TOKKOHAN?
Näin, näin sun päätäsi painavan päin polvea poian armaan, näin siinä sun lasna ma nukkuvan kuin päällä äityen parmaan.
Ja sä uinuit niinkuin uinuvi vaan
se, jolle on rauha luotu
ja jolle on outoja murheet maan
ja jolle on unta suotu.
Ja ma mietin: tokkohan talven säät kevätkukkanen kaunis kestää, ja tokkohan tuskien tuulispäät voi armahin hennolt' estää?