VIERAALLA MAALLA.
»Le ciel est si bleu,
Le miel est si doux…»
Ylhäällä tuolla on Ranskan taivas
Ja Ranskan luonto on ympärilläni,
Ja vienoa kieltähän viehkein impi
Mun korvaani kuiskivi vierelläin.
On tummenpi taivas kuin Suomessa konsaan
Ja lämpöisempi on luontokin tää
Ja lehmusten oksilla rastahat laulaa
Ja leivoset lennossa helkyttää.
Ja tummempi tukka on immellä tällä
Ja mustempi silmä ja pyyteinen
Ja tunnetta täynnä ja tulta on rinta
Ja kuumina polttavat suukkoset sen.
Vaan miksikä nyt juur' Suomea muistan,
Muistan sen neitoa, taivasta.
Ja miksikä nyt niin selvähän tunnen:
Tää kaikki on sentähän vierasta?
Toukokuulla 1890.