VUODEN VAIHEELLA.
Kuin sokean silmästä kyynel vaan
On ikuisuudesta vuosi:
Mä kyllähän kyynelet vierivän nään
Ja aavistamaan
Ne saattavat syntymälähdettään —
Mut sielun pohjan ja syvyyden,
Ne peittävi terhene ijäinen.
Kun saituri ahnein aarteitaan
Vain ihmissilmiltä vahtii,
Niin salaisuuttahan ikuisuus.
Ei viisainkaan
Voi lausua, mimmoinen vuosi on uus;
Vain henkemme silmähän kangastaa
Tuo kumma ja verhottu kaukaismaa.
Soi tornista torvet jo keskeen yön,
Ne uudelle vuodelle soittaa;
Oi, jospa ne kansani valveuttais,
Niin aljetun työn
Myös henkinen kylväjä päättää sais;
Ja vaikkapa hallakin viljat vei,
Niin Suomeni sentään sortuis ei.