PEIPPONEN
Lens', lauleli peipponen pikkuinen mun pirttini porraspuulla. Näin laulua leikkivän lintuisen sain illat ja aamut kuulla.
Se viserti virsiä vienoinsuin,
mun peipponi pieni ja pirtee.
Ja uneni, yönikin unhottui
ja päiväni peipon virteen.
Oli silloin laulua aamun koi
ja iloa iltain rusko.
Mun rintani silloin riemuna soi,
sai sieluhun uusi usko.
Sai synkkänä syksy ja tuulispäät, mun peipponi poies läksi, siit' asti on syksy ja syksynsäät vain jäänehet ystäväksi.