X.
Jo välimatka vähenee ja lyhenee jo varmaan; niin lähellä jo kajailee nyt muoto metsän armaan.
Jo tovin päästä tavotan
ma salon sulosorjan
ja hellin sormin solmian
ma nopsajalan norjan.
Vaan — tyynny, tyynny tuntoni, oi, rinta, riemus salaa; näät, silmäpari peurani viel' uhman tulta palaa.