PIKKU AUNELLE.
Kuules Aune-kultanen, kun ma sulle haastelen. Paikan tuon ma sulle soin, että silmäs nähdä voin; katsos noin! Ollos hetken alallasi, hiukan hilli nauruasi.
Kun ma ennen sinunlaisna leikkiväisnä, nauravaisna aamusesta iltahan aina samaan tapahan nähtiin ahertelevan, niin mä silloin luulin, että elo tää ei kyynelettä murheen, elonhuolten vuoksi toisi mulle silmihin.
Päivä pääsi, aika juoksi. Aina vaan ma nähtihin naurusuuna; tokko vaan kyynelöin ma ollenkaan, paitsi silloin, kun ma suutuin häijyn lailla, lupaa vailla luvattomaan, pahaan puutuin, mi ei ollut mielehen isän eikä äityen.
Noin mä nauroin, kun sä nyt.
Naurun syyt' en etsinyt.
Koulunpenkkilöilläkin useasti unhoitin vakavuuden; kujeilin millälailla milloinkin. Tuosta sain ma nuhtehia, joskus aivan ankaria, kun en tainnut totella enkä löynnyt rajoja työn ja leikin. Nauru veikin myös mun usein nurkkahan; häpeän sain raskahan. Korvapuustin läksyt ain saivat naurutaudiltain.
Aika kerkes, vuodet vaihtui, lapsuusaika poijes haihtui niinkuin eestä tuulien häipyy hunnut usvien. Kuvakirjat kiini suljin, totta kohti täällä kuljin.
Hymy herkes, nauru katkes, kyynellähteet auki ratkea.
Elämä on kylmä ja melkein kuni kuolema sille, jolle se sit' on! Olin orja kohtalon, joka multa naurut kitki, jota orporaukka itki, kunnes naurun kokonansa unhoitti hän itkuissansa. Itkin kaikki kyyneleeni. Kun ne loppui, sydämeeni telkesin mä tuskani. Itkutonna, naurutonna kuljen, kannan taakkani.
Aune-kulta! Nauru mulla helky ei kuin helkkyy sulla. Itkeäkään saata en, vaikka suru sydämen joskus pyytää kyynelettä — kuiva silm' ei vuoda vettä.
Soimattihin mua ennen, armaan lapsi-ajan mennen, houkkioksi nauravaksi. Muutuinko ma paremmaksi Kertyi mulle syytä kaksi, joista nyt mua soimataan:
Itken, kun on naurun syytä, nauran murheen mustaa kyytä; ajallaan en milloinkaan lahjoja ma käytä niitä, mulla, näät, ei taito riitä.
Tällälailla täällä, oi,
inehmoisen käydä voi!
Monen täällä hukka vie.
Oikukas on elon tie.
Säästä sinä, lapsikulta ilon tulta, ettei tuota puutu sulta saapuessa surujen, elonhuolten hetkien.