RESIGNAATIO
Ketä Jumala rakastaa, sen käteen hän laskee matkasauvan, se kuulee pakottavan kutsun: »Lähde maaltasi ja isäsi huoneesta sille maalle, jonka minä sinulle osoitan!»
Ketä Jumala rakastaa, sen tie vie avaraan maailmaan. Ikuinen ikävä ajaa häntä. Lepopaikkaan ei hän jäädä voi. Päämäärä odottaa häntä jossakin kaukana, jonne vain aavistus yltää.
Ketä Jumala rakastaa, sen sydän on helisevä harppu. Kaikki muuttuu siinä säveliksi, ilon kultasoinnuiksi tai surun hopeisiksi. Väliin ne soivat ilmi. Ken ymmärtää, hänen harppunsa virittyy samaan sointuun. Ken ei ymmärrä, kulkee kuurona ohi.
Ketä Jumala rakastaa, hän ei ole onnellinen eikä onneton. Suuri Tyytymys vallitsee häntä. Hän on uusi ihminen, joka entisyytensä unohtaen taivaltaa kohti lupauksen Kaanaanmaata.