YÖN ORJA
Yö musta — ja varjoja liitelee mun sieluni silmäin eessä, kuvat oudot ja kummat rientelee mun syömmeni syvänteessä.
Minä katson ja katson, kauhistun: on rotko viertävä alla, min pohjassa kummat kuiskehet käy, yhä selvemmäksi ne ennättäy, ne huutavat pasuunalla:
"Oi, missä on uskosi voiman mies
ja missä on tahtosi jousi?
— Ken rotkojen rinteillä huhuilee,
se vuorien huipuille hymyilee,
se niille helpolla nousi.
Jos miehellä usko vahva on vaan, on voimakin rinnassansa, ja tahto jos sykkivi sielussaan, niin tarmon se löytävi riemussaan, ne suuret on soinnultansa."
— Minust' on kuin aamu jo hämärtäis ja kahlehet yön nyt kirpois. Ja on kuin päivä mua tervehtäis, ja aatos jo yöstä virkois.