KORPI
Noin se käy, kun vanhenee. Viime jouluna hän vielä piti jonkunverran minusta, koska toimitti joululahjaksi — pienen tytön.
(Kaikki naurahtavat. Kaarlo menee myös sytyttämään joulukuusta.)
LIISA hämillään hymähtäen.
Kyllä sinä olet ihan parantumaton lörpöttelijä — kun et vanhanakaan tule järkiisi. Ja vielä puhut lahjoista! Mutta mitä sinä olet keksinyt minulle, kun olen taas koko vuoden kärsinyt tuollaista ja vielä ruokkinut, pessyt, paikannut vaatteet…
KORPI keskeyttäen.
Päästetään lapset sisään, muuten ei meidän mamman hyvyydestä tule' loppua koko iltana. — (Huutaa.) — Hei lapset, tänne! Mars!
(Ovi avautuu ja sisään työntäytyy iloisella melulla kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, joista vanhempi, noin 13—14 vuotias kantaa nuorinta sylissään. Kuuluu iloisia huudahduksia.)
— Voi miten kaunis!
— Omeniakin!
— Kas, nyt tiedän, nuo ovat Annin valmistamia.
LIISA
Katri, anna Liisa minulle ja koettakaa nyt istua rauhallisesti. Antti, älä koske niihin namusiin, ei niitä vielä saa kukaan.
ANTTI
Minä vain katson. Mutta älä sinä Eero mene niin lähelle kynttilää, poltat pitkän tukkasi.
EERO
Mitä isällä oli povessa?