HÄN HUOMAA EI.
»Miks ruskoposkesi kalpenee,
Miks sortuu äänesi soinnukas,
Miks kirkas katseesi raukenee?
Mun ystävä hoi, tuo lausupas!»
Muut kaikki multa he kysyy näin
— Niin tuttavat mun kuin ystäväin —
Mut yksin hän, syy kaiken tään,
Ei huomaa muutosta ensinkään.