KELTAISIA LEHTIÄ
I
Eivätkö olekin keltaiset lehdet ihania, ystäväni? Ne kertovat, että niin paljon on ohi, että laululinnut pakenivat kylmää, että kirjavat kukat pudottivat terälehtensä, että elonkorjuun aikakin on jo mennyt, ja ensimmäinen rakkaus on sammunut.
Katselen syksyistä maisemaa ja näen sen kehystäminä ystävän kasvot, joita hämärä verhoaa, niin että eroitan vain silmät, tummat ja surulliset ja rauhalliset kuin yö, joka synnyttää kaipauksen ikuiseen lepoon.
Ystävä, kesän aika on mennyt. Hetki on tullut muuttolinnuille lähteä ja kellastuneille lehdille pudota ja muuttua maaksi ravitsemaan uutta elämää. Siinä ei ole mitään murehdittavaa, siksi ne pukeutuvatkin loistaviin väreihin ja hymyilevät syksyn kalsealle auringolle tuulen temmatessa ne kuolettavaan syleilyynsä. Siinä ei ole mitään murehdittavaa, sillä maan päällä on kaikella aikansa, aika syntyä ja aika kuolla.
Katson syksyistä maisemaa ja näen vain ystävän silmät, surulliset ja syvät kuin yö —
II
Ystävä, tulin luoksesi lahjoineni, maljoistani kallisarvoisin kädessäni helmeilevää viiniä täynnä. Ojensin sen sinulle juodaksesi. Sinä katsoit siihen viisaine silminesi ja työnsit sen pois.
Ystävä, tulin luoksesi lahjoineni.
Ojensin sinulle kaiken, mitä minulla oli.
Suo anteeksi, ettei lahjani kelvannut sinulle.
Olin vaeltanut pitkän matkan enkä ymmärtänyt peittää maljaa viitallani. Pölyä oli kohonnut siihen, sade oli ryvettänyt pinnan kiillon ja tuuli oli lennättänyt kellastuneita lehtiä viiniin. Siksi sinä katsoit lahjaani viisaine silminesi ja työnsit sen pois.
Suo anteeksi, ettei parhaani ollut sinun arvoisesi, mutta minulla ei ollut muuta.
III
Eräänä päivänä olet tunteva ahdistuksen rinnassasi. Kirkkaalle otsallesi on nouseva pilvi. Selkeä ajatuksesi on harhaileva pimeässä labyrintissä. Jokin sinussa muistelee jotakin mennyttä, joka oli ehkä elämäsi Kaikkein Tärkein, mutta jota et uskaltanut ymmärtää.
Eräänä päivänä olet tunteva ahdistuksen rinnassasi. Ja kun ensimmäiset keltaiset lehdet putoavat ja syyskostea maa on musta ja liejuinen, muistat sinä: kerran suutelit pientä tyttöä kyynelkasteisten kuusien alla värisevin huulin — tuhat vuotta sitten.