouva onkin!