TUULIAJOLLA.
Olen maailman touhussa rikkeynyt,
Repaleina on sieluni mun:
Epäkunnossa purteni purjeet on
Ja venhoni ruoria tottele ei,
Omin valloin vain sekä oikkuillen
Tuul'ajolla vauhkona kiitää.
Mitä teen minä toivoton venhemies,
Elon aavalla kerran kun oon?
Oi, jospa nyt luotonen ilmestyis,
Min suojahan haaksensa ohjata vois!
Levon hetkeä tarvitsen.
Näät myrskyssä hukkasin määräni pään,
Epäkuntohon purjeet sain;
Vain pilkkunen maata jos kangastais,
Mun henkeni ehkä jo voimaa sais —
Mut minne mä silmäni luonenkin,
Nään aavaa, tyhjää ja aavaa.