RUKOUS
Suutele minua, Aurinko!
Olen ihmisten rakentamissa kaupungeissa unohtanut sinut, isäni. Olen kääntänyt selkäni sisar Vedelle, veljeni Tuuli on minua peloittanut rajuudellaan, sisartani Ilmaa olen epäillyt, ja kauan sitten jo halveksin emoani Maata.
Suutele minua, Aurinko!
Pakoita veri, viileä, sairas veri suonissani
virtaamaan lämpimänä ja nopeasti.
Opeta minut tuntemaan sisareni ja veljeni,
ja ah, isä Aurinko,
saata minut jälleen rakastamaan maata,
joka helmastaan on minut kutsunut esiin,
joka myös on minut takaisin omakseen ottava.
Olen ihmisten rakentamissa kaupungeissa unohtanut omani, siksi suutele minua kauan, Aurinko!