KORPI
Kuinka sinä kehtasit tulla heti tänne senjälkeen, kun…
HALONEN änkyttää hiljaa.
Minun täytyy koettaa päästä vielä työhön tänne… Kun on niin paljo… lapsia, eikä…
(Kukaan ei kuuntele hänen sanojaan.)
EMIL
Kai tekin tulitte urkkimaan — vai miten? Minkälainen raukka te olette!
KAARLO hiljaa, yhteen purtujen hammasten välistä.
Ei minua säälittäisi, vaikka häviäisitte iäksi…
EMIL pahanenteisesti.
No no, kyllä ne vielä tavataan, Kettuset ja kaikki — kunhan tulee toinen aika…
KORPI tuskallisesti.
No, no pojat… älkää… lakatkaa…
1:NEN TYÖMIES
Eipä ole väliä! Kyllä hän samallainen on, kuin Kettunenkin.
KAARLO katkerasti.
Juudas edes hirtti itsensä — mutta meidän Juudaksilla ei ole pennin edestä häpyä — eikä rohkeutta tehdä edes sitä!
HALONEN on vavahtanut jokaisesta syytöksestä kuin piiskaniskusta, nyt hän käännähtää, kohottaa tuskan vääristämät kasvonsa Kaarloa kohden ja änkyttää vapisevin huulin.
Voi toverit, toverit… kun mestari uhkasi ajaa heti pois ellen…
KAARLO keskeyttää ärjäisten.
Ei tässä ole sinun tovereitasi!
HALONEN kuin tukehtumaisillaan.
Älä sinä Kaarlo… et sinä vielä tiedä… kun ei ole leivänmurua — eikä saa mistään apua… Ja sitten lapset… yhtämittaa pyytävät ja itkevät… niin tuota…
(Hänen äänensä katkeaa ja hän lähtee horjuen ulos.)
(Kaarlo hätkähtää vuorostaan Halosen viime sanoista, niinkuin häneen olisi sattunut voimakas isku. Ja kaikki ovat kuin lamaantuneita.)
EMIL katkerasti ihmetellen.
Hän — hän petturi…?
KORPI matalalla äänellä.
Toverit, me syytimme häntä liian ankarasti… Nähkääs, tuollatavalla me suorastaan ajamme hänet petturiksi… Olisi pitänyt puhua hänelle, koettaa auttaa, niin hän ei olisi mennyt… Me teimme väärin.
1:NEN TYÖMIES
Ei tässä ihminen enää ymmärrä, mitä sanoo…
EMIL
Mutta miksi hän sentään lupasi mennä petturiksi…? Kuinka se n mahdollista?
KAARLO syvästi katuen.
Kyllä minä sen nyt ymmärrän. Hän on tehnyt sen lastensa tähden, ei ole voinut kestää niiden itkua… Ei, toverit, meidän täytyy auttaa häntä jotenkin — heti paikalla! Minä menen toimittamaan jotakin. (Näyttää ajattelevan hetken ankarasti; sitten lamaantuu.) Niin, mitä? No, ehkä huomenna joku keino keksitään…?