KAUNEIN LAULU
Kaunein lauluni syntyy, sitä sykkii sydämeni, sitä vereni kohisee. Kaunein lauluni syntyy, vaan en voinut aavistaa, että se näin raskasta on: minä näännyn siihen.
Luulin kirjoittavani kauneimman lauluni paperille,
säännöllisin, selvin kirjaimin
suorille riveille.
Luulin saavani tuntea luomisen iloa,
riemuisaa ja kohottavaa,
ja olenkin kuin erämaan kasvi,
jonka nesteet aurinko kuivaa,
jonka ympärillä polttava hietikko leviää,
kuolemaan tuomittu ennen kukintaa.
Sillä nyt tiedän:
jokaisen on elettävä kaunein laulunsa todellisuudeksi, ja mitä kauniimpi on laulu, sitä raskaampi on elämän arvan lunastaminen.