KORPI
Ota nyt mikä tahansa — sellainen, josta pidät…
LIISA ilostuen.
Nyt tiedän, lauletaan: "Autuas, ken sydämensä". Siitä minä pidän miltei eniten. Se on lohduttanut minua monta kertaa, kun kaikki on näyttänyt ihan mahdottomalta.
(Korpi näyttää taas hiukan kiusaantuneelta, mutta ei vastaa. Liisa huomaa jokaisen löytäneen virren, alottaa sen ja kaikki yhtyvät häneen; laulavat ensimmäisen ja neljännen säkeen.)
LIISA hartaasti.
Näistä sanoista minä eniten pidän: "Hällä myös on kuritus, sitten jälleen armahdus! Hän suo näljän, hän suo leivän, murheen niinkuin ilon päivän." Ne ovat niin kovin syvää totuutta. Kuinka monasti meilläkin on ollut kovia koettelemuksia, mutta taas on tullut uusi päivä, Jumala on taas toimittanut asiat parhain päin. Viime joulunakin olimme niin ahtaalla, kun sinun kätesi oli poikki ja minä vielä vuoteessa… Mutta nyt menee taas paremmin. Etkö sinäkin ala huomata Vilho, miten ihmeellisesti Jumala ohjaa elämämme kulkua?
KORPI peitetyllä katkeruudella.
Mistä sinä tiedät, voit väittää, että se olisi ollut sellaista Jumalan tahdosta? Sellaista köyhän elämä aina on: vuoroin pahempaa ja vähän parempaa. Mutta sehän riippuu olosuhteista, asioista. Minä olen varma, että sitä tapaturmaakaan ei olisi tullut, jos koneessa olisi ollut lain määräämä suojus, ei olisi voinut tapahtua. Mutta kun se maksaa jonkunverran, ei patruuna ole raskinnut sitä hankkia. Sinähän muistat, että olin hieman sairas ja lisäksi väsynyt ylityöstä, joten en ollut enää yhtä tarkka — siinähän ei saanut siirtyä kuin muutaman sentimetrin. Sittenkin sanot sinä, että loukkaannuin Jumalan tahdosta…
LIISA hämmästyneenä.
No, en minä nyt juuri sitä voi sanoa, mutta kyllä meidän pitää tyytyä siihen osaan, jonka Jumala on meille määrännyt…