ILTA MERELLÄ
I
Hämärtyy. Sinipunerva huntu ulapan ylle heittäytyy. Viri merellä käy, syysaallot toisiaan ajaa. Kotirantaa ei näy. — Mun ikäväni ilman on rajaa.
Hämärtyy. Sinipunerva huntu ulapan yllä synkistyy. Tulet kaupungin nään, sadat soihdut kaukana palaa, yön hämärään sadun tenhon oudon ne valaa.
Hämärtyy. Sinipunerva huntu ulapan yllä tähdittyy. Kuu taivaalle käy, yöpilvet toisiaan ajaa. Kotirantaa ei näy. — Mun ikäväni ilman on rajaa.
II
Lyijynharmaa meri.
Kone verkkaan jyskyttää.
Minne katson, häämöttää
lyijynharmaa meri.
Yössä laiva tumma
hiljaa hipuu eteenpäin
halki usvain hämäräin,
aavelaiva tumma.
Valot mastoon syttyy.
Meren henget nukkuvat.
Kuule — huokaa vainajat —
Valot mastoon syttyy.
Lyijynharmaa meri.
Kone verkkaan jyskyttää.
Minne katson, häämöttää
lyijynharmaa meri.