KUUTAMALLA.
Istuin kerran taivas-alla kuutamalla tarkastain, kuinka tähdet rauhaisasti, armahasti tuikki vain.
"Ei ne tunne ihmis-huolta, varjapuolta elon tään; ei ne tunne pettymystä, kärsimystä ensinkään!"
Näin mä mietin. Toivotellen, kaipaellen huudahdin: "Oi, jos oisin tähtö vainen, taivahainen miekkoisin!
Nautitsisin rauhaisuutta, murhetuutta aina vain, tunteheni tuudittaisin, sammuttaisin rinnassain."
Kaduin kohta mietelmääni: sydäntäni vaihda en. Sekä myrskyisätä että tyyntä vettä soutelen.
1885.